Miten toimitte, jos lapsillanne on varsin erilainen ruoantarve?
Tervehdys.
Ongelman nimi on tämä: Esikoinen 3,5-v on aina ollut huono syömään. NÄlkä on hänen tapauksessaan lähes tuntematon käsite, ei jaksaisi millään syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä jne. 4 kertaa päivässä ruokailu tuntuu sekin vielä liian suurelta määrältä, laiha poika ei jaksa syödä.
Sitten on tuo pieni 1-v 3kk jolla tuntuu olevan nälkä koko ajan. Vähintään 5 kertaa päivässä pitäisi antaa syötävää, ja nälkä tulee kuin nappia painamalla ja on kanssa kova.
Ongelma on siinä, että jos annan pienemmälle välipaloja niin isompikin tahtoisi niitä ja tulee todella pahalle mielelle, jos ei saa. JA jos isommalle antaa vaikka leivän (joka pienemmällä vain hetken lykkää nälkää), niin sitten ei jaksa syödä ollenkaan kunnon ruokaa. Välipalan laadulla ei ylipäätään ole merkitystä, isompi haluaa sitä mitä pienempikin saa, mutta kunnon ruoka ei maistuisi ollenkaan.
Eli: onko muilla samaa ongelmaa ja miten toimitte?
Kommentit (6)
Nyt lapset jo sen verran isoja että voi sanoa että ei välipaloja jos ei ruokakaan ole mennyt ja se siitä.
Tosin juuri se vanhin laiha lapsi tarvitsee tiheän säännöllisesti ruokaa että jaksaa. Ja esikoinen kyllä syö mielellään juuri kunnon ruokaa. Kakkonen on sitten pieniruokaisempi ja tykkää enemmän välipaloista ja jättäisi ruoan syömättä. Ja keskimmäinen kyllä haluaa myös samaan aikaan jotain kuin esikoinen, mutta sama ruoka ei yleensä mene. Sitten on kolmas joka on sen verran pienempi että tarvitsee myös tiheästi ruokaa (mutta on jo isompi kuin teillä).
Meillä esim. kolmas saa osan välipaloistaan vielä vauvan soseena, joten ei tule isommille mieleenkään haluta sitä. Tämä on selkeästi vain tuon pienen " väliruoka" . Soseita on ollut helppo jatkaa juuri näillä aterioilla, joita ei tarjota muille lapsille.
Esikoiselle sitten tarjotaan kolme lämmintä ateriaa päivässä (syö yhden jo koulussa), koska kotiin tullessaan syö samalla kun keskimmäinen lämpimän aterian (joka on aamupäivisin usein kerhossa, jossa syödään vaan eväitä eikä mahdollisuutta lämpimään ateriaan ole). Lisäksi keskimmäinen saattaa olla syönyt välipalaa välillä sen verran ettei päivän jompi kumpi lämmin ateria uppoa (tai on hänestä pahaa, kuten suurin osa ruoista), niin silloin ei syö sitä. Eli summa summarun on että esikoinen ja kuopus saattaa syödä kolmekin lämmintä ateriaa päivässä aikasen usein ja keskimmäinen yhden-kaksi. Eli ei ihan mene yhteen. 5v keskimmäinen usein myös syö aterioilla määrällisesti vähemmän kuin 1v8kk ikäinen kuopus.
Kooltaan meillä esikoinen ja kuopus ovat normaalimittaisia ja todella kevyitä (painokäyrät alakantissa) ja sitten tuo keskimmäinen on lyhyehkö, mutta normaalipainoinen. Eli tuntuu jo ruumiinrakenteessakin oleva eroa ja lisäksi keskimmäinen on luonteeltaan rauhallisin ja kuluttaa vähiten.
