Tänään HS kolmen helsinkiläisen koulun reksien haastattelu

Puhuvat liibalaabaa monimuotoisuudesta, erilaisuuden ymmärtämisestä ja konfliktien ratkomisesta. Peräänkuuluttavat lisärahoitusta S2 luokkiin ja pienempiä ryymiä. Ok, tää kaikki tiedetään ja me kaikki ollaan varmaan samaa mieltä. Miksi ei sanaakaan opettajien väsymisestä ja kokemasta väkivallasta oppilaiden taholta tai inkluusiosta? Tämä sama asioiden puhuminen kauniiksi ja ongelmien lakaisu maton alle vaivaa varhaiskasvatusta. Kukaan, ei kukaan työntekijä uskalla kertoa totuutta. Onko kyse siitä, että alalle ovat hakeutuneet koko maailmaa rakastavat ja empaattisimmat tyypit, joille on kunnia-asia jaksaa ja olla tukena, vaikkei jaksaiskaan? Vai pelätäänkö leimaantumista, työpaikan menetystä tai työttömäksi jäämistä nyt ei ainakaan tartte pelätä. Asiat voisivat kääntyä pikku hiljaa oikeaan kurssiin, jos asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä. Tämän päivän lapset tarvitsevat hyvän varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen NYT!