Ihastun kaikkiin
Onko muilla vastaavaa? Eli kaupan kassalla, muissa liikkeissä, autokorjaamolla yms. Ei tarvitse kuin muutama sana vaihtaa ja olen myyty. Perhosia vatsassa, sukat pyörivät jalassa ja kiima. Todella noloa. Todella raskasta kun elämä on pelkkää luopumista.
Kommentit (32)
No en nyt sentään aivan kaikkiin enkä varsinkaan kerrasta, mutta jos sama tyyppi on useamman kerran vaikka kaupankassalla ja perusmukava niin kas, pian ne perhoset taas liihottaa vatsassa.
Saati sitten jos tuollainen juttelee vielä jotain extraa niin se on liki taattua, että jokin alitajunta iskee ihastuksen päälle. Järki nimittäin ihan kokoajan on jalat maassa enkä edes kuvittele tuossa olevan mitään, mutta tosiaan sitä niin vaan ihan yllärinä itselleenkin huomaa yhtäkkiä että jaahans, perhoset iski ja toisen näkeminen jopa ujostuttaa.
Todella noloa ja epätoivoista.
Ihastun hyvin harvoin. Itse asiassa erittäin harvoin. Nuoruuden kavereiden mielestä mulla oli erikoinen miesmaku. Mutta eipähän koskaan oltu samoista tyypeistä kiinnostuneita
En ihastu oikeasti koskaan tyyliin kehenkään ikinä. En vaan ole kohdannut yhtään ketään, joka olisi herättänyt ylisuuria tunteita.
Kyllä! Mulla on nytkin 3 bussituttavuutta vähän liian usein mielessä :D Kuljen näiden kanssa siis samoilla vuoroilla töihin/pois.
Vierailija kirjoitti:
En ihastu oikeasti koskaan tyyliin kehenkään ikinä. En vaan ole kohdannut yhtään ketään, joka olisi herättänyt ylisuuria tunteita.
Ja tässä puhutaan siis randomeista, kuten aloituksessakin.
Omia juttuja on toki takana.
Hei Olen Mustafi.
Haluaisitko ihastua karvanoppiini?
Iloiset Terveiset
Mustafi.
Joo. Onneksi kukaan ei ole kiinnostunut minusta millään lailla, niin nämä eivät johda mihinkään, eli siis katkeraan pettymykseen ja v**ukseen.
Sarjaihastujia tosiaan on. Ei se ihastuminen voi oikeasti liittyä paljoakaan niihin itse kohteisiin vaan että haluaa tuntea sen tunteen jatkuvasti. Tai lieneekö hormonijuttu, kuka tietää.
Ennen näitä kutsuttiin nymfomaaneiksi
Vierailija kirjoitti:
Ennen näitä kutsuttiin nymfomaaneiksi
Nykyisin epävakaalla persoonallisuushäiriöllä varustetuksi libidovetoiseksi liskoaivoksi. Jäänyt hyvin pitkälti elukkatasolle henkisesti.
Itse taas pelkään pian, että en enää osaa tai pysty ihastumaan kehenkään. Kun on liian monta kertaa saanut havaita, että ihastuminen on ollut vain omaa unelmaa ja fantaisaa, eikä toinen tunne tai koe mitään kiinnostusta jatkaa kuin korkeintaan kaverina, jonka useimmat sanohan koska onhan se toki fiskumpaa kuin sanoa vain hyvästi ja näkemiin. En enää jaksa sitä jatkuvaa pettymystä. Tietekään yhtään kenelläkään ei ole mitään velvollisuuta tai pakkoa ihastua saati rakastua juuri minuun. Surkealta tämä tuntuu, ehkä enitsen siksi, että itsestäni on tullut jo niin tunnoton, että en tiedosta, että mitä teen väärin ja miksi niin usein tuntuu sille, että moni löytää ja kohtaa itselleen rakkaan niin vaivattoman oloisesti. Koputtaa puuta; onneksi olen välttynyt katkeroitumasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas pelkään pian, että en enää osaa tai pysty ihastumaan kehenkään. Kun on liian monta kertaa saanut havaita, että ihastuminen on ollut vain omaa unelmaa ja fantaisaa, eikä toinen tunne tai koe mitään kiinnostusta jatkaa kuin korkeintaan kaverina, jonka useimmat sanohan koska onhan se toki fiskumpaa kuin sanoa vain hyvästi ja näkemiin. En enää jaksa sitä jatkuvaa pettymystä. Tietekään yhtään kenelläkään ei ole mitään velvollisuuta tai pakkoa ihastua saati rakastua juuri minuun. Surkealta tämä tuntuu, ehkä enitsen siksi, että itsestäni on tullut jo niin tunnoton, että en tiedosta, että mitä teen väärin ja miksi niin usein tuntuu sille, että moni löytää ja kohtaa itselleen rakkaan niin vaivattoman oloisesti. Koputtaa puuta; onneksi olen välttynyt katkeroitumasta.
Kuