Lue keskustelun säännöt.
Onko jotain elokuvaa tai sarjaa tai jotain yksittäistä kohtausta, jota et pysty vieläkään katsomaan ahdistumatta?
22.02.2023 |
Itselläni ei nykyään ole, mutta muutamat kohdat Karel Zemanin Sinbad Merenkulkija -animaatiossa tuntuivat lapsena inhottavilta ja ahdistavilta.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki korkean paikan kohtaukset. En vaan pysty, kehoni kehittää heti fyysisen puolustusreaktion. Jostain menneisyydestä tulee impulssi, joka käskee jalkojeni tarttua johonkin eikä nämä kengissä kesytetyt lättänät kykene vaan kramppaavat.
American history x:n suihkukohtaus
Vierailija kirjoitti:
Kaikki korkean paikan kohtaukset. En vaan pysty, kehoni kehittää heti fyysisen puolustusreaktion. Jostain menneisyydestä tulee impulssi, joka käskee jalkojeni tarttua johonkin eikä nämä kengissä kesytetyt lättänät kykene vaan kramppaavat.
Mulle tulee myös tämä. Jos ajattelenkin jossain reunalla olemista, tai näen jonkun olevan reunalla /menossa reunaa kohti, mun jalkapohjissa alkaa tuntua lievää kramppausta. Se on aika epämiellyttävä tunne, jonka tarkoitus eittämättä on yrittää pitää mut hengissä. En tiennyt että muillakin on - olen joskus kysellyt ja mua on katsottu kuin halpaa makkaraa.
Mutta ahdistava elokuvakohtaus, jota en koskaan pysty katsomaan, on Uhrilampaissa siihen varsinaiseen hulluun murhaajaan liittyvät kohtaukset (ei Hannibal, ne on ihan ok).
Tämä.
Ajatus siitä, että yrität saada sarjamurhaajan kiinni ja se seisoo edessäsi. Puistattavaa. M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhuelokuvan Sinister kotivideot. Etenkin traumatisoiva ruohonleikkaaja-pätkä. Teatterissakin ihmiset pomppasi penkeillä.
En katso uudelleen ahdistavia leffoja, mutta kohtauksista esim. Panin labyrintissa ne täysin tarpeettoman raaat väkivaltakohtaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MS romantic, tuo huonoja muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä Alien leffassa, kun se olio alkaa ahdistelemaan ja riehumaan. Se tunnelma on liikaa mulle.
Katsoin tuon leffan liian nuorena ja siihen liittyy kauhunsekainen tunnemaailma.
Olen vältellyt Pelastakaa Sotamies Ryanin katsomista, koska loppupuolella tapahtuva puukotus oli niin inhottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Audition elokuva. Jätin kesken siinä vaiheessa kun se lihanleikkausvaijeri ilmaantui. En aio ikinä katsoa elokuvaa loppuun.
Marttyyrit(ranskalainen).
Koko elokuva on helvetin ahdistava😣.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuva Syytetty jossa Jodie Fosterin esittämä päähenkilö joutuu baarissa joukkoraiskauksen uhriksi. En ole itse koskaan kokenut mitään yhtä kamalaa mutta JF on niin hyvä näyttelijä että tämä kyllä meni ihon alle. Todella ahdistava.
Simpauttajan syö paskas-lannanlevityskohtaus.
Kyllä.
Stanley Kubrickin Clockwork Orange eli Kellopeliappelsiini.
Näin neljätoistavuotiaana enkä vieläkään ole päässyt yli pahimmista kohtauksista.
(Googlen määrittelmän mukaan "dystooppinen rikoselokuva nuorukaisesta, joka varastelee, rai*kaa ja hakkaa viattomia nihilistisissä öisissä väkivaltaorgioissa".)
Erityisesti mieleen on jäänyt kohtaus, jossa tyyppi leikkaa saksilla reiät rais*attavan naisen villahaalarin rintojen kohdalle (Kuvattu niin että syntyy mielikuva jossa poistoleikkaa samalla ne rinnat. En pystynyt katsomaan kohtausta loppuun, niin en ole varma näytettiinkö sitä myös.)
En kykene myöskään kuuntelemaan laulua Singing in the Rain, jota tyyppi lauleskeli iloisen huolettomasti samalla kun teki näitä väkivaltatekojaan.
Meni myös vuosikymmeniä ennen kuin pystyin katsomaan näyttelijä Malcolm McDowellia objektiivisesti jossain muussa roolissa.
Kirja johon tuo 1971 tehty leffa perustuu on Anthony Burgessin samanniminen teos, joka määritellään genreihin science fiction, dystopia, satiiri ja black comedy.
Olin aivan varmasti liian nuori ymmärtämään kyseistä satiiria, saati "mustaa huumoria", vaikka melko rankkoja filmejä olinkin nähnyt jo vuosien ajan.
(Parhaan ystäväni isä omisti kolme leffateatteria, ja käytiin katsomassa periaatteessa kaikki ensi-illat. Koska tunnettiin koko henkilökunta, ei meidän iästä kukaan koskaan huomauttanut mitään. Ja aikakin oli erilainen, suvaitsevaisella ja vapaamielisellä 70-luvulla).
Ja vaikka olen jatkanut samaa elokuvien suurkulutusta, ei toista vastaavaa, loppuelämäksi vaivaamaan jäänyttä filmiä ole osunut kohdalle.
Salatut Elämät. En innostu oikein draamasarjoista, vaikka olisikin viihdettä toisille. Kauniit ja Rohkeat, se kohtaus jossa joku on heitetty takkaan tai uuniin. Herranen aika.
Se, kun King Kong putoaa katolta ja kuolee.