Van Life

Tarkoitus olisi illalla katsoa eka jakso. Tietyllä tavalla tuollainen elämä kiehtoo.

Aika pienellä budjetilla kiertävät Eurooppaa. Mikäs siinä, jos tuollaisesta elämästä saa kicksejä ja mieli rauhoittuu. 

Kyllähän tuollaista elämää varmaan jaksaisi jonkun aikaa, edellyttäen että on terveenä. Jossain kohtaa kuitenkin tuossakin sitten tulee se fiilis, että kaikki on nähty ja arki on loppujen lopuksi tylsää. 

Ai tää on se Huilajan reissusta kertova sarja. Saatan katsoakin.

Pari jaksoa olen katsonut. Aika pitkäveteistä menoa. Kaipaan enemmän toimintaa. 

Sardinian rannat ja luonto on ihania, kuten tässä sarjassakin käy ilmi. Mielestäni Sardiniassa on koko välimeren saarien upeimmat rannat.

Noi voisi kyllä ihan konkreettisesti avata, että paljonko kuluu kuussa rahaa elämiseen?

En voi mitään, mutta keskityn epäolennaiseen. Musta se oranssi paku on ruma.

Lukenut kirjan ja eilen katsoin sarjan. Ihana! Oranssi paku on kaunis ja Ainon ääni ihanan maalaileva.

Olen kuunnellut äänikirjaa ja katsoin sarjan putkeen kun olin flunssaisen lapsen kanssa kotona. Vähän tyhjäksi jäi sarjan anti, pelkkää fiilistelyä, mutta eivät oikeastaan tehneet mitään, tai ainakaan se ei välittynyt kameralle.

Mielestäni tuo on pakussa asuminen pidemmän päälle on näennäisvapautta:

- järjetön stressi ainaisessa yöparkin etsinnässä, missä saa olla, onko turvallista jne.

- auton kunnossapito, jatkuva ajo kuluttaa ja tulee korjattavaa

- lämpötilasta huolehtiminen, ihminen on kuitenkin sellainen, että rentoutuu sopivan lämpimässä, turvallisessa paikassa 

- fasiliteettien metsästäminen: mihin voi tyhjentää septitankin, mistä saa riittävän hyvää käyttövettä

- kehnoissa eväissä oleminen, kunnollisen ruoan valmistaminen on kuitenkin vaivalloista retkioloissa

Lyhyenä jaksona toimii tietysti irtiottona. Ja irtiottoahan Huilaja korostaa jatkuvasti, on siis edelleen ikään kuin pakosalla uutistoimittajan oravanpyörästä. No, se on ollut hänen ansansa. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka nauttivat vapaasta työstä ja liikuskelevat siellä täällä ilman maanista pakosalla olon tunnetta.

Nykyajan vouhotuksia nämä pakureissaamiset.

Ironia on siinä, että aika varakas pitää olla että on varaa irtisanoutua ja heittäytyä tuollaiseen askeettiseen elämään. Kaipa tuo saa YLEltä rahoitusta kun kuvaa tuota sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Ironia on siinä, että aika varakas pitää olla että on varaa irtisanoutua ja heittäytyä tuollaiseen askeettiseen elämään. Kaipa tuo saa YLEltä rahoitusta kun kuvaa tuota sarjaa.

Se on vaan viitekehys, mikään ei estä majoittumasta hotelliin kun siltä tuntuu.

On kyllä melko extremeä kuluttaa elämänsä parhaat vuodet pakettiauton takaboksissa. Jossain vaiheessa tuolle tulee loppu.

Meinasin katsoa, mutta jos se on vaan haahuilua ja aah, ihanaa olla täällä, niin jätän väliin.

Minulla on vapaa olo, kun ei ole velkaa ja on oma koti. Täältä on hyvä pyrähdellä lomille ja käpertyä sitten taas omalle sohvalle.

Olen kai liikaa katsonut true crimea kun en ikipäivänä uskaltaisi nukkua autossa.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin katsoa, mutta jos se on vaan haahuilua ja aah, ihanaa olla täällä, niin jätän väliin.

Minulla on vapaa olo, kun ei ole velkaa ja on oma koti. Täältä on hyvä pyrähdellä lomille ja käpertyä sitten taas omalle sohvalle.

Olen kai liikaa katsonut true crimea kun en ikipäivänä uskaltaisi nukkua autossa.

Mies ja koira on turvana.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuo on pakussa asuminen pidemmän päälle on näennäisvapautta:

- järjetön stressi ainaisessa yöparkin etsinnässä, missä saa olla, onko turvallista jne.

- auton kunnossapito, jatkuva ajo kuluttaa ja tulee korjattavaa

- lämpötilasta huolehtiminen, ihminen on kuitenkin sellainen, että rentoutuu sopivan lämpimässä, turvallisessa paikassa 

- fasiliteettien metsästäminen: mihin voi tyhjentää septitankin, mistä saa riittävän hyvää käyttövettä

- kehnoissa eväissä oleminen, kunnollisen ruoan valmistaminen on kuitenkin vaivalloista retkioloissa

Lyhyenä jaksona toimii tietysti irtiottona. Ja irtiottoahan Huilaja korostaa jatkuvasti, on siis edelleen ikään kuin pakosalla uutistoimittajan oravanpyörästä. No, se on ollut hänen ansansa. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka nauttivat vapaasta työstä ja liikuskelevat siellä täällä ilman maanista pakosalla olon tunnetta.

En ooe vielä katsonut sarjaa, mutta:

1. Uskon, että parkkien löytämiseen harjaantuu ja löytää kanavat etsiä turvallisia parkkeja. Lisäksi kaikki eivät yhtenään vaihda parkkia.

2. Toki autoa pitää korjata. Mikään asumismuoto ei ole huolto-tai kuluvapaa.

3. Lämmittimet ja villa on keksitty. Itse nautin viileästä sisäilmasta - ja ihminen on historiastaan murto-osan asunut lämmitetyissä asunnoissa - ja siitä on terveydelle myös haittaa.

4. Käyttöveteen pätee sama kuin parkkiin, siihen oppii - ja vähäiseen vedenkulutukseen. Edelleen nykyihminen käyttää yli tarpeen. Itse jos tuohon lähtisin, en mitään septijärjestelmää käyttäisi vaan jonkin muun, kuten kompostoivan, polttavan jne. Ja kävisin luonnossa.

5. Myös ruuanlaittoon harjaantuu ja oikeilla välineillä saa aikaan vaikka mitä. Ja aikaa noin elävällä on.

Onnea, jos koet voivasi nauttia vapaasta työstä. Kuulut vähemmistöön, koska hyvin suuri osa ihmisistä kokee nykytyön merkityksettömänä ja orjuuttavana, jota se valtaville ihmismassoille tässä talousjärjestelmässä onkin. Siksi osa valitsee luopumisen paljosta siitä, mikä osalle on välttämättömyys, jonka vuoksi on jaksettava oravanpyörässä. Ajatteletko myös, että jollain ulkopuolisella on valta määrittää sinunkin ansasi?

Pakuelämää ja elämäni autoreissu ei ehkä kuulosta niin huikealta, mutta olisi sujuvaa kotimaan kieltä.

Kaikki jaksot katsoin ja mitään muuta uutta ei valitettavasti ilmennyt kuin maisemat, kaikki muu jo somessa.

Kannattaa katsoa mieluummin : Van Halen- Jump