Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lonkkamurtuma ja iäkäs ihminen
01.03.2023 |
Läheiseltä murtui lonkka, oli pari pvää osastolla. Sitten siirrettiin kuntoutusyksikköön. Ollut heikossa hapessa ennen tätäkin. Nyt hemoglobiini vaarallisen alhainen. Sai veri-infuusion. On ollut nyt kuntoutusosastolla muutaman pvän. Ei liiku, ei paljon syö. Lääkärinköyntiä ei ennen ensi viikkoa, kun kait sairaana. Alhaista hb ei tutkita, kun kuulemma usein laskee dramaattisesti operaation jälkeen. Mä olen ymmälläni. Voidaanko makuuttaa ilman lääkärin tutkimusta (sairaalassa tehty viikko sitten viimeksi), ilman ravinnelisää (kun ruoka ei maistu) päiväkausia? Mitään tietoa ei hoitosuunnitelmasta saa vaikka kuinka kyselisi. Ihminen makaa valkoisena haamuna sängyssä.
Kommentit (38)
Onko hänellä pää selkeä? Auta syömään ja juomaan ohjeiden mukaisesti. Ilman ruokaa ei kyllä tule toipumaan.
1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kommentoi muuten, mutta lonkkamurtuman jälkeen vuoden aikana menehtyy n. puolet murtuman saaneista.
Miten paljon munuaiset kestävät? Virtsan väri? Virtsa saa tosin olla aika tummaa, silloin kun nestettä täytyy poistaa kehosta. Virtsaa on kuitenkin tultava. Nesteenpoistolääkitystä, jos tarpeen, sen verran mitä keho suinkin kestää. Onko nesterajoitusta? Ei auta muu kuin mennä keskustelemaan kanslian ovelle ja hankkia läheiselleen hoitoa. Hb? Verensiirto?
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta lonkkamurtuman jälkeen vuoden aikana menehtyy n. puolet murtuman saaneista.
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta lonkkamurtuman jälkeen vuoden aikana menehtyy n. puolet murtuman saaneista.
Tosiaan etenkin iäkkäämmistä lonkkamurtuman saaneista todella suuri osa menehtyy noin vuoden sisällä. Hyvin suuri osa kuolee keuhkokuumeeseen. Eli kannattaa käydä katsomassa nyt, kun henkilö on vielä elossa. Ja vaikka ruoka ei maita, kannattaa yrittää kehottaa syömään perustelemalla sitä, että toipumisen kannaltakin riittävä ravinto on tarpeen ja on syytä pyrkiä liikkumaan edes sänkyssä pelkän paikallaan makaamisen sijaan, joka tappaa nopeasti nuoren aikuisenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy syöttämässä. Mitäpä se lääkäri nyt tuossa tekisi. Anna toipumisaikaa.
Harva hyvin iäkäs heikossa hapessa oleva tosta selviää. Jos ruoka ei maistu, niin muutama viikko.
Oma sukulaiseni, hyväkuntoinen 94v, kuntoutui lonkkamurtumasta niin hyvin, että asuu taas itsenäisesti kotonaan ja kaupassakin rollaattorin avulla.
Eli hyvin yksilöstä riippuvaa kuntoutuminen lonkkamurtumasta.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva hyvin iäkäs heikossa hapessa oleva tosta selviää. Jos ruoka ei maistu, niin muutama viikko.
Oma sukulaiseni, hyväkuntoinen 94v, kuntoutui lonkkamurtumasta niin hyvin, että asuu taas itsenäisesti kotonaan ja kaupassakin rollaattorin avulla.
Eli hyvin yksilöstä riippuvaa kuntoutuminen lonkkamurtumasta.,
Ei vain yksilöstä, vaan potilaan halusta kuntoutua, hoidon tasosta ja oikea-aikaisuudesta sekä jos hoidossa on heikkoutta, omaisten kyvystä huomata heikkoudet ja reagoida niihin ajoissa.
