En oikein uskalla alkaa katselemaan vanhoja valokuvia ja lukemaan kirjeitä

Mitäs sieltä löytyisi?

Tiedän tunteen. Skannasin siskolle isän kuolinpesästä löytyneitä valokuvia. Oli tosi rankkaa. Enkä minä voi edes helpottaa hommaa punaviinillä.

Sen sijaan siskolta saamani mummun kuolinpesästä löytyneitä kirjeitä oli kiva lukea niin kauan kun pysyttiin riittävän kaukana historiassa. Viimeisimmät on vielä lukematta, ne on vielä liian lähellä.

Mulla sama. Toin äidin kuolinpesästä molempia laatikollisen. Onneksi ne voi käydä läpi sitten kun siltä tuntuu tai ei koskaan.

Hei vähitellen, minua voimaannuttavat, kyllä niistä iloakin löytyy. Oppii tuntemaan sukuaan, mennyttä aikaa ja itseään. Akuinen poikani ei ole tykännyt kymmenestä albumista joita olen kerännyt, eikä kuvista lipaston päällä. Nyt sitten, yhdessä selailimme ja oli käynyt kuvaamassa päiväkotiaan ja tietä sinne. Mietin toki että käykö jotain kriisia läpi elämässään, minulla on tapana nähdä liikaa negatiivisuutta kaikessa, Yritän vielä kasvaa😀