Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa te elämän perhoset miltä tuntuu olla suosittu ja kaunis
04.03.2023 |
Itse kun olen ollut tämmöinen tavallinen perunanenäinen elämänräpiköijä, jota kiusattiin vähän koulussa, on huono saamaan kavereita, jää ilman treffikutsuja, ohitetaan keskusteluissa jne jne.
Olen onnistunut kuitenkin rakentamaan itselleni ok elämän ja pääasiassa voin ihan hyvinkin nahoissasi. Välillä kuitenkin mietin, mitä olisi ollut elämä jos olisin ollut tosi kaunis, sosiaalisesti taitava, suosittu koulussa ja miehet lähettelisivät treffikutsuja ja tulisivat juttelemaan ravintoloissa.
Kertokaa mulle te onnelliset, onko elämänne pelkkää myötätuulta? Elokuvissa kun kerrotaan aina kuinka kiusatut muuttuvat ja menestyvät, mutta ei koskaan niiden tarinaa, jotka ovat olleet aina menestyneitä.
Kommentit (8)
No minä olen kaunis, mutta koulu ja työpaikkakiusattu. Eli ehkä sellanen perhonen joka ei osaa lentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aina lehdissä kertovat olleensa koulukiusattuja, mutta kukaan ei halua aikuisena ilmeisesti tunnustaa olleensa sen suosittu tyttö tai poika, jonka kavereita kaikki halusivat olla. Ehkä on jotenkin noloa kertoa "päässeensä helpolla" kaikesta? Että kouluaika oli helppoa ja hauskaa ja kavereita riitti.
Mua jotenkin aina naurattaa nää sisustusohjelmat, joissa kaikki haluavat "open conceptin" kun pitää niin paljon illalliskutsuja järjestää ja kavereita viihdyttää.
Mä en koskaan järjestä illalliskutsuja :(
Toki esim. vappunaa tms saattaa olla muutama kaveri ja ehkä ruokaakin, mutta siis ei juhlapyhien ulkopuolella koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin aina naurattaa nää sisustusohjelmat, joissa kaikki haluavat "open conceptin" kun pitää niin paljon illalliskutsuja järjestää ja kavereita viihdyttää.
Mä en koskaan järjestä illalliskutsuja :(
Toki esim. vappunaa tms saattaa olla muutama kaveri ja ehkä ruokaakin, mutta siis ei juhlapyhien ulkopuolella koskaan.
Ei meilläkään ole sisustusratkaisuja tehtyä kaveripiiri mielessä, vaan ihan vaan oman perheen tarpeisiin :D
Ehkä noi dinnerit on vaan amerikkalainen juttu.
Tää ei oo varmaa oikea paikka kysellä menestyjiltä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kasvoiltani klassisella tavalla kaunis ja luonnostani hyvin hoikka. Oman perhetaustani vuoksi olin kuitenkin vielä yläasteella sosiaalisesti jännittävä ja sössin koulumenestykseni.
Kävin kovan kamppailun päästäkseni lukioon ja suoritin sen lopulta loppuun aikuispuolella. Ne olivat yksinäisiä vuosia. Opiskelin sairaanhoitajaksi ja fysioterapeutiksi, sittemmin lähdin lukemaan terveystiedettä.
Pitkälle aikuiselämääni olin hyvin arka vastakkaisen sukupuolen suhteen. Hyviä ja antoisia ystävyyssuhteita onnistuin solmimaan. Hankin koiran, asunnon ja kesämökin, paljon mahtui ilolla jaettuja hetkiä siellä ystävieni kanssa. Hyvin yksinäiseksi kuitenkin koin itseni muiden perustaessa perheitä. Usein miehet lähestyivät minua seksimielessä ja ulkonäköä hehkuttaen, en millään löytänyt tasapainoista ja fiksua miestä joka olisi arvostanut korvien väliäni. Baareissa lääppiminen ja drinkkien tyrkyttäminen tuntui halpamaiselta.
Lopulta löysin hyvän miehen ja saimme ihanan lapsen. Toinen lapseni puolestaan syntyi kuolleena.
Eli syvää surua ja paljon kamppailua on elämä sisältänyt täysin ulkonäöstä riippumatta. Elämäni syvin suru, kuollut lapseni, on niin upottavaa etten tiedä miten sen kanssa koskaan tulen sinuiksi.
Ei ole ollut mitään perhosen elämää tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aina lehdissä kertovat olleensa koulukiusattuja, mutta kukaan ei halua aikuisena ilmeisesti tunnustaa olleensa sen suosittu tyttö tai poika, jonka kavereita kaikki halusivat olla. Ehkä on jotenkin noloa kertoa "päässeensä helpolla" kaikesta? Että kouluaika oli helppoa ja hauskaa ja kavereita riitti.
Siitäkin voi tulla ongelma, jos on kympin tyttö monessa suhteessa. Tulee syömishäiriöitä jne.
Minä taas olen suosittu, mutta ruma. Tuntuu omituiselle, enkä osaa olla huomion kohteena. Annan pakit sitten jokaiselle, koska tunnen olevani niin ruma ja kaikin puolin huono.
Aloitetaan ne omat ongelmat siitä, että BMI mulla on 54 ja ei edes pahin ongelma kehossani.