Onnelliset ihmiset ovat odottaneet elämältä vähemmän

Ajattelen tuon niin, että onnelliset elävät tässä ja nyt, sillä mitä on, eivätkä käytä aikaa ja energiaa sen pohtimiseen mistä kaikesta jää paitsi tai mitä kaikkea pitäisikään ensin saavuttaa, jotta asiat olisi hyvin.

Olen aika onnellinen vaikka mulla yleisesti ottaen kaikkea aika vähän ja ulkoisesti elän vaatimattomasti. 

Eli pessimiesti ei pety :D

Kauhea klisee, mutta kliseet yleensä pitää paikkansa: Mun tuntemia onnellisia yhdistää sen arvostaminen, mitä heillä nyt on. Onnettomia yhdistää keskittyminen muihin ihmisiin ja jatkuva natkuttaminen kaikkien muiden tekemisistä.

Kyllä onni on potkinut minua aina huopasyylingit jalassa joistakin isoista vääristä valinnoistani huolimatta. Olen tosiaan onnellinen siitä, miten minulla nyt on. En niinkään siitä, mitä minä ehkä vieläkin haaveilen.

Joskus ehkä odottaneet enemmän (luksusta esimerkiksi kuten minä) ja sitten eron/puolison konkurssin/puolison pettämisen/lapsen sairauden takia tömähtäneet aika kovaa ja kipeästi alas. Alkaa arvostaa tärkeitä asioita elämässä. Ja nyt on eron jälkeen sentään passeli eläke, vähän mutta tarpeeksi rahaa elämiseen, raitis ilma jossa kävellä, hyvät vakuutukset, ihanat lapset, suloiset lapsenlapset ja muutama todella hyvä ystävä.