Yli 80 vuotiaat sukulaiseni ovat kuntoutuneet lonkkamurtumista (sisällä ilman rollaattoria, mutta ulkona rollaattorin kanssa), mutta siihen on vaadittu omaisten puuttumista. Toisaalta omaisena ei saisi häiritä kiireisiä ammattilaisia, mutta toisaalta taas joskus on pakko puuttua tai muuten joutuu saattamaan omaisensa hautaan.
Omaiseni ovat eläneet monia hyviä vuosia sitten lonkkamurtumiensa, mutta ilman minua eivät todennäköisesti olisi selvinneet, kun hoito olisi viivästynyt, tärkeitä tutkimuksia olisi jätetty tekemättä ja "kuntoutuksessa" olisi jätetty sängynpohjalle ilman ruokaa ja rankoista turvotuksista kärsivinä.
Kysyin suoraan lääkäriltä, että kuolemaako odottavat, kun iäkästä omaistani ei oltu leikattu neljään päivään lonkkamurtumasta ja eivät myöskään olleet alkaneet laittaa kehoa parempaan kuntoon leikkausta varten. Vasta silloin alkoivat toimia, kun sanoin ja 8. päivänä murtumasta leikattiin! Leikkauksen jälkeen oli rankkaa aikaa, joten oli tärkeää, että leikkausvalmistelut oli tehty huolella, vanhaan kehoon tankattu voimia toipua.
Iho kellastui, nestettä kertyi, mutta sitten saivat kuntoutumisen alkuun. Vaati vielä kuukauden hoidon terveyskeskuksen vuodeosastolla ja siellä fysioterapiaa, mutta sitten pääsi kotiin rollaattorin kanssa.
Hän on nauttinut jo 2,5 vuodesta ilman kipuja! Lonkkamurtuman kanssa oli ollut kivuliasta, varsinkin ennen leikkausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa ottaa kantaa muuhun kun noihin veriarvoihin. Minulta leikattiin lonkka kun olin alle 50 v. ja hb oli kolme kuukautta tosi matala. Ne nousi normaaliksi, mutta ferritiiniarvot olivat vasta yhdeksän kuukauden päästä normaalit. Lonkan paraneminen vie tosiaan kaiken ylimääräisen heti, eikä rautavarastot pääse kertymään. Leikkaus on kuitenkin tosi iso, sahataan luita poikki ja mennään seitsemän lihaskerroksen läpi.
Pitäisikö sairaalassa antaa lisäravinnetta? Mielestäni kyllä. En voi käydä koko ajan tarkkailemassa. En ole edes mikään lähin omainen. Huolestunein kyllä. Mielestäni tämä hoito ei ole asiallista nyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta lonkkamurtuman jälkeen vuoden aikana menehtyy n. puolet murtuman saaneista.
Ja suurella osalla b12 -anemia
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa muuhun kun noihin veriarvoihin. Minulta leikattiin lonkka kun olin alle 50 v. ja hb oli kolme kuukautta tosi matala. Ne nousi normaaliksi, mutta ferritiiniarvot olivat vasta yhdeksän kuukauden päästä normaalit. Lonkan paraneminen vie tosiaan kaiken ylimääräisen heti, eikä rautavarastot pääse kertymään. Leikkaus on kuitenkin tosi iso, sahataan luita poikki ja mennään seitsemän lihaskerroksen läpi.
Miksi vain jokin rautatappi ja postimerkin kokoinen jälki? Näin mulle lääkäri sanoi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä paikan päälle itse. Noin yli tai alle viikko leikkauksesta voi olla selviämisen kannalta jo hyvin ratkaisevaa aikaa.
Katso omaisesi vartaloa. Onko leikkauksen jälkeistä turvotusta jossain kohti kehoa? Jos on, ei ehkä siksikään jaksa liikkua. Nesteenpoistolääkityksen määrä? Punnitaanko joka päivä? Täytyisi käydä puntarissa, jotta nesteen poistuminen varmistuisi. Olisi hyvä myös seisoa omilla jaloillaan hetki joka päivä ja myöhemmin, kun vointi toivottavasti parempi, kävellä fysioterapeutin tuella.
