Mksi edelleen jotkut vanhemmat eivät ohjaa lastensa koulunkäyntiä ja petaa heille hyvää koulutusta?

Jaa-a, omiani ei kiinnostanut tipan vertaa. Panivat toivonsa pikkuveljeen jolle hoidettiinkin sitten etulyöntiasema koulutuksessa. Oma peruskoulun jälkeinen koulutusyritykseni estettiin, pääsin opiskelemaan haluamaani vasta täysi-ikäisenä kun muutin omilleen.

Niitä kiinnosti lauantaitanssit telkkarissa.

Haluan, että lapseni oppivat itse ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Miksi jotkut vanhemmat panikoivat ikäänkuin tietty vuositulo ja rivitalo tietyltä asuinalueelta oikeasti olisi elämän tärkeimpiä asioita?

Tätäkö he opettavat lapsilleen?

Jaa-a, ehkä kaikilla ei vaan ole ymmärrystä, kykyä tai jaksamista siihen. Vanhemmaksi kun voi alkaa käytännössä kuka vaan. Tai sitten ajatellaan että kun ei sitä ennenkään tarvinnut panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Niitä kiinnosti lauantaitanssit telkkarissa.

Naulan kantaan. Koulunkäyntiini tuli kommentteja tyyliin "ei tuosta tule mitään kuitenkaan".

Nykypäivänä kuvittelisi meiningin olevan ihan toisenlainen.

Osassa perheistä ehkä näin.

Meillä kyllä tarkistetaan läksyt, kerrotaan koulunkäynnin tärkeydestä, kannustetaan lukemaan sekä käsketään totella opettajia, pohditaan, millaista työtä lapsi haluaisi tehdä aikuisena, kerrotaan eri koulutusvaihtoehdoista.

Olen syntynyt 70-luvulla ihan tavalliseen duunariperheeseen. Perheemme oli ihan hyvä ja tavallinen perhe, mutta ei vanhempieni (olemattomalla) koulutuksella olisi voinut koulutehtävissä auttaa, eikä heillä ollut mitään tietoa kouluista. Silloin oli kuitenkin toimiva peruskoulu, jossa kyettiin opettamaan minut lukemaan jne., menin lukioon ja sieltä yliopistoon. Pitkään on puhuttu siitä miten vanhemmat yrittävät ulkoistaa kasvatuksen koululle, mutta täytyy sanoa, että yrittää koulukin nykyisin ulkoistaa opetuksen vanhemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan, että lapseni oppivat itse ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Näinkö selität asian itsellesi? Lapset ovat tässä asiassa itseohjautuvia vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä. Jos sitä ennen ei ole miellyttämisen halusta tullut hoidettua kouluasioita kunnolla, voi olla aika paljon kiinni kurottavaa. Ja vaikka olisi haluakin, oppimistekniikat ovat useimmiten mitä sattuu, eli tulosta ei oikein tule. Kyse on lapsen itsetunnosta ja elämän sujumisesta, ei volvojen ja omakotitalojen ihannoimisesta. Pieni perään katsominen kyllä kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan, että lapseni oppivat itse ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Näinkö selität asian itsellesi? Lapset ovat tässä asiassa itseohjautuvia vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä. Jos sitä ennen ei ole miellyttämisen halusta tullut hoidettua kouluasioita kunnolla, voi olla aika paljon kiinni kurottavaa. Ja vaikka olisi haluakin, oppimistekniikat ovat useimmiten mitä sattuu, eli tulosta ei oikein tule. Kyse on lapsen itsetunnosta ja elämän sujumisesta, ei volvojen ja omakotitalojen ihannoimisesta. Pieni perään katsominen kyllä kannattaa.

Toki katson perään. Huolehdin, että lapset menevät illalla nukkumaan ja aamulla kouluun, syövät riittävästi terveellistä ruokaa ja ulkoilevat. Luen heille, vien teatteriin ja konsertteihin, katson töllöä ja juttelen maailman uutisista.

Mutta oppiminen on jotain, mikä ihmisen täytyy oppia itse. Jos se olisi vanhemmista kiinni, ei minusta kansakoulupohjaisten vanhempien lapsesta olisi voinut tulla monien ällien ja eximioiden ylioppilasta.

- se jota kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan, että lapseni oppivat itse ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Näinkö selität asian itsellesi? Lapset ovat tässä asiassa itseohjautuvia vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä. Jos sitä ennen ei ole miellyttämisen halusta tullut hoidettua kouluasioita kunnolla, voi olla aika paljon kiinni kurottavaa. Ja vaikka olisi haluakin, oppimistekniikat ovat useimmiten mitä sattuu, eli tulosta ei oikein tule. Kyse on lapsen itsetunnosta ja elämän sujumisesta, ei volvojen ja omakotitalojen ihannoimisesta. Pieni perään katsominen kyllä kannattaa.

Toki katson perään. Huolehdin, että lapset menevät illalla nukkumaan ja aamulla kouluun, syövät riittävästi terveellistä ruokaa ja ulkoilevat. Luen heille, vien teatteriin ja konsertteihin, katson töllöä ja juttelen maailman uutisista.

