Uupumus rahan vuoksi
Olen vm. -84. Minulla on aina ollut jollain tavalla rappeutunut tunne perusturvallisuudesta, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana se tunne on koko ajan voimistunut. En ikään kuin kykene luottamaan juuri mihinkään. Jos jotain hyvää tapahtuu, olen varma että se kumoutuu kohta tai tilalle tulee jotain huonoa. Huonot asiat noteeraan täysimittaisina. Raha on aina ollut minulle yritys saada turvallisuudentuntua. Sijoitan ja tunnen rahakentän.
Nyt talouskriisin aikana meille on tullut todella isoja menoja. Jouduimme lisäksi pakkolainan kohteeksi (täysin ennakoimaton iso väistämätön remonttitarve). Nyt olen jotenkin aivan uupunut tämän rahan menon ja epävarmuuden ja negatiivisten asioiden vuoksi. Reaalisesti ei ole sellaista akuuttia hätää. Meillä on sijoitukset, vaikka olen ajatellut ne eläkeajan turvaksi. Palkasta jää edelleen jotain käteen, vaikka kirpaiseekin.
Mutta minulla on ihan koko ajan henkisesti sellainen olo, että en pärjää, joudumme kadulle, taivas tippuu päälle jne. Jatkuvasti satelee uutisia vielä päälle pakkoremonttisuunnitelmista, inflaation jatkumisesta, leikkauslistoista, verojen korotuksista jne. Mieleen tulee päivittäin ajatuksia, miten poliitikot vievät meiltä tulevaisuudessa kaikki varat ja kärsimme. En pysty saamaan enää mitään turvallisuudentunnon ajatuksia tulevaa kohtaan, vaikka teoreettisesti ymmärrän hyvin esim. suhdannevaihtelut. Olen niin uupunut, että tunnen itseni ihan zombiksi. Onko kellään samaa?
Kommentit (6)
Kyllä sä tuohon totut. Elä päivä kerrallaan ja nauti siitä, että sulla on katto pään päällä ja ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä tuohon totut. Elä päivä kerrallaan ja nauti siitä, että sulla on katto pään päällä ja ruokaa.
Totun? Missä vaiheessa? Olen lähes nelikymppinen enkä koskaan ole tuntenut sellaista normaalia perusturvallisuuden tunnetta. Rahan kerääminen ja supersäästäväisyys on ollut keino saada edes hieman hallinnan tunnetta.
Niinhän ne viekin. Vihervasemmisto päättää kurittaa vielä inflaatiossa ryvettyneitä ihmisiä energiaremonteilla ja autokin pitäisi vaihtaa vielä sähköautoksi ihanniinkuin monen talous ei olisi jo ryvettynyt tässä korona-aikojen ja inflaatioiden seurauksena. Ne ei kai sitten vain autoile enää, kellä ei perc kestä ostaa sähköautoa.
Eniten nauraisin partaani jos tulevaisuudessa todettaisiinkin, että ilmastonmuutos ei ole edes ihmisten luoma siinä määrin kuin on luultu, mikäli tuota ikinä myönnetään. Joskus tuosta puhuttiin kriittisestikin, nykyään se on hyväksytty yleisenä totuutena. Sillä kai näitä kaikkia toimenpiteitä selitellään.
Toki siis ympäristöä on hyvä pelastaa, vähentää jätettä, säästää energiaa, mutta aivan hirveässä hysteriassa tehdä kaikkia isoja toimenpiteitä kansan hyvinvoinnista välittämättä kerralla, kun kansa kärsii jo korona-ajan jälkeisten inflaatioiden seurauksena joka on romuttanut monen tulevaisuudenuskoa. Häpeäisivät jos osaisivat.
Pelolla on hyvä hallita kansaa. Sen moni vallanpitäjä tietää.
Ahdisti omistusasuminen omakotitalossa. Juuri sellainen huoli remonteista ja siitä, että lainalla on talo, josta pitää huolehtia. Elämä helpottui talosta luopumisen myötä.
Tämä ei ole mikään vitsi, vaan tämä on ihan oikeasti jo ongelma. Olen kotona ihan lamaantunut ja töissä en meinaa aina suoriutua töistä, kun olen koko ajan kauhuissani ja lamaantuneena. Ja ongelma ei liity niinkään pörssin suhdanteisiin, vaan nimenomaan siihen että rahaa täytyy käyttää paljon, sitä kuluu paljon.
laita yläpeukku, jos jaksoit lukea ap:n uikutuksen kokonaan