Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla perheenäidillä koskaan oloa, että tänään oli ihan hirveä päivä?
09.03.2023 |
Ja kun lapset on vihdoin saatu nukahtamaan niin purskahtaa itse itkuun, kun päivä oli niin kamala?
Mitenhän tästä suosta oikein voisi nousta? Ei tunnu henkiset rahkeet oikein riittävän perheen pyörittämiseen enää.
Kommentit (32)
Mulla oli eilen tuommoinen päivä ja mun lapset ovat jo aikuisia. Miehen kanssa tässä ollaan vähän eri linjoilla oltu monesta asiasta ja duunissa omat vaatimuksensa. Loppujen lopuksi kevyttä, mutta huonosti nukuttu ja paljon itketty, niin ei vaan jaksais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap, ei mulla ainakaan ole.
Ne kauheimmat ovat semmosia, kun päiväkodista soitetaan, ja kerrotaan, että lapsi on ripulissa ja oksennustaudissa.
Noin vaan, yhtä-äkkiä klo 11.30 lounaan jälkeen lapsi on alkanut oksentaa klo 13.
Alkaa melkonen rumba, oma kalenteri on täynnä asiakkaiden ajanvarauksia klo 17.30 asti.
Mies on kokouksessa, ei häntä saa kiinni. Ja kun saa, ei mitään mahdollisuutta hänellä lähteä töistä ennen klo 16. kun myös hällä yksityisen puolen työntekijänä, on aika kortilla.
Niinpä minä alan soittelemaan asiakkaileni, että klo 14.30 aika peruuntuu. Ja myös srva.
Loput kaksi asiakasta suostuu työtoverini, miespuolinen hoitamaan, koska hänellä ei ole ajan loppu iltpäivälle ajanvarauksia.
Hän saa tietenkin myös noista ajanvarauksista tulot, sillä hänhän se työnkin tekee.
Toimin fysioteraputtina, yksityisessä kuntoutusyrityksessä.
Ei kyllä kauheasti huvita, ukko ollu koko illan muna pystyssä ja marisee seksittömyydestä.
Ei.
Sinussa täytyy olla jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
No ap, ei mulla ainakaan ole.
Ne kauheimmat ovat semmosia, kun päiväkodista soitetaan, ja kerrotaan, että lapsi on ripulissa ja oksennustaudissa.
Noin vaan, yhtä-äkkiä klo 11.30 lounaan jälkeen lapsi on alkanut oksentaa klo 13.
Alkaa melkonen rumba, oma kalenteri on täynnä asiakkaiden ajanvarauksia klo 17.30 asti.
Mies on kokouksessa, ei häntä saa kiinni. Ja kun saa, ei mitään mahdollisuutta hänellä lähteä töistä ennen klo 16. kun myös hällä yksityisen puolen työntekijänä, on aika kortilla.
Niinpä minä alan soittelemaan asiakkaileni, että klo 14.30 aika peruuntuu. Ja myös srva.
Loput kaksi asiakasta suostuu työtoverini, miespuolinen hoitamaan, koska hänellä ei ole ajan loppu iltpäivälle ajanvarauksia.
Hän saa tietenkin myös noista ajanvarauksista tulot, sillä hänhän se työnkin tekee.
Toimin fysioteraputtina, yksityisessä kuntoutusyrityksessä.
Siksi on olemassa kotiäitiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kauheasti huvita, ukko ollu koko illan muna pystyssä ja marisee seksittömyydestä.
Siitä sitten toosaa tarjolle. Muuttuu mielikin maireaksi.
Kyllä usein. Minulla se johtuu työstä, ei perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Joka päivä esikoisen syntymästä asti. Minä kävin itkemässä saunassa. Ei siihen auta kuin lasten täysi-ikäistyminen ja se että vieraannut sen verran että et muista edes olevasi äiti.
Ihan normaalia. Sitä ei vain tajua ennen kuin on jo niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt lohduta, mutta jonain päivänä lapset ovat jo isoja ja pärjäävät itsenäisemmin. Ei meilläkään ole turvaverkkoja, mutta niin vain jäi päiväkotirumba taaksepäin ja nyt voi lähteä vaikka lenkille hengähtämään. Aina ei jaksa, mutta kyllä tästä selvitään!
Usein on. Mutta minkäs teet. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Minulla oli tuossa samassa tilassa raudat tosi alhaalla. Rauta- ja vitamiinilisä auttoi. En osaa sanoa onko sinulla sama, mutta minulla oli täsmälleen samat fiilikset kahden samanikäisen kanssa taannoin ja se meni noin ohi.