Mies on puhunut minusta ikäviä asioita lapsellemme.

Puoliso oli lomalla lapsemme kanssa. Lapsi kertoi minulle mitä oli joutunut kuuntelemaan useampana päivänä. Ei ole nyt mistään pienestä lapsesta kyse, on alaikäinen kuitenkin. Kertoi että ei ollut tuntunut kivalta kun isä mm. arvosteli ja valitti hänelle mitenkä hänen elämänsä on niin vaikeaa minun kanssani. Lapsi sanoi että osa jutuista oli ihan täyttä sontaa ja valettakin. Isä ei ole yhtä läheinen hänen kanssaan kuin minun. Että tuo avautuminen tuntuu senkin puolesta kummalliselta.

Yhteisiä vuosia meillä on takana melko paljon. On ollut hyviä ja huonoja aikoja. Kaikista ongelmista mitä elämä on tuonut eteen on selvitty. En ole tiennyt, voinut edes kuvitella että mies ajattelee minusta noin ikäviä?! Enkä voi tajuta että miksi menee pilaamaan lapsen loman. Eihän tämmöisiä pureta lapseen! En tajua nyt yhtikäs mitään! Tuntuu pirun pahalta itseni sekä lapsen puolesta. Mies on kuin ei mitään olisi tapahtunut, kaikki on olevinaan kunnossa. Mitä tässä pitäisi tehdä, toki asia on otettava puheeksi mutta mietin että alkaako sitten syytellä lastamme. Löytyykö vastaavasta kokemuksia? Mikä sai miehen tekemään näin?