Jos olisit tilanteessa josta et selviäisi hengissä(esim estonia), niin vetäisitkö kännit vai

lasten kanssa en, muuten varmaan kyllä.

Varmaankin ottaisin lapset syliin ja rukoilisin.

kaaduin, ajauduin erään talon ovesta sisään ja luulin että loppuni on tullut. Rukoilin hiljaa mielessäni, vaikka en uskovainen ollutkaan. Sitten vesi vetäytyi pois, ja selvisin hengissä, vain muutamilla haavoilla ja ruhjeilla. Sen jälkeen olen alkanut uskoa korkeamman voiman olemassaoloon.

8

Millaista se oli? Osasitko aavistaa mitä tapahtuu, ennen kuin tapahtui?

9

Olin menossa yksin rannalle, muut seurueen jäsenet olivat krapulassa hotellilla. Yhtäkkiä vastaani alkoi juosta ihmisiä huutaen, eräs mies sanoi minulle englanniksi " black water coming, you must run!" . Ensin en ymmärtänyt, sitten näin ja kuulin vesiseinämän tulevan, ja juoksin. Kaaduin, ajauduin sisään taloon, ja luulin kuolevani. Kun vesi vetäytyi, lähdin hotellille joka ei ollut kaukana. Kaduilla oli itkeviä ihmisiä, loukkaantuneita, kuolleitakin, autoin yhden paikallisen naisen ylös kaatuneen mainostelineen alta. Hotellilla vesi oli tuhonnut ensimmäisen kerroksen kokonaan. Selviytyneet istuivat hotellin katolla, sinne menin myös minä. Siellä istuimme tuntikausia, todistimme uusien aaltojen tuloa.

8

Onneksi selvisit. Tollainen kokemus on traaginen, mutta varmasti samalla vahvistava. Oppii arvostamaan jokaista elämäänsä hetkeä, vai mitä?

9

Mutta jos tuollainen tilanne olisi mahdollinen, niin varmaankin haluaisin olla selvin päin ja vaikkapa kirjoittaa viestit rakkailleni. Tai etsiä viimeiseen asti pelastautumiskeinoa, vaikka se tuntuisikin mahdottomalta.

tuskin siel ny kerkiäiskää vetää....Vierailija: