Mitä muistatte edesmenneistä vanhemmistanne?
Minä muistan isäni liikkeet, kehonhallinnan, mutta myös ilmeet ja puheäänen. Hän urheili ja huolehti kunnostaan.
Muistan miten hän oli vielä 50 - 60 vuotiaana ikäisekseen huippukuntoinen ja 65 vuotiaana ei niin tiivislihaksinen ilman paitaa enää, mutta "asui edelleen tyytyväisenä" hyvin toimivassa kehossaan. Sen jälkeen oli edelleen lievää kunnon alamäkeä ja pyrkimystä pitää kehoa ennallaan. Käytännön taidot vain muuttuivat entistä energiatehokkaammiksi. Seurasin hänen liikkeidensä jalostumista hyvin tarkoituksenmukaisiksi. Hän sai esim. ulkotyöt edelleen hyvin tehtyä. 80 vuotiaana hän oli kävelykunnossa, kunnes kuoli yllättäin "saappaat jalassa".
Parhaiten muistan hänen ulkotyöt kesämökillä. Hän nautti kehossaan. Minäkin tahdon nauttia omasta kehostani tekemällä. Perin mökin ja liikun muuallakin toki. Hetki sitten, minusta tuntuu siltä, hän oli elossa ja vaikutti ympäristöönsä ja nyt häntä ei enää ole.
Kommentit (2)
Muistan äitipuoleni kovan kurin ja työteliäät kovat kädet maatilalla, jossa asuimme. Sattui silloin, kun hän otti syliin ja piti hetken. Hän ei ollut väkivaltainen, mutta ne kädet.
Hänellä oli aina kiire. Hän oli onneksi oikeudenmukainen. Harvoin lepäsi. Äitiäni, josta en paljoa muista, koska kuoli kun olin pieni, hän kutsui fyysisesti heikoksi ja sairaaksi ja että siksi oli kuollutkin ja siksi hän huolehti myös minusta. Äitipuolenikin on jo kuollut.
Muistan mummini polvimittaisessa lyhythihaisessa mekossaan menossa lähikauppaan. Hän ei koskaan käyttänyt korkokenkiä, vaan nahkaisia kävelykenkiä ja meni niillä lujaa. Housuja ei käyttänyt, vaan aina mekkoa ja pitkät hiukset olivat vanhanakin letitettynä. Muistan mummini hymyn. Olin 11 v, kun hän kuoli.