Onko kellään tullut vastaan tällaista tilannetta? (ihastuminen)
Minulla on uusi työkaveri. Ei tehdä töitä päivittäin yhdessä, mutta tapaamme vähintään kerran viikossa. Perjantaina vietimme lähes koko päivän yhdessä koulutuksen vuoksi.
Olen naimisissa ja rakastan miestäni. Tämä uusi kollega kuitenkin vetoaa minuun jotenkin tavalla, jota en oikein osaa kuvata. En varsinaisesti sanoisi olevani ihastunut vaikka sen tuohon otsikkoon laitoinkin kertomaan mistä on kyse. Tuossa miehessä on jotain selittämätöntä vetovoimaa, josta en pääse eroon. Se ilmenee kun tapaamme. Kun eroamme iltapäivällä, olen hetken aikaa aurinkoisella fiiliksellä, mutta sitten unohdan hänet. Ihastunut ihminen ajattelisi tuota ihastuksen kohdettaan koko ajan, mitä minä en tee.
Kun olemme yhdessä, minun on hyvin vaikea pitää käsiäni irti hänestä. Keksinkin käsilleni koko ajan jotain muuta tekemistä. Pyrin istumaan miehen vieressä, enkä häntä vastapäätä. Näin siksi, etten joutuisi kohtaamaan hänen katsettaan koko ajan. Hän hymyilee minulle ja osoittaa minua kohtaan erilaista huomiota kuin muita naisia kohtaan.
Todella kiusallinen tilanne, sillä en halua myöskään antaa hänen ymmärtää että olisin kiinnostunut hänestä. On vaikea olla naama peruslukemilla, kun mies katsoo minua suoraan silmiin ja hymyilee. Kun hän melkein koskettaa minua nostaessaan kynää maasta tms tuntuu kuin saisin sähköiskun.
Kuitenkin illalla ajattelen vain rakasta miestäni, eikä minun ole vaikeaa olla töissä niinä päivinä kun en häntä kohtaa.
Kommentit (9)
Vähän vaihtelua sun elämään. Kuitenkin vieras mies kiinnostaa muttei kuitenkaan kiinnosta. Haluat vaihtelua sun tylsään avioliittoon josko ne pikaiset ottaisi uuden miekkosen kanssa. Hormonit hyrrää sulla nainen hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Se on biologiaa, fyysistä vetovoimaa. Tietyssä iässä, vähän alle 30, tunsin tuota itsekin. Siihen ei nimenomaan liity mitään henkistä yhteenkuuluvuutta.
Kroppa se vain toimii ja yrittää maksimoida lisääntymisen.
Oikea tunne ja rakkaus on muualla.
Just noin. Pelkkää fyysistä vetovoimaa, ei edes henkistä yhteyttä. Kuvittelisin että olemme luonteiltammekin yhteensopimaton pari.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaihtelua sun elämään. Kuitenkin vieras mies kiinnostaa muttei kuitenkaan kiinnosta. Haluat vaihtelua sun tylsään avioliittoon josko ne pikaiset ottaisi uuden miekkosen kanssa. Hormonit hyrrää sulla nainen hyvä.
Ei avioliittoni ole suinkaan tylsä.
Ehkä tämä on vain kevääseen liittyvää hormonihuurua.
ap
Olisiko mies narsisti? Heidän kanssaan tuntee usein myös selittämätöntä yhteenkuuluvuutta. Ja he usein työntyvät myös ihan hyvinvoivan avioliittoon, aiheuttavat eron ja sen jälkeen jättävät nauraen.
Fyysinen juttu. Kroppa haluaisi tutustua uuteen työkaveriin, mutta järki ja tunteet ei. Pitää tehdä valinta ja olla uskollinen omalle puolisolle eikä antautua viettien vietäväksi.
Se on biologiaa, fyysistä vetovoimaa. Tietyssä iässä, vähän alle 30, tunsin tuota itsekin. Siihen ei nimenomaan liity mitään henkistä yhteenkuuluvuutta.
Kroppa se vain toimii ja yrittää maksimoida lisääntymisen.
Oikea tunne ja rakkaus on muualla.