Kohtaamisongelma avioliitossa

Mies ei ole lupauksista huolimatta katsonut tarpeelliseksi muuttaa käytöstään asian suhteen vuosiin ja alan olla toivoton suhteemme suhteen. Välillä tilanne menee niin pahaksi (torjuminen yhistettynä minun haukkumiseeni ja syyttelyyni) että en jaksa oikein haaveillakaan enää yhteisestä tulevaisuudesta. Mies kuitenkin yrittää myöhemmin pahoitella ja halata omasta aloitteestaan.Hän tahtoo olla lähelläni, mutta ainoastaan kun hänelle sopii. Mies ei jostain syystä ole niin kovin vuorovaikutuksellinen. Hän on aiemmin myös sensuroinut puheenaiheita melko mielivaltaisesti. Nykyään hän ei sitä tee kuin harvoin, mutta usein ei sitten kuitenkaan osallistu keskusteluun kun ei kiinnosta. Ei ole myöskään mikään ns. luontainen lohduttaja vaan jättää vaikeissa tilanteissa aivan yksin. Pakko sanoa, että aina. Itse hän osaa kuitenkin vedota minuun ja auttamishaluuni isosti ja myös edellyttää minulta paljon tukea monissa asioissa. Minun tulisi kai ajatella, että minulla on isommat voimavarat kuin hänellä ja siksi tilanne on reilu? (Pitäisipä varmaan kirjoittaa asioita enemmän ylös niin huomaisi epäterveet kuviot)

Joten en koe oloani suhteessa hyväksi ja olen harkinnut eroa usein. Mies ei tahdo erota vaan olla kanssani. ok. Läheisyyden suhteen, hän puhui aloittavansa vielä voimaharjoittelun tänä keväänä. Kai toivoo sen tekevän hänestä jollainlailla viriilimmän (vain 30+ ikäinen normaalipainoin mies) ja muuttamaan hänen kiinnostuksensa minun aloitteisiini yhteensopivammaksi. Toivoo sen muuttavan hänen kiinnostumisensa, mutta muussa tapauksessa hän ajattelee, että torjumiseni on ok.

Tahtooko hän, että jätän hänet rauhaan? Ei. Kenkkua, että mies kuitenkin kannustaa minua olemaan lähellään ja läheisyyteen sekä lähestymään. En aivan ymmärrä tätä.

Joten ehkä päätän katsoa tuleeko kesään mennessä viimeiseksi luvattua muutosta? Aiemman pohjalta en uskalla kuvitella, että asiaan tulisi muutosta tälläkään kertaa. Tuntuu, että miestä ei yksinkertaisesti kiinnosta kohdata minua hellästi minun lähestyessäni. Kuin ei tiedostaisi koko asiaa, mitä suhteessamme minulta puuttuu, hän ei ota asiaa tosissaan.

Mies pelkää vain, että otan ja lähden lopullisesti. Siksi estely?

Voisiko tällainen omassa päässä rajattu "viimeinen mahdollisuus" auttaa selkeyttämään asiaa? Olen varma, etten tahdo tulla kohdatuksi näin avioliitossa pysyvästi, mutta en ole varma onko jotain mitä asialle voisi tehdä.