Keski-ikäiset! Muistatteko nuorena, kun kahvilassa käynti oli hienoa?
Kommentit (20)
Ei ollut hienoa.Työmaaruokalassa hain syömiset omaan toimistoon.
En kyllä muista että kahvilassa käynti olisi ollut ennen hienompaa tai huonompaa. Nykyään siihen ei vaan ole varaa.
Muistan kävin monesti kahvilla Happy Day:ssä, niin IN mesta seiskyt luvun lopussa. Siellä oli kahvila, olut ja ruokailu puoli. Julkkiksia tuli nähtyä:))
Muistan. Ja muistan miten kahvilassa sai poltella tupakkaa. Se lukiossa suosittua ajanvietettä. Kahvilaan tupakoimaan ja puhumaan sitä ja tätä.
Mikä siinä niin erityisen hienoa olisi ollut?
En tiedä oliko itse kahvilassa käynti niin hienoa mutta oli kiva kokoontua koulupäivän jälkeen kahvilaan aikaa viettämään ja siinä samassa juoda ja syödä jotain. Tai käydä vaikka hampurilaisella. Usein toki vain muualla aikaa vietettiin mutta oli se kivaa aina. Nykyään tosiaan kahvit kotona kun ei enää ole mieluista seuraa kahvittelemaan.
En muista, vaikka eka kerran kävin kahvilassa jo 60-luvulla.
Perheen kanssa käytiin usein kahvilla Meijerin baarissa jäätelöllä ja syötiin leivoksia.
Ja edelleen käyn kahviloissa.
Lapsuudessa se ehkä oli hienoa, ei kasarilla oikein ollut samanlaista kahvilakulttuuria. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin rantautua ja nuorena oli ihan normaalia jo käydä kahvilassa. Lapsuudesta muistan lähinnä munkit huoltoasemien kahviloissa.
-48 v
Vierailija kirjoitti:
En kyllä muista että kahvilassa käynti olisi ollut ennen hienompaa tai huonompaa. Nykyään siihen ei vaan ole varaa.
Mä en kestä sitä aikuisten nokkapahvimukista "kahvia" ja sahanpurupullia kyytipojiksi, maksaa kympin!
Ennen keitän kotona.
Eikä se joo ole koskaan ollut mitään hienoa.
Kahvilathan oli oikeestaan leipomoita samalla, sellainen tietty rasvainen possumunkin tuoksu leijaili ovella vastaan. Sacher-torttua ei ollut valikoimissa.
Vierailija kirjoitti:
En muista, vaikka eka kerran kävin kahvilassa jo 60-luvulla.
Perheen kanssa käytiin usein kahvilla Meijerin baarissa jäätelöllä ja syötiin leivoksia.
Ja edelleen käyn kahviloissa.
Et ole keski-ikäinen enää.
Omat kahvilamuistoni littyvät 2002-2003 vuosiin, jolloin olin ulkomailla kotiäitinä. Lauantain aammupäivät olivat omaa aikaani ja usein päädyinkin johonkin kivaan kahvilaan nauttimaan hyvästä teestä ja leivoksesta. En ollut siihen aikaan erityisen nuori, mutta kahvilahetkestä nautin.
Nuorena asuin maalla, eikä siellä ollut kahviloita. Piti matkustaa toiselle paikkakunnalle, jossa käytiin kahvila-konditoriossa kermamunkilla. Hyvää sekin oli, mutta kokonaisuudessaan nuo myöhemmät omat hetket kahvilassa olivat hienompia kokemuksia.
Kahvila hinnat karkoitti minut kahviloista. Jär-JET-tö-män kallista, vaikka olisi varaakin.
Muista, kuinka vuosina 85-88 istuimme kahvilassa viikottain, joimme vain yhden cappuccinon. Ja veimme pöydät moneksi tunniksi.
Lapsena 60-70-lukujen taitteessa oli hienoa käydä kahvilassa. Ne leivokset ja pirtelöt! Ei sellaista saanut kotona, äiti leipoi vain pullaa.
70-80-luvulla hengattiin tavaratalon kahvilassa, hopeateen voimin tuntitolkulla, ja kytättiin poikia.
Nykyään en jaksa käydä kahviloissa eikä niissä ole mitään tunnelmaa. Lisäksi minulla on nykyään ruoka-aineallergioita, niin ei niissä ole mitään syötävääkään.
Helsingissä noin kerran vuodessa vierailtaessa Marmoritalon kahvila oli pakollinen pysähdyspaikka. Muuten emme kahviloita harrastaneet, jos ei huoltoasemia lasketa mukaan.
Kun olin teini juotiin kahvit Essolla, siinä ei kyllä ollut mitään hienoa :D
Luulen, että se on enemmän yli 70-80 vuotiaat, joiden lapsuudessa kahvilassakäynti oli hienoa.
Keski-ikäisille se on ollut jo ihan peruskauraa.
En muista. Ei siinä mitään erikoista ollut edes meillä maalaisilla, jotka kävimme kaupunkireissulla leivoskahveilla.