Olenko liian tiukka kasvatuksessa? Käyttäytymis-, ja ruoka-asia

Joskus vaan menee hermot, etenkin jos lapsi toistaa samaa.

Itselläni on 9-vuotias nepsylapsi, joka nirsoilee todella paljon, enkä kuitenkaan anna kaikessa periksi. Tämä johtaa sitten äksyilyyn ym. hänen puoleltaan, ja joskus tulee itsekin sanottua ikävästi. Varsinkin näinä aikoina, kun ruokaan ei ole kaikilla edes kunnolla varaa, ärsyttää ihan täysillä toisen nirsoilu- vaikka se johtuukin aistiherkkyyksistä (tutkittu, ja näitä on muihinkin tilanteisiin liittyen).

Teen muuten itsekin vielä lapselleni välipalan, hän ei osaa sitä itse koostaa fiksusti, vaan syö esim. pelkkää leipää voilla useita kappaleita tai jotain vastaavaa.

Jos yökkäilee pöydässä tai sanoo ruokaa paskaksi, laittaisin heti pois ruokapöydästä. Ja vasta seuraavalla aterialla sitten uusi yritys.

Ei lapsi tuosta pilalle mene.

Ota vaikka puheeksi, että leipää ei olisi pitänyt heittää roskiin.

Ohjeista häntä, että jos olisi halunnut kinkun, olisi voinut kauniisti pyytää, saako kinkun.

Ja sitten olisit vastannut, että ei, koska se on loppu tai pitää säästää tai joo, jos olisi ollut mahdollista.

Opeta, että rakentavasti ehdottamalla hänkin voi päästä toivotumpaan loppuratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle pitää väkisin yrittää tarjoilla sellaista mistä hän ei tykkää? Itseäsikin vituttaisi, jos päivästä toiseen joku tarjoilisi "kasvatusmielessä" maksalaatikkoa vaikka inhoat sitä. Ruokailun tarkoitus on pitää lapsi hengissä eikä joka hiton minuutti tarvitse kasvattaa. Valitse taistelusi, kaikesta et pysty vääntämään.

T. Kolmen lapsen äiti

Nämä av keskustelut menee kyllä aina jankkaamiseksi.

Ei, en tarjonnut ruokaa mistä lapsi ei pidä. On syönyt usein leipää ja juustoa. Kinkku on vain parempaa mielestään ja haluaisi aina parhainta vaihtoehtoa. En halua sitä että joka ruokakerralla kaapista otetaan aina ne parhaimmat vaihtoehdot.

Ja, jos nyt joku tuohon tarttuu, niin lapsi syö muutakin kuin leipää. Ja sanotaan nyt vielä että lapsi saa myös välillä kinkkua.

Ja vähän sivusta, ei liity siis nyt kyseiseen juustoon ja leipään...

Jos lapselle aina tarjoaa vain niitä ruokia mistä hän pitää, syö kohta vain makaronia ja ranskalaisia

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet. Olisit vaan selittänyt miksi ei ole kinkkua ja sanonut, että joko syö tai on kokonaan ilman.

Samaa mieltä.

Mikset kysynyt haluaako hän kinkkua vai juustoa?

9 v on jo sen ikäinen, että annapa hänen tehdä itse leipänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle pitää väkisin yrittää tarjoilla sellaista mistä hän ei tykkää? Itseäsikin vituttaisi, jos päivästä toiseen joku tarjoilisi "kasvatusmielessä" maksalaatikkoa vaikka inhoat sitä. Ruokailun tarkoitus on pitää lapsi hengissä eikä joka hiton minuutti tarvitse kasvattaa. Valitse taistelusi, kaikesta et pysty vääntämään.

T. Kolmen lapsen äiti

Jos lapselle aina tarjoaa vain niitä ruokia mistä hän pitää, syö kohta vain makaronia ja ranskalaisia

Ap

Mun kokemuksen mukaan näin ei tapahdu. Sen sijaan, jos ruokailusta tulee joku valtataistelu, niin lapsi saattaa lakata kokonaan syömästä. Joissain asioissa voi joustaa, lapsi ei siitä mene pilalle. En tajua tätä ajatusmallia, että koko ajan pitää olla jossain sotilaallisessa kurissa ja järjestyksessä. Miten edes jaksatte jatkuvasti vetää pultteja ihan pienistäkin asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi?

9v

Ap

Minkä takia SINÄ teet tuon ikäiselle välipalan?

Minä teen 13v pojalleni kaikki ruoat, ei mielestäni mitään ihmeellistä... Eri asia jos olisi joku 19v.

Olet selvästi kasvattamassa inceliä.

Aika lapsellinen olit, kun aloit kiukuttelemaan lapselle. Olisit vain sanonut, että "nyt ei ollut kinkkua tarjolla, joten samme nauttia juustovoileivästä. Juuston voi ottaa siitä pois, jos haluat mieluummin leivän ilman juustoa".  Jos lapsi kieltäytyy sitten kokonaan syömästä leipää, niin anna kieltäytyä. Lapsi ei kuole siihen, jos jää joskus ilman välipalaa. 

