Oletko kokenut sielun pimeää yötä?

Joo sama täällä. Ensimmäinen "murrosvaihe" oli 8vuotta sitten n. 6kk ajanjakso, jolloin pelkäsin myös sekoavani ja olin itsemurhan partaalla. Nuori kun olin, ajauduin ammattiavunkin pariin. Sen jälkeen onnellisia vuosia kun siitä selvittiin.

Nyt mulla kestänyt tämä pimeä yö vuodesta 2018 asti. Eli 5 vuotta!!!!! Olen kärsinyt pakkoajatuksista, lapsuustraumoista, turvattomuudesta, itkenyt kuin hullu, pelännyt sekoavani. Voittanut pahimpia pelkojani. Nyt vasta viimeiset 3kk alkanut tuntua että elämä voittaa ja valoa tunnelin päässä. Uudestisyntymää, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Olin pimeydessä,kunnes Jeesus siirti minut pimeydestä valoon. Kuolemasta,elämään

Kiitos ja ylistys, Hän armahti myös minut.

Vierailija kirjoitti:

Joo sama täällä. Ensimmäinen "murrosvaihe" oli 8vuotta sitten n. 6kk ajanjakso, jolloin pelkäsin myös sekoavani ja olin itsemurhan partaalla. Nuori kun olin, ajauduin ammattiavunkin pariin. Sen jälkeen onnellisia vuosia kun siitä selvittiin.

Nyt mulla kestänyt tämä pimeä yö vuodesta 2018 asti. Eli 5 vuotta!!!!! Olen kärsinyt pakkoajatuksista, lapsuustraumoista, turvattomuudesta, itkenyt kuin hullu, pelännyt sekoavani. Voittanut pahimpia pelkojani. Nyt vasta viimeiset 3kk alkanut tuntua että elämä voittaa ja valoa tunnelin päässä. Uudestisyntymää, kyllä.

Tsemppiä! Mahtavaa! Elämä voittaa! Paljon rakkautta 🙏😉

Sielun pimeällä yöllä tarkoitetaan ajanjaksoa, joka voi kestää lyhyemmän tai pidemmän ajan. Ei ole varsinaisesti useita jaksoja, vaan yksi, mutta sen sisällä voi olla ikään kuin useita ylä- ja alamäkiä. Tämä voi kestää kymmenenkin vuotta, tai ehkä jopa pidempäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo sama täällä. Ensimmäinen "murrosvaihe" oli 8vuotta sitten n. 6kk ajanjakso, jolloin pelkäsin myös sekoavani ja olin itsemurhan partaalla. Nuori kun olin, ajauduin ammattiavunkin pariin. Sen jälkeen onnellisia vuosia kun siitä selvittiin.

Nyt mulla kestänyt tämä pimeä yö vuodesta 2018 asti. Eli 5 vuotta!!!!! Olen kärsinyt pakkoajatuksista, lapsuustraumoista, turvattomuudesta, itkenyt kuin hullu, pelännyt sekoavani. Voittanut pahimpia pelkojani. Nyt vasta viimeiset 3kk alkanut tuntua että elämä voittaa ja valoa tunnelin päässä. Uudestisyntymää, kyllä.

Hyvä, että selvisit. Elämä alkaa voittamaan! Kaikki on vielä mahdollista ja koko elämä edessä vaikka vaikeampi vaihe oli välissä. Kaikki on väliaikaista elämässä, niin myös sielun pimeät yöt. Vielä tulee hienoja juttuja elämässä eteen ja asit paranee ja on nytkin kaikki hyvin. Kaikkea hyvää sulle 👍

Kuulostaapa dramaattiselta ja pelottavan kiehtovalta, mutta en tiedä edes mitä tuo termi käytännössä tarkoittaa. Täytyypä selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Sielun pimeällä yöllä tarkoitetaan ajanjaksoa, joka voi kestää lyhyemmän tai pidemmän ajan. Ei ole varsinaisesti useita jaksoja, vaan yksi, mutta sen sisällä voi olla ikään kuin useita ylä- ja alamäkiä. Tämä voi kestää kymmenenkin vuotta, tai ehkä jopa pidempäänkin.

