Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei meinaa toipua isänsä yllättävästä kuolemasta
03.03.2023 |
Isän kuolemasta on jo vähän päälle 2 vuotta, mutta mies kipuilee yhä asian kanssa. Käy haudalla useita kertoja viikossa, sekä puhuu lähes päivittäin isästään. Miehen isä kuoli kyllä täysin yllättäen, mutta silti. Onko tämä enää normaalia, kun kuolemasta on kuitenkin noin paljon aikaa? Mies ei ole ollut enää oma itsensä kuolinpäivästä lähtien.
Käskenkö miestä menemään puhumaan jollekkin?
Kommentit (25)
Jos mies ei heti toimi kuin nainen haluaa, niin se on sian jättöaika. Tämä on sitä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlainen tilanne. Tosin mieheni on käynyt 2 v terapiassa, mutta siitä ei ole ollut apua. Lisäksi appivanhemman tuhka on jaettu kahteen paikkaan, hautausmaalle ja kotipihaan. Kynttilät palavat sisällä ja ulkona alati. Avioliitto loppui siihen, kun appi kuoli. Mieheni on yli 60-vuotias. Tilanne on täysin lukkiutunut, ei pystytä puhumaan lainkaan, eikä mitään läheisyyttä ole.
Itse ajattelen samoin, miten raamatussa neuvotaan: Jumala loi naisen miehelle avuksi ja iloksi ja sääti avioliiton. Raamatussa sanotaan, että mies luopukoon isästään ja äidistään (tytär samoin) ja liittyköön vaimoonsa niin, että he tulevat yhdeksi lihaksi. Samoin puhutaan kodin hengen ylläpitämisestä ja keskinäisestä kunnioituksesta ja rakkaudesta. Jos tämä kaikki puuttuu, onko mitään avioliittoakaan, vaan onko puoliso jäänyt vanhempiinsa kiinni? Mielestäni saa kyllä surra ja kaivata, mutta realiteettitaju pitäisi säilyttää ja pyrkiä elämään omaa elämäänsä kuitenkin. Itseltäni on kuolleet molemmat vanhemmat, mutta ajattelin aina, että onneksi minulla on puoliso, enkä ole aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni menetti läheisensä pari kk sitten ja on ollut siitä lähtien aivan lukossa. Suhteemme on muuttunut ja hän hermoilee, ei puhu, saa raivokohtauksia, ei tunne iloa mistään, ei halua nähdä ketään ystäviään eikä ketään muitakaan, ei myöskään minun läheisiä. Tämä syö minua sisältä kokoajan enemmän ja enemmän, tuntuu että olen jo itsekin niin hukassa suhteemme tulevan kannalta. Hänen kanssaan ei saa järkevää keskustelu yhteyttä sillä se menee riitelyksi ja syyttelyksi etten ymmärrä häntä.
Terapiaan ei todella suostu mennä eikä suostu ottamaan mitään apuja vastaan.mikä tähän enää avuksi? Olen niin loppu
SINÄ olet loppu kun miehesi menetti läheisensä pari kk sitten? Voi jumalauta.
Niinpä, lievää suurempaa narskua ilmassa.
Mitä syytä tuossa olisi terapialle? Ehkä se haudalla käyminen miehelle on sitä terapiaa.
Alue: Aihe vapaa
Vanha aloitus v 2023