Kokemuksia musiikkiluokasta - myönteisiä/kielteisiä?
Hei!
_mimmi82_ keskustelunavaus jo otsikkoni aihetta liippasikin, mutta ajattelin kuitenkin kysyä ihan itse ;) nimenomaan musiikkiluokkalaisten vanhemmilta (tai kummeilta ja mummeilta!) kokemuksia. Ymmärrän hyvin, että koulut ja luokat, opettajista puhumattakaan, ovat erilaisia, mutta pääpiirteissään.
Kysymykseni voi jollekin tuntua hiukan hassultakin, sillä luultavasti kaikki musiikkiluokalle pyrkineet ja päässeet ovat toteuttaneet suuria haaveitaan ym., mutta nimenomaan KAIKKI kokemukset kiinnostavat nyt siksi, että oma tilanteemme on, joskaan ei varmaankaan mitenkään ainutlaatuinen, sikäli kuitenkin ehkä hiukan epätavallisempi, että nyt 2. luokalla olevan poikani opettaja suositteli, että hänen kannattaisi pyrkiä musiikkiluokalle. Itse tiedän hänellä olevan kovastikin taipumuksia ja niin omasta kuin lähipiirimmekin mielestä herralla on koko lailla musiikkikorvaa ja taipumuksia. Musiikkiluokan mahdollisuus oli kyllä käynyt itsellänikin mielessä, mutta opettajan mielipide toki vahvisti ajatuksia pyrkimisestä.
Lähinnä nyt askarruttaa ensinnäkin se, mitkä mahdollisuudet musiikkiluokalla on " kilpailla ja pärjätä" , kun takana ei ole mitään musiikki-/soitinopintoja. Meillä ei niitä tosiaankaan ole, muutamaa muskarilukukautta lukuunottamatta. Monasti pojan jo ollessa pienempi asiaa pohdin, mutta rahanpuutteeseen (ja ajankin, on vaikea jakautua moneen kun on kolmen lapsen kanssa yksin) se lähinnä kaatui. Musiikkiopistojen lukukausimaksut kun ovat huimat. Tiedän, että aiemmat opinnot eivät tokikaan ole pääsy" vaatimuksena" noin teoriassa, mutta onko se myös käytännössä sitten niin? Tiedän myös, että musiikkiluokkalaisuus " velvoittaa" myös musiikkiopistoon, mutta siihen täytyy sitten vain löytyä rahat ja kuskaaminen ym. helpottuu entisestään, kun lapset kasvavat koko ajan. ;-)
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että poikani nauttisi musiikista ja sen tekemisestä ihan varmasti, mutta hiukan pelottaa myös se sitoutumisen aste, mitä vaaditaan. Onko kellään antaa siitä tarkempaa tietoa? Toisin sanoen, paljonko keskimäärin on " ylimääräistä" viikossa, jos kouluajan ulkopuolen harjoitukset ym. lasketaan mukaan? Miten kokonaisvaltaista se on - ja jääkö kuitenkin sitten aikaa muulle? Näitä kysyn pojan oman luonteenkin takia - tuppaa olla vähän lyhytjännitteinen, joskin enemmän asioissa, joita ei koe omakseen. (Esim. kirjallisissa koulutehtävissä jaksaa kyllä tsempata, kun saa kehuja mm. siististä käsialasta... ;-)) Joskin tämän asian luulen olevan se " hänen juttunsa" . Olen asiaa tuumiskellut jo pari vuotta...
Ja vielä olisi mukava kuulla kokemuksia nimenomaan musiikkiluokkalaisten poikien osalta - omani kun kategorisesti ensin kieltäytyi pyrkimisajatuksesta, kun vallalla lienee sellainen käsitys. että se on vähän liiaksi " likkojen puuhaa" ... No, musiikkiluokat taitavat olla aika tyttövaltaisia, mutta kaipa niissä poikiakin on?! ;o) Onneksi sentään meidän herra on aina tullut hyvin tyttöjenkin kanssa juttuun - aina on leikkinyt myös tyttöjen kanssa, eli sikälikään ei ongelmaa pitäisi olla, mutta ei kai se niin mukavaa ole, jos on sitten vaikkapa ainoa poika...
Nojoo, taisi olla vähän sekavaa sepustusta, mutta olisin todellakin kovin kiitollinen, jos joku jaksaa jakaa kokemuksiaan - olivat ne minkälaisia hyvänsä! :-)
Kommentit (2)
Kuulosti jo todella lupaavalta! ;-))
_mimmi-82_:
Veljeni poika käy samaa koulua ja musiikkiluokkaa nyt toista vuotta, on siis nelosella. Hänkin ensin hiukan mietti musiikkiluokalle menoa, mutta sitten kun luokalta pyrki muitakin poikia niin innostui asiasta. Hänellä ei myöskään ollut musiikkiluokalle mennessä mitään soitinopintoja tai muuta vastaavaa takana. muskarissa oli pinenenä käynyt ja kotona musisoinut paljon (koko perheemme on musikaalisia ja hänen isänsä ammattimuusikko). Luulen että samalla lähtöviivalla oli suht kaikkien kanssa...ei kovin moni heidän luokkalaisistaan käynyt soittotunneilla..pojista kai vaan yksi. Nyt käy kitratunneilla, soittaa bändissä ja laulaa kuorossa (johon kaikkien musiikkiluokkalaisten on osallistuttava). Oppitunteja on viikossa 1 tai 2 enemmän kuin muilla... ja lisäksi hänen bändinsä harjoittelee kerran viikossa vapaa-ajalla. Poika on tykännyt erittäin paljon ja opiskelu on sujunut hyvin.