Kaikilla uniikkeja sielun pimeitä öitä niin myös kestoja. Mutta kyllä helposti voi vuosia kestää nämä ja kuten sanoit ellei jopa vuosikymmeniä joillain. Joillakin voi olla lyhyempiäkin jaksoja. Mutta joka tapauksessa älyttömän kasvattavia kokemuksia ja tärisyttää omaa todellisuutta, mutta loppuenlopuksi kaikki on hyvin jaksaa kärsivällisesti olla niin huomaa miten on sitten vahvin versio itsestään kun nämä antaa semmosen ponnistuslaudan kokonaisvaltaiselle kasvun polulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielun pimeällä yöllä tarkoitetaan ajanjaksoa, joka voi kestää lyhyemmän tai pidemmän ajan. Ei ole varsinaisesti useita jaksoja, vaan yksi, mutta sen sisällä voi olla ikään kuin useita ylä- ja alamäkiä. Tämä voi kestää kymmenenkin vuotta, tai ehkä jopa pidempäänkin.

Kaikilla uniikkeja sielun pimeitä öitä niin myös kestoja. Mutta kyllä helposti voi vuosia kestää nämä ja kuten sanoit ellei jopa vuosikymmeniä joillain. Joillakin voi olla lyhyempiäkin jaksoja. Mutta joka tapauksessa älyttömän kasvattavia kokemuksia ja tärisyttää omaa todellisuutta, mutta loppuenlopuksi kaikki on hyvin jaksaa kärsivällisesti olla niin huomaa miten on sitten vahvin versio itsestään kun nämä antaa semmosen ponnistuslaudan kokonaisvaltaiselle kasvun polulle.

Vahva ponnistuslauta nopealle henkiselle heräämiselle monestikkin, sitä muuttuu ihan ihmisenä näiden kokemuksien jälkeen ja alkaa nähdä maailma erillailla, monesti hyvinkin positiivisesti loppuenlopuksi. Nämä om hyviä juttuja nämä sielun pimeät yöt vaikka onkin raskaita kokemuksia. Kyllä se siitä meillä kaikilla, toivotan tsemppiä kaikille 👍 posiitivinen ajattelu auttaa, positiivisia sanoja ja ajatuksia vaikeina aikoina helpottaa ja kyllä se helpottaa ihan muutenkin. Rakkautta, valoa ja rauhaa kaikille 🙏

Monta kertaa ja nyt olen hieman valaistunut. :D Mutta ainahan sitä on talvella hankalia hetkiä, jo sään vuoksi. Palstalla ongelmia ratkaistavaksi.

Oli siellä kyllä hämärää, piti vain opetella vaihtaa uusi lamppu.

Kaikenlaisia hetkiä, vaikeita ja vähemmän vaikeita tulee ja menee. Niitä ei pidä sekoittaa varsinaiseen sielun pimeään yöhön, joka tulee vasta sitten kun ihminen alkaa olla valmis ns. suureen henkiseen vihkimykseen. Sielun pimeä yö kuitenkin yleensä kestää aika pitkänkin ajan. Kyseinen vihkimys tapahtuu "itsestään", sitä ei voi saada missään kursseilla eikä rituaaleissa.

Olisin nimennyt sen eri tavalla mutta joo.

Up

Siis sanooko hihhuli-ihmiset sielun pimeäksi yöksi sitä, mikä muille on esimerkiksi ihan vaan kriisi tai kasvukriisi.

Synnytyksen jälkeinen masennus oli Manala maan päällä. Lapsi oli toivottu ja kaiken piti olla hyvin.

Ahdistus oli niin kova, että olin varma, että sydämeni räjähtää.

Voimia kaikille pimeydessä taisteleville!

Joo aika lailla klassisessa Ristin Johanneksen mielessä, sekä sielun että hengen pimeän yön.

