Iso isä kuolemassa
Hirveen paha olla, kun on lopetettu lääkkeet ja on saattohoidossa ja itse 300km päässä hänestä. Ei joka päivä voi ajaa häntä katsomaan. Tänää kävin häntä katsomassa ja kamala ajokeli ja oli jo luuta ja nahkaa ja oli ihan yksin. Yli 90 vuotias , mutta jotenkin niin kauheaa kun toinen vaan nukkuu ja laihtuu ja ketään ei missään. Eihän hän enää kartalla ole , mutta se tunne kun yksin hiipuu pois. Kamala tunne vaarin , papan puolesta.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Miettikää itse haluatteko kuolla YKSIN.
Minä varmaan haluaisin.
Luultavasti moni muukin
Vierailija kirjoitti:
Miettikää itse haluatteko kuolla YKSIN.
Mieluummin en eläisi yksin mutta pakko on. Kuoleman suhteen on se yks ja sama.
Jokainen meistä kuolee yksin. Emme lähde täältä yhdessä. Hyvä kuolema ei kuitenkaan aina toteudu sairaaloissa eikä hoivakodeissa. Huono omatuntosi on oikeutettu. Sinullahan ei ole aikaa kuolevalle isoisällesi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Otan osaa. Aika suuri osa suomalaisista kuolee yksin. Vaikka olisi jossain hoivalaitoksessakin, ei siellä ole hoitajilla aikaa istua kuolevan vuoteen vieressä. Surullista, mutta totta. Älä turhaan tunne syyllisyyttä asiasta. Jos isoisäsi ei ole enää "kartalla", ei hän tiedä, että kuolee yksin.
Tämä on kuolevan jättäminen yksin on asia, jota en koskaan opi ymmärtämään suomalaisessa yhteiskunnassa. Muissa kulttuureissa perheenjäsenet ja sukulaiset valvovat kuolevan vierellä yötä päivää vuorotellen ja osoittavat rakkautta ja kunnioitusta loppuun asti.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Otan osaa. Aika suuri osa suomalaisista kuolee yksin. Vaikka olisi jossain hoivalaitoksessakin, ei siellä ole hoitajilla aikaa istua kuolevan vuoteen vieressä. Surullista, mutta totta. Älä turhaan tunne syyllisyyttä asiasta. Jos isoisäsi ei ole enää "kartalla", ei hän tiedä, että kuolee yksin.
Tämä kuolevan jättäminen yksin on asia, jota en koskaan opi ymmärtämään suomalaisessa yhteiskunnassa. Muissa kulttuureissa perheenjäsenet ja sukulaiset valvovat kuolevan vierellä yötä päivää vuorotellen ja osoittavat rakkautta ja kunnioitusta loppuun asti.
Tavallaan näin, mutta silti on väärin ajatella, että on vain hyvä, että vanhus pääsee pois jne ja mitä nopeammin sen parempi. Kyllä kuolevakin vielä viimeiseen asti yleensä kuulee tuttuja ääniä, tuntee kosketuksen ja rakkauden. Ei ole samantekevää, miten kuolevan kanssa ollaan läsnä, tärkeintä toki miten on eletty se yhteinen aika.