Minäkin olisin syönyt sen leivän itse. Meidän 13veelle teen välillä välipalaa, mutta teen tiettäväksi että se on nimenomaan paapomista eikä hänen perusoikeutensa, sekä oletan että hän myös tekee sitä minulle vuorostaan. Ja poika on yllättävän ylpeä tehdessään niin, vaikka muuten helposti urputtaa ja yrittää vedättää minkä ehtii. Kuuluu ryhmään ovelat ketkut.  

Mun kokemuksen mukaan näin ei tapahdu. Sen sijaan, jos ruokailusta tulee joku valtataistelu, niin lapsi saattaa lakata kokonaan syömästä. Joissain asioissa voi joustaa, lapsi ei siitä mene pilalle. En tajua tätä ajatusmallia, että koko ajan pitää olla jossain sotilaallisessa kurissa ja järjestyksessä. Miten edes jaksatte jatkuvasti vetää pultteja ihan pienistäkin asioista?

Et selvästikään lukenut aloitusta tai sitten et ymmärtänyt.

Ohis

Et ole liian tiukka vaan löysä.

Tuskin tosta nyt traumoja tulee, kaikilla tulee joskus raja vastaan.

Jos olisi kyse normaalista nirsoilusta, se että jää sit ilman tai sit joustaa , jos siltä runtuu, on ihan ok. Ruokailusta ei tarvitse tehdä pakkoa. Lapsesi kuitenkin kuulostaa huonokäytöksiseltä, ei nirsolta, joten tuskin oppi mitään.

Ymmärrän sua, ap. Ei tuo nyt ehkä ole se tapa, jolla jatkossa kannattaa hoitaa. Mutta joskus lasten on hyvä nähdä, että vanhemmallakin menee hermo. Varsinkin tuollaisissa tilanteissa, joissa sama ongelma toistuu ja toistuu.

Olet tunnevammainen kpää.

Kohta ihmettelet kun lapsesi on niin julma, eikä niin mitään empatiaa ja päläpälä

Vika ei tietenkään ole sinussa, vaikka itse sinä hänelle mallia näytät.

Sinä olet aikuinen ja käyttäydyit tuossa tilanteessa asiattomasti. Etkö osaa käyttäytyä asiallisesti jos lapsesi ei osaa näyttää mallia?

Mielestäni et ole liian tiukkis, meillä lentää kyllä ruokapöydän äärestä pois, jos käyttäytyy huonosti. Korostamme että koti ei ole ravintola, syödään nätisti sitä mitä on tarjolla tai ollaan syömättä. Ruokaa ei saa haukkua missään nimessä. Leivän roskiin heittäminen oli liioiteltua, olisit ottanut vaan pois. Mutta hyvä että lapsi näki että omalla käyttäytymisellä on seuraamukset.

No ei tarvitse alkaa riehumaan kuitenkaan ja mennä lapsen tasolle. Sinä olet aikuinen ja lapsi on lapsi. Ymmärrän hermostuksesi, mutta lapsi voi säikähtää tollasta arvaamatonta käytöstä ja myöhemmin kakka voi osua tuulettimeen lapsen epävakaalla käytöksellä. Koita muistaa, että jos lapsi käyttäytyy huonosti, niin sinä näytät mallia siinä tilanteessa, kuinka käyttäydytään rakentavasti.

Nyt ei ole kinkkua toteamus riittää. Jos mökötys jatkuu, niin mitä sitten? "Syöppäs nyt se leipä, kerran sen halusit". Voit lisätä. Anna lapsen näyttää tunteensa, ei se ole sinulta pois. Jos ei edelleenkään syö, niin laitat leivän jääkaappiin tai syöt itse sen normaalisti mieltä osoittamatta. Lopulta lapsi oppii, ettei mökötys ja mielenosoitus tuo tai vie mitään pois. Lapset eivät ole tyhmiä.

Mä olin nirso lapsi ja nykyinen nirso aikuinen. Ikinä en oo sanonut ruokaa paskaksi, enkä tahallani yökkäillyt. Hyvä vaan, jos jää mieleen, että sellainen käytös ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi?

9v

Ap

Minkä takia SINÄ teet tuon ikäiselle välipalan?

Minä teen 13v pojalleni kaikki ruoat, ei mielestäni mitään ihmeellistä... Eri asia jos olisi joku 19v.

Ei varmaan olekaan curling-mammalle. Teet ne vielä kolmekymppiselle pojallesi.

En ole edellinen, mutta kyllä minä teen kolmekymppiselle pojalleni ruuat, jos sattuu lapsuudenkodissa käymään ruoka-aikaan. Hullultahan se tuntuisi sanoa, että tee itse ruokasi, me syödään nyt isäsi kanssa tätä lasagnea.