Sielun pimeä yö liittyi minulla uskoon. Olin tullut lapsena uskoon, ja ekat vuodet oli hienoja, mutta sitten usko alkoi väljähtyä. Jos yritin rukoilla tai puhua Jumalalle sydämessäni, koin höpöttäväni yksikseni, ilman kuulijaa. Olenko ainoa joka en kelpaa Jumalalle, vaikka täydestä sydämestä tein uskonratkaisuni? Pyhän Hengen kastekaan ei tullut minun päälleni, vaikka muut seurakunnassa puhuivat kielillä ja profetoivat ja ties mitä. Aikani itsesäälittyäni päädyin kyseenalaistamaan ne muutkin. Entäpä jos nekin vaan luulevat saavansa jotain Jumalalta, ja oikeasti höpöttävät mielensä satunnaisia ailahduksia Jumalan nimissä? Eihän ne profetiat useinkaan toteutuneet, parantuneeksi julistetut eivät parantuneetkaan jne. Vähitellen uskoni ihmeisiin meni, armolahjojen ilmenemiseen nykyajassa meni, siihen että Jumala antaa jotain rukoilemalla hyvinvoivalle länsimaalaiselle kristitylle kun taas pidättää hätää kärsivältä ei-kristityltä koska tämä ei osaa rukoilla oikeaa tahoa ja uskoa oikein - lopulta koko uskoni meni täysin ja lopputulokseni oli, että todennäköisesti Jumalaa ei ole, mutta jos onkin, niin se ei välitä meistä ihmisistä, eikä nykypäivänä kommunikoi meidän kanssamme joten minun kannaltani on kuin sitä ei olisikaan. Vähitellen kuitenkin opin elämään ilman uskoa, ilman että olin masentunut tai tyhjän oloinen.

Ajan myötä älyllisen uskon tilalle kehittyi jonkinlainen intuitiivinen usko. Pyhyyden näkeminen kaikessa ja kaikissa, ilman että minulla oli älyllisiä uskonnollisia uskomuksia lainkaan. Se antoi minulle syvää iloa ja rauhaa. Mutta eräässä rauhallisessa suvantovaiheessa elämääni iski sitten hengen pimeä yö, jossa koko olemukseni perustat vedettiin alta. Vastoinkäymiset ei olleet minua lannistaneet, päinvastoin, sain jokaisesta enemmän voimaa ja kokemusta että selviän mistä vaan. Mutta mitä sitten, kun ei edes ole mitään vastoinkäymisiä, mutta jatkuvasti vaan ahdistaa, pelottaa, ei vaan pysty pakottamaan itseään toimimaan vaikka päättäisi, tuntuu että tulee hulluksi. Usein minulla oli tunne että olen jonkun kuilun reunalla koko ajan ja saatan pudota sinne milloin vaan. Pelkäsin vahingoittavani itseäni tai muita hulluuden puuskassa. Sain paniikkikohtauksia kaupoissa tai töissä. Lääkitsin itseäni alkoholilla, koska se poisti ahdistusta. Tiesin, että voisin hakea apua lääkäriltä, mutta toisaalta jokin osa sanoi että tämä on juurikin sellainen hengen pimeä yö, ja se pitää vaan kulkea läpi nyt. Olin onnellinen että kuljin, tulin takaisin paljon pehmeämpänä, ymmärtäväisempänä ja miellyttävämpänä ihmisenä. Ja ilo ja rauha syveni entisestään myös.

Vierailija kirjoitti:

Sielun pimeällä yöllä tarkoitetaan ajanjaksoa, joka voi kestää lyhyemmän tai pidemmän ajan. Ei ole varsinaisesti useita jaksoja, vaan yksi, mutta sen sisällä voi olla ikään kuin useita ylä- ja alamäkiä. Tämä voi kestää kymmenenkin vuotta, tai ehkä jopa pidempäänkin.

Tuleeko tuo ennen vai jälkeen henkisen heräämisen?

henkimaailmasta tuli tietoa että on kolme kertaa sielun pimeä yö koettavana. Itselläni menossa se kolmas ja olen 52vuotias rankkoja on mutta kohta helpottaa ja kun tiedän että kaikesta rankuudestakin huolimatta niistä on hyötyä kun puhdistumme traumoista yms.

Olen.

Se jakso sisälsi mm itsemurha yrityksen, hesperian mielisairaalan, osastossa jossa oli pahimmat sairastuneet potilaat. Yms.

Up.