Mutta oppiminen on jotain, mikä ihmisen täytyy oppia itse. Jos se olisi vanhemmista kiinni, ei minusta kansakoulupohjaisten vanhempien lapsesta olisi voinut tulla monien ällien ja eximioiden ylioppilasta.

- se jota kommentoit.

Toimi siis sinulla. Sopeutumisen ja miellyttämisen tarve kantoi tarpeeksi pitkälle, kunnes riittävä kypsyys otti kopin. Sulla oli onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan, että lapseni oppivat itse ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Näinkö selität asian itsellesi? Lapset ovat tässä asiassa itseohjautuvia vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä. Jos sitä ennen ei ole miellyttämisen halusta tullut hoidettua kouluasioita kunnolla, voi olla aika paljon kiinni kurottavaa. Ja vaikka olisi haluakin, oppimistekniikat ovat useimmiten mitä sattuu, eli tulosta ei oikein tule. Kyse on lapsen itsetunnosta ja elämän sujumisesta, ei volvojen ja omakotitalojen ihannoimisesta. Pieni perään katsominen kyllä kannattaa.

Toki katson perään. Huolehdin, että lapset menevät illalla nukkumaan ja aamulla kouluun, syövät riittävästi terveellistä ruokaa ja ulkoilevat. Luen heille, vien teatteriin ja konsertteihin, katson töllöä ja juttelen maailman uutisista.

Mutta oppiminen on jotain, mikä ihmisen täytyy oppia itse. Jos se olisi vanhemmista kiinni, ei minusta kansakoulupohjaisten vanhempien lapsesta olisi voinut tulla monien ällien ja eximioiden ylioppilasta.

- se jota kommentoit.

Toimi siis sinulla. Sopeutumisen ja miellyttämisen tarve kantoi tarpeeksi pitkälle, kunnes riittävä kypsyys otti kopin. Sulla oli onnea.

Totuusthan on, että fiksujen lapsistaan huolehtivien vanhempien lapset varmaan pärjäisi koulussa hyvin, vaikkei vanhemmat erikseen panostaisi koulun käyntiin. Ne jotka sitä lisätukea kaipaisi on todennäköisemmin niissä perheissä joissa vanhemmilla ei ole kykyjä sellaista tukea antaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70-luvulla ihan tavalliseen duunariperheeseen. Perheemme oli ihan hyvä ja tavallinen perhe, mutta ei vanhempieni (olemattomalla) koulutuksella olisi voinut koulutehtävissä auttaa, eikä heillä ollut mitään tietoa kouluista. Silloin oli kuitenkin toimiva peruskoulu, jossa kyettiin opettamaan minut lukemaan jne., menin lukioon ja sieltä yliopistoon. Pitkään on puhuttu siitä miten vanhemmat yrittävät ulkoistaa kasvatuksen koululle, mutta täytyy sanoa, että yrittää koulukin nykyisin ulkoistaa opetuksen vanhemmille. 

Itsellä oli samoihin aikoihin täysin kouluttamattomat vanhemmat. Kyllä minä sain mielestäni paljon kannustusta ja tukea kouluasioihin! Ja kyllähän jonkun silloisen ala-asteen tehtävät pystyy opastamaan, jos vaan lukea osaa. Samoin reaaliaineiden kysely tms onnistuu keltä vaan. Yläasteen ja lukion aikaan en toki enää mitään tsemppausta tarvinnutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan, että lapseni oppivat itse ottamaan vastuuta omista asioistaan.

Näinkö selität asian itsellesi? Lapset ovat tässä asiassa itseohjautuvia vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä. Jos sitä ennen ei ole miellyttämisen halusta tullut hoidettua kouluasioita kunnolla, voi olla aika paljon kiinni kurottavaa. Ja vaikka olisi haluakin, oppimistekniikat ovat useimmiten mitä sattuu, eli tulosta ei oikein tule. Kyse on lapsen itsetunnosta ja elämän sujumisesta, ei volvojen ja omakotitalojen ihannoimisesta. Pieni perään katsominen kyllä kannattaa.

Toki katson perään. Huolehdin, että lapset menevät illalla nukkumaan ja aamulla kouluun, syövät riittävästi terveellistä ruokaa ja ulkoilevat. Luen heille, vien teatteriin ja konsertteihin, katson töllöä ja juttelen maailman uutisista.

Mutta oppiminen on jotain, mikä ihmisen täytyy oppia itse. Jos se olisi vanhemmista kiinni, ei minusta kansakoulupohjaisten vanhempien lapsesta olisi voinut tulla monien ällien ja eximioiden ylioppilasta.

- se jota kommentoit.

Toimi siis sinulla. Sopeutumisen ja miellyttämisen tarve kantoi tarpeeksi pitkälle, kunnes riittävä kypsyys otti kopin. Sulla oli onnea.

Tuokin on ehkä eräänlaista itsepetosta, jos ajattelee sopeutumisen ja miellyttämisenhalun olevan jotenkin keskeisiä ominaisuuksia koulussa menestymisen kannalta.

Kyllä älykkyydellä ja motivaatiolla on selvästi vahvempi korrelaatio koulussa pärjäämiseen.