Luokalla on erittäin hyvä ilmapiiri, ns. hankalat lapset puuttuvat ja luokkakokokin on tavallista pienempi.
Erityisesti omaa poikaani ajatellen tuo, että bändihommat voisi aloittaa jo aikaisessa vaiheessa eikä ole " pakko soittaa kanteletta" ... ;-P Sorry, tiedän kanteleen olevan aivan maanmainio ensisoitin, siitä kun ei riitasointujakaan kuulemma juuri saa, mutta ei vaan ole " meidän juttu" .
Kaikki tuo lienee toki hiukan koulu- ja paikkakuntakohtaistakin (me asutaan pk-seudulla), mutta mm. tuohon " hankalien oppilaiden puuttumiseen" poikani opettaja kovin vihjaili. Ei nyt ihan suoraan sanonut (ei pojan aikanakaan varmaan halunnut vääntää rautalangasta, minkä pidin erittäin positiivisena), mutta viesti tuli vahvasti rivien välistä. Se olisi toki yksi erittäin positiivinen asia, joskaan mitään hirveän hankalaa tapausta ei pojan luokalla liene nytkään. Joskin ongelmia kuitenkin riittämiin - missäpä niitä ei olisi. Ja kun oma vesselini on kohtuullisen sosiaalinen, tuppaa kuulemma vähän sitten menemään mukaan kumi- paperpallosotaan yms., mutta itse ei koskaan alota ja uskoo kyllä kun kielletään. Että hyvä henki ja akateemisestikin suotuisa ympäristö olisi kyllä ihan melkein unelmien täyttymys. ;-)
Sait, mimmi-82, mut jo aika hyvin vakuutettua. Vaikka ristiriitaista kylläkin, hiukan pelkäänkin tuota " paremman väen klikkiä" ... En tarkota sitä ollenkaan pahalla ja tää on vähän " henkilökohtainen pipo" sikäli, että itse kävin nk. eliittikoulua vähävaraisen käytännössä yksinhuoltajaäidin lapsosena ja aikalailla oli sellainen me (köyhät) ja te (rikkaat) -meininki välillä... Mutta myönnän itsekin, että olen kuitenkin näin jälkikäteen kaikesta huolimatta todella tyytyväinen, että sain ko. koulua käydä, joten sekin puhuu puolestaan. :-) Eikä koulun vaihdosta edes tosiaan olisi kysymys.
Mutta lisää kommentteja siis otetaan kernaasti vastaan!
Elikkä kuten jo olen maininnut mun tyttäreni 7v on nyt niin sanotulla musiikkipainotteisella luokalla ykkäsellä. Kolmannesta vasta alkaa musiikkiluokkanimitys ja sille sitten vielä erikseen pitää hakee, mutta nyt toista vuotta kokeillaan tämmöstä että yksi aloittavista ekaluokista on musiikkipainotteinen ja vanhemmat ovat voineet toivoa sille pääsyä (ei ollu pääsykokeita tai muuta vaan kai ilmoittautumisjärjestyksessä otettiin) luokalla on tyttöjä 11 ja poikia 7...ja varsinaisilla musiikkiluokilla on myös suurimpiirtein reilu kolmasosa poikia... ykkösilä ei juurikaan vaadi ylimääräistä sitoutumista, halukkaille on soittotunti kerran viikossa. varsinaisia musiikintunteja on viikossa vaan yksi, mutta muuten musiikkia on joka päivä.
Veljeni poika käy samaa koulua ja musiikkiluokkaa nyt toista vuotta, on siis nelosella. Hänkin ensin hiukan mietti musiikkiluokalle menoa, mutta sitten kun luokalta pyrki muitakin poikia niin innostui asiasta. Hänellä ei myöskään ollut musiikkiluokalle mennessä mitään soitinopintoja tai muuta vastaavaa takana. muskarissa oli pinenenä käynyt ja kotona musisoinut paljon (koko perheemme on musikaalisia ja hänen isänsä ammattimuusikko). Luulen että samalla lähtöviivalla oli suht kaikkien kanssa...ei kovin moni heidän luokkalaisistaan käynyt soittotunneilla..pojista kai vaan yksi. Nyt käy kitratunneilla, soittaa bändissä ja laulaa kuorossa (johon kaikkien musiikkiluokkalaisten on osallistuttava). Oppitunteja on viikossa 1 tai 2 enemmän kuin muilla... ja lisäksi hänen bändinsä harjoittelee kerran viikossa vapaa-ajalla. Poika on tykännyt erittäin paljon ja opiskelu on sujunut hyvin. Hän on myös matemaattisesti melko lahjakas ja olsikin aluksi halunnut kovasti pyrkiä matikkaluokalle (joka olisi tarkoittanut koulun vaihtoa). Opettaja on kuitenkin nyt hienosti osannut tarjota hänelle myös sillä alalla erityistehtäviä ym. Poika ehtii harrastaa koulun ohella myös kaikkea muuta kuin musiikkia, joten mielestäni ei vie liikaa vapaa-aikaa. Kuoroleirejä ja esiintymisiä on silloin tällöin ja niiden vuoksi joskus saattaa olla ylimääräisiä harjoituksia. Luokalla on erittäin hyvä ilmapiiri, ns. hankalat lapset puuttuvat ja luokkakokokin on tavallista pienempi.
Myös omat kokemukseni musiikkiluokasta (3 luokasta lukioon ovat hyvät). Ja pojallesi voit myös aina muistuttaa että kesken kaiken voi vaihtaa tavalliselle luokalle jos ei tykkääkään, meillä ainakin muutama oppilas näin aikoinaan teki.
Lämpimästä suosttelen siis musiikkiluokkaa =)