Missä vaiheessa olette kertoneet esimiehelle adoptiosta?

Tilannetta hankaloittaa viellä se, että olemme kavereita työn ulkopuolellakin. Tietenkin voisin kertoa, mutta kun koko prosessi on hidas ja epävarma, enkä halua että hän alkaa liikaa miettiä tulevaisuutta, siis sitä jos joskus saamme lapsen ja jään pois töistä. Emme ole kertoneet asiasta viellä omille vanhenmillekkaan! Haluaisin että he nyt tietäisivät asiasta ensin. Juurikin tämän epävarmuuden ja hitauden takia ei olla viellä otettu asiaa puheeksi, koska tuntuu että ulkopuolisen on sitä vaikea tajuta ja " hössötys" alkaa samantien. Kuinka teillä on asiaan suhtauduttu?

Me ollaan kyllä kerrottu vanhemmille ja sisaruksille ja lähinaapurille joka on ollu lapsenvahtina kun ollaan oltu esim.infossa tms.



Tuota työpaikalla kertomista mietin. Toisaalta tuntuu että mitä se haittaa jos kertoo, onhan ihmiset järkeviä, kun kertoo että asia on AIVAN alussa ja voi olla että hommasta ei mitään edes tule, niin ei kai se ole asiaa kummempi... Ei vain tartte lähteä aina vaan salamyhkäisille asioille kun menee neuvontaan ja hoitaa adoptioon liittyviä juttuja. Vois suoraan kertoa minne on menossa.



Meillä eräs työkaveri kertoi kun alkoivat yrittää lasta, ei siltä toiset jatkuvasti kyselly että no joko olet raskaana. Kertoi itse sitten kun oli raskaana...



Olis kiva kuulla miten muut on toiminu...

Ihan vaan miten on ite toiminu ja mikä on osoittautunut hyväksi käytännöksi?



Kertokaa! :)

Ei ole kokemusta kertomisesta vielä, kun en todellakaan ole ajatellut töissä lapsen odotuksesta puhua vielä pitkään aikaan. Olemme puolisoni kanssa neuvonnan käyneet ja lupaa odottelemme. Meillä ei kummankaan tarvinnut töissä mitenkään " selitellä" menojamme eli neuvontakäynnit järjestyivät helposti.



Jotenkin minusta tuntuisi hassulta tässä vaiheessa ruveta lapsen hankinnasta puhumaan, kun ei vielä edes adoptiolupaa ole. En varmaan heti hakemuksen lähdettyäkään ota puheeksi, kun odotusaika on kuitenkin pitkä. Vertaan tätä kai lähinnä biologisen lapsen saantiin siten, että enpä kyllä esimiehelle tai työkavereille kertoisi raskauden yrityksestäkään enkä ihan heti " tärpistäkään" ! En juurikaan tapaa työkavereitani työn ulkopuolella, vaikka ihan hyviä kavereita toki työssä ollaan. Jos olisin " läheisempi" työporukan kanssa myös työpaikan ulkopuolella, miettisin varmaan toisin.

Minusta luvan saanti tuntui jotenkin tekevän " adoptioraskaudesta" totta. Lähimmälle työkaverille olin kyllä kertonut jo aikaisemmin, mutta muille aloin kertoa vasta luvan saannin jälkeen, myös esimiehelle. Neuvontakäynteihin käytin lomapäiviä tai ylityötunteja, niihin meni aina kokonainen päivä kun matkaa oli pari tuntia suuntaansa. En sanonut välttämättä ollenkaan, mihin lomapäivän tarvitsen, tai sanoin jotain epämääräistä tärkeästä henkilökohtaisesta menosta. Minusta työnantajalle ei tarvitse asiaa sen tarkemmin raportoida.



Jälkeen päin ajatellen olisin voinut aikaisemminkin kertoa, niin ihanasti kaikki ovat asian ottaneet ja ovat olleet mukana tukemassa. Meidän lasta odotetaan koko työpaikan voimin nyt :). Esimiehelle stressiä aiheuttaa tosin tuleva äkkilähtöni: mistä saamme hyvän sijaisen lyhyellä varoajalla ja kuka hänet perehdyttää. Toivottavasti sekin asia aikanaan järjestyy parhain päin.