Minusta se, etta ruoka on lamminta, ei tee siita sen terveellisempaa. Eli jos pienempi saa valipalaksi voileipaa, myos isompi voisi minusta sita syoda. Leivan lisana tietysti kasviksia ja jotain proteiinipitoista. Minusta on ihan turha stressata siita onko ruoka lamminta vai kylmaa, jos se tayttaa ravinnontarpeen. Miksei valipala voisi olla kunnon ruokaa? Eri asia tietysti sitten on poytatavat ja perheen yhteinen ruokailu. Meneeko se leikkimiseksi, jos kertakaikkiaan ei ole nalka? Meilla esikoinen oli taaperona valista todella pieniruokainen ja suurin ongelma oli ruokailuun kuluva aika. Nyt syo kuin hevonen, vaikka onkin hennonpuoleinen :-)
6 v voi olla koko päivän aamupalan (paahtoleipä ja mehu) ja omenan voimalla. 2 v tarvitsee aamupalan, välipalan, lounaan, välipalan, iltaruoan ja iltapalan.... Huh. Kumpikaan ei halua syödä heti herättyään.
Arkiaamut ovat temppuilemista kun jotain pitäisi kuitenkin syödä ennen lähtöä.
Viikonloppuisin annan heidän leikkiä ja oleilla pari tuntia ennen kuin tarjoan aamupalaa, joka on esim. munakasta, makaronisalaattia tms brunchtyyppistä ruokaa. 2 v syö välipalan ennen päikkäreitä ja lounas on unien jälkeen. Silloin 6 v vain näykkii vaikka ei ole saanut välipalaa.
Väpalipalat valitsen niin että ne eivät isompaa kiinnosta. Esim. " pahaa" jugurttia, sellaista hedelmää josta hän ei pidä.
Iltaruoka menee isommaltakin kohtuullisesti alas kun vahdimme vieressä että hän syö. Iltapalaksi hän saa mielihedelmiänsä tai rieskaan käärittynä saa alas " epämääräisenpää" .
Meillä myös tämä isompi huono ruokahaluisempi ja ihan selvästi yrittää pelata ruokailun kanssa. Minä pidän kuitenkin kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista. Eli syömme kaikki aamupalan melkein heti herättyämme. Pienempi syö puuron ja hedelmän, isompi leipää, kasviksia ja hedelmää. Isompi syö aamupalan usein videoita katsellessaan ( silloin syö jotakin, pöydässä ei menisi juuri mitään! ), viikonloppuisin syödään kaikki yhdessä. Lounas syödään sitten ennen päiväunia. Jos laitan molemmille samankokoiset annokset, niin pienempi syö kaiken, isompi ei. Siispä laitan isommalle pienemmän annoksen ja tarvittaessa saa lisää. Tuleepa hänellekin hyvä mieli kun on lautanen syöty tyhjäksi. Tosin välillä ei edes koske ruokaansa. En tee siitä sen isompaa numeroa. Päikkäreiden jälkeen tarjoan välkkäpalan, muroja, jugurttia, hedelmää. Mitä sattuu kaapissa olemaan. Päivällinen syödään kun isi tulee kotiin. Pienempi ei millään jaksaisi odottaa, joten joskus aloittaa aikaisemmin. Illanmittaan lapset saattavat syödä hedelmiä. Illalla sitten iltapala.
Meillä oli tässä pitkä kausi jolloin isompi saattoi syödä kokopäivän aikana vain muutaman lusikallisen lämmintä ruokaa ja sitten hedelmiä. Alkuun olin kamalan huolissani. Kiristin, maanittelin ja tein mitä vain. Sitten tajusin ettei se auta ja opin ottamaan rennommin. Nyt huomaan, että jos lounas ei maistu niin sitten syö enempi välipalaa. Monia ruokalajeja en tarjoa. Jos kaapissa sattuu olemaan esim. edellispäiväistä ruokaa jonka tiedän esikoiselle maistuvan, niin toki sitä annan. Erikseen en ruokia valmista!
MEillä ongelma toimii vielä niinkin päin, että myös pienempi kyttää mitä isompi saa, ja haluaa sitten sitä : ) Ja pienempi ei osaa syödä vielä (hänellä on vasta 4 hammastakin) esim. leipää siinä määrin, että saisi sillä vatsansa täyteen... Eli helpotus olisi jos isommalle voisi välillä antaa esim. leipää silloin kun pienempi syö sitä kunnon ruokaa, mutta sekään ei oikein onnistu. Ja jos yritän syöttää pienen ensin, tulee isompi siihen kärttämään ruokaa samalla hetkellä...
No jatketaan siis tasapainoilua, kait tämä tästä ajan kanssa.