Kulttuuri ja lapset
Miten miehenne kulttuurissa suhtaudutaan lapsiin? Onko eroa suomalsieen kulttuuriin nähden?
Mieheni on arabi, kuten moni varmaan jo tietääkin. Mieheni rakastaa lapsia. Hän pussailee ja halailee sukulais- ja ystäväperheiden pikkulapsia ja aina huomioi heidät. Tuntemani suomalaismiehet eivät tee näin, vaikka lapsirakkaita olisivatkin.
Muuten kasvatus on erilaista. Lapset ovat ujompia kuin Suomessa. Heillä on usein tiukempi kuri ja he kunnioittavat vanhempia ihmisiä. Olen tyyppi, joka ei voi sietää rääväsuisia kakaroita...., joten tuo asi teki vaikutuksen mieheni kultuurissa.
Joskus kuitenkin hieman säälin lapsia siellä. He joutuivat istumaan paikoillaan vieraiden aikana tai vieraillessa piiiitkiä aikoja, eivät saaneet herkkupaloja, ennen kuin aikuiset olivat ottaneet, heitä rankaistiin helposti ja usein läimäisemällä tai tukkapöllyllä.
Onko samanlaisia tai erilaisia kokemuksia eri kulttuureista?
Kommentit (2)
Albanialaiset ovat todellakin lapsirakasta kansaa. Miehenikin pussailee ja halailee kaikkia lahipiirimme lapsia eli huomioi heidat aina. Albanialaisessa kulttuurissa lapsia ihastellaan ja kehutaan, ja heidan kanssaan jutellaan eika heti kasketa leikkimaan, jotta pysyisivat poissa jaloista. Lapset ovat ylpeyden aihe ja heidan vuokseen ollaan valmiita tekemaan mita vain. Lasten odotetaan kuitenkin osaavan kayttaytya, taaperotkin tulevat kattelemaan. :) Vanhempien ihmisten kunnioitus on aivan toista kuin meilla Suomessa.
Olen kuullut joiltakin albanialaisilta, etta heita kuritettiin lapsena oikein kovalla kadella vanhempiensa toimesta, miestani kuitenkaan ei. Aitimamma kuulemma komensi poikansa saannollisesti siivoamaan ja korotti tarvittaessa aantaan, mutta tukkapollya ei antanut.
Olen pannut merkille sen, etta monet albanialaisvanhemmat ikaan kuin tavallaan elavat vain lapsiansa varten eli kunhan lapsilla on kaikki tarvittava ja hyva olla, heista itsestaan viis. Esimerkkina voisin mainita sen kun omat vanhempani matkustelevat saannollisesti ulkomaille. Jotkut albanialaiset pitavat sita perin kummallisena, silla heidan mielestaan vanhempieni tulisi antaa matkusteluun torsaamansa rahat minulle ja siskolleni. Me kun olemme viela nuoria ja vanhempani jo sentaan vanhoja kalkkiksia. :)
Kun omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, on lastenlasten vuoro. Mieheni veli ja hanen vaimonsa saivat muutama kuukausi sitten esikoisensa. Lapsen aiti oli kotona n. kuukauden ja palasi sitten takaisin toihin. Kukas muukaan silla aikaa vauvaa hoitaa kuin anoppi. Anoppi siis hoitaa vauvaa, siivoaa, laittaa ruokaa, pesee pyykkia ym. ( 5 hengen talous kyseessa) ja appiukko sen kun vain viettaa leppoisia elakepaivia. Ei auta siunailu, tilanne on tama.
Me odotamme esikoistamme ja mies on jo pari kertaa aaneen miettinyt, etta jos tulokas on tytto, niin miten ne pojat sitten tulevaisuudessa pidetaan loitolla. Ongelmansa kullakin. :)
Albanialaiset ovat myös erittäin lapsirakasta kansaa ja lapsia halaillaan ja pusutellaan mennen tullen, olivat sitten omia, tuttavien tai vain söpöjä lapsia, jotka tulevat kadulla vastaan. ;o)) Tuo pussailu ja ihailu on välillä ylitsepursuvaakin, kun ujon lapsen " kimppuun" saatetaan käydä yhtäkkiä yllättäin ja vastasyntyneen vauvan vaunuihin tukitaan kaikkien naamat suukko antamaan...
Omalle lapselleni on ollut työn ja tuskan takana vieraiden tervehtimisen opettaminen. Hän kun on suomalaiseen tapaan vähän hidas pääsemaan vauhtiin vieraiden ihmisten kanssa, vaikkei missään nimessä ujo olekaan... Minua vaivaa kun tyttö ei välttämättä aluksi vastaa kysymyksiin mitään tai kättele, joka on albanialaisilla tapana. Vanhemmiten hän alkaa onneksi enemmän ymmärtämään, että se yksinkertaisesti kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä, vaikkei huvittaisikaan. Pienempänä piiloutui vain selän taakse, eikä mitään kehoitus " sano päivää" tuottanut tulosta...
Albanialaisessa kulttuurissa myös lapset saavat näkyä ihan sopivassa määrin. He saavat esimerkiksi olla vanhempien seurassa kun vieraillaan ja heidät myös huomioidaan keskustelussa ja tarjoilussa. He saavat osallistua siis keskusteluun ja heille tarjoillaan herkut samaan aikaan kuin aikuisillekin. Eli kuten Suomessa on myös tapana.
Silti he minusta käyttäytyvät asiallisemmin kuin vastaavassa tilanteessa monet suomalaislapset. Sellainen turha älämölö ja esittämisentarve puuttuu tyystin: he osaavat yleensä istua kiltisti, leikkiä vierellä hiljaa tai sitten osallistua keskusteluun asiallisesti ja muita keskeyttämättä - en tiedä mistä se johtuu, kai kasvatus on tiukempaa ja erityisesti vanhempien kunnioitusta korostetaan. Toki hekin osaavat ääntä pitää ja tottelemattomia olla, mutta yllättävän hyvin osaavat käyttäytyä silloin kun on tarvis.
Kurituksesta minun on vaikea sanoa paljon mitään. Tiedän, että toiset vanhemmat kurittavat lapsiaan esim. läpsäisyin ja toisissa perheissä tyttölapsilla on kovempi kuri ja enemmän velvollisuuksia kuin poikalapsilla. Tämä kuitenkin vaihtelee perheittäin ja varmasti myös sen mukaan, onko kyse kuinka vanhoillisesta perheestä ja/tai maaseudulla asuneista/asuvista. Oma mieheni ei ruumiilliseen kuritukseen usko, eikä häntä itseäkään ole kukaan koskaan kurittanut. Silti hän varmasti kasvattaa lastamme ankarammin kuin suomalaisisä kasvattaisi: korottaa helposti ääntään, vaatii usein kohtuuttoman hyvää käytöstä lapselta ikäkehitystasoa huomioimatta ja myös selvästi vetää JO rajoja 6-vuotiaalle tytöllemme poikien suhteen. ;o) Hän kun ei ymmärrä miksi tytöllä on poikia kavereina, pitäisi kuulemma leikkiä vain tyttöjen kanssa ja minä taas en ymmärrä mikä ero siinä on? Omat parhaat kaverini ovat aina olleet poikia lapsuudessa... Hänen kasvatustapansa on kuitenkin minusta siinä mielessä todella tervettä, että kuria ja rakkautta annetaan tasapuolisesti. Vaikken aina olekaan samaa mieltä siitä, onko rajojen vetäminen tai sääntöjen määrääminen tarpeellista kaikin puolin kiltille tytöllemme, uskon, että tytöstä kasvaa näin tasapainoinen ja toimivin siivin varustettu nainen. :o)