Alhaisesta Hb:sta ei kokemusta, mutta saattaa olla esim. siirretty liian aikaisin kuntoutumaan, kun olisi hyötynyt pidemmästä tehohoidosta. Keho kuntoutuu hitaammin iänkin vuoksi. Jokainen päivä ratkaisee. Vaadi lääkäriä yhtä herkästi kuin alle 3 kk ikäiselle.
Ei ole fysioterapeuttia tms. Siirrettiin kuntoutuskeskukseen mutta ei ole edes lääkäri käynyt kierroksella. Ei jaksa liikkua sanovat hoitajat. No ei varmaan, kun veriarvot vaarallisen alhaiset. Jotenkin tosi kädetön olo, että mitä tehdä. Ap
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta lonkkamurtuman jälkeen vuoden aikana menehtyy n. puolet murtuman saaneista.
Joo, nuo pahoja, koska on pakko oikeastaan leikata ne murtumat, koska olisi tosi tuskallista elää sen murtuman kanssa, mutta leikkauksen ja nukutuksen riskit on suuret hyvin vanhoilla potilailla. Mutta sentään useat toipuukin.
Osta omaisellesi edunvalvojaksi pätevä omahoitaja, joka pitää seuraa, syöttää, juottaa, huolehtii että tutkimukset tehdään, lääkitys on kohdallaan, lääkäriin saa yhteyden jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva hyvin iäkäs heikossa hapessa oleva tosta selviää. Jos ruoka ei maistu, niin muutama viikko.
Oma sukulaiseni, hyväkuntoinen 94v, kuntoutui lonkkamurtumasta niin hyvin, että asuu taas itsenäisesti kotonaan ja kaupassakin rollaattorin avulla.
Eli hyvin yksilöstä riippuvaa kuntoutuminen lonkkamurtumasta.,
Ei vain yksilöstä, vaan potilaan halusta kuntoutua, hoidon tasosta ja oikea-aikaisuudesta sekä jos hoidossa on heikkoutta, omaisten kyvystä huomata heikkoudet ja reagoida niihin ajoissa.
Yli 80 vuotiaat sukulaiseni ovat kuntoutuneet lonkkamurtumista (sisällä ilman rollaattoria, mutta ulkona rollaattorin kanssa), mutta siihen on vaadittu omaisten puuttumista. Toisaalta omaisena ei saisi häiritä kiireisiä ammattilaisia, mutta toisaalta taas joskus on pakko puuttua tai muuten joutuu saattamaan omaisensa hautaan.
Omaiseni ovat eläneet monia hyviä vuosia sitten lonkkamurtumiensa, mutta ilman minua eivät todennäköisesti olisi selvinneet, kun hoito olisi viivästynyt, tärkeitä tutkimuksia olisi jätetty tekemättä ja "kuntoutuksessa" olisi jätetty sängynpohjalle ilman ruokaa ja rankoista turvotuksista kärsivinä.
Mitä ohjeistaisit minua nyt vaatimaan? Olen tosi neuvoton. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sairaalassa antaa lisäravinnetta? Mielestäni kyllä. En voi käydä koko ajan tarkkailemassa. En ole edes mikään lähin omainen. Huolestunein kyllä. Mielestäni tämä hoito ei ole asiallista nyt. Ap
Vie sinä hänelle jotain hyvää ruokaa missä on kaloreita. Ja katso että syö jotain. Voithan kysyä osastolta, voisiko hän saada ravinnejuomaa. Mutta juoko sitten sitäkään. Eivät pakkosyötä eivätkä ehdi tuntikaupalla maanitella syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva hyvin iäkäs heikossa hapessa oleva tosta selviää. Jos ruoka ei maistu, niin muutama viikko.
Oma sukulaiseni, hyväkuntoinen 94v, kuntoutui lonkkamurtumasta niin hyvin, että asuu taas itsenäisesti kotonaan ja kaupassakin rollaattorin avulla.
Eli hyvin yksilöstä riippuvaa kuntoutuminen lonkkamurtumasta.,
Ei vain yksilöstä, vaan potilaan halusta kuntoutua, hoidon tasosta ja oikea-aikaisuudesta sekä jos hoidossa on heikkoutta, omaisten kyvystä huomata heikkoudet ja reagoida niihin ajoissa.
Yli 80 vuotiaat sukulaiseni ovat kuntoutuneet lonkkamurtumista (sisällä ilman rollaattoria, mutta ulkona rollaattorin kanssa), mutta siihen on vaadittu omaisten puuttumista. Toisaalta omaisena ei saisi häiritä kiireisiä ammattilaisia, mutta toisaalta taas joskus on pakko puuttua tai muuten joutuu saattamaan omaisensa hautaan.
Omaiseni ovat eläneet monia hyviä vuosia sitten lonkkamurtumiensa, mutta ilman minua eivät todennäköisesti olisi selvinneet, kun hoito olisi viivästynyt, tärkeitä tutkimuksia olisi jätetty tekemättä ja "kuntoutuksessa" olisi jätetty sängynpohjalle ilman ruokaa ja rankoista turvotuksista kärsivinä.
Mitä ohjeistaisit minua nyt vaatimaan? Olen tosi neuvoton. Ap
Oletko käynyt katsomassa häntä? Jose et, niin käy. Tee silmämääräinen arvio, että miten turvonnut leikattu jalka on ja mille korkeudelle kehoa turvotus jatkuu. Onko turvotusta myös keskivartalossa rasittamassa keuhkoja ja sydäntä? Jos on, niin yhteys lääkäriin. Kysy onko punnittu leikkauksen jälkeen ja jos paino nousee sano, että lääkitys ei ole riittävää. Sitten Hb-kysymys. Miten saadaan Hb-nousuun? Jos on sekava ja toimintakyvytön, siihen täytyy myös puuttua. Selvitä lääkitys, onko jotain lääkettä liikaa tai liian vähän. Kysy lääkäriltä.
Mieliala? Onko muisti kunnossa? Tahtooko toipua ja miten toipuu? Anna muutama käytännön neuvo, jos on vastaanottavainen. Keskustele kokemuksesta murtumaan ja sen hoitoon liittyen.
On tärkeää olla pystyasennossa välillä eli mahdollisimman pian ja joka päivä myös seisomaan fysioterapeutin avustamana, jos tarkoituksena on toipua vähintään rollaattorilla käveleväksi.
Käy kartoittamassa hoidon puutteet paikan päällä, kun epäilet ja niin vaikeaa kuin se onkin, hanki apua tarpeeseen.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa mennä paikan päälle itse. Noin yli tai alle viikko leikkauksesta voi olla selviämisen kannalta jo hyvin ratkaisevaa aikaa.
Katso omaisesi vartaloa. Onko leikkauksen jälkeistä turvotusta jossain kohti kehoa? Jos on, ei ehkä siksikään jaksa liikkua. Nesteenpoistolääkityksen määrä? Punnitaanko joka päivä? Täytyisi käydä puntarissa, jotta nesteen poistuminen varmistuisi. Olisi hyvä myös seisoa omilla jaloillaan hetki joka päivä ja myöhemmin, kun vointi toivottavasti parempi, kävellä fysioterapeutin tuella.
Alhaisesta Hb:sta ei kokemusta, mutta saattaa olla esim. siirretty liian aikaisin kuntoutumaan, kun olisi hyötynyt pidemmästä tehohoidosta. Keho kuntoutuu hitaammin iänkin vuoksi. Jokainen päivä ratkaisee. Vaadi lääkäriä yhtä herkästi kuin alle 3 kk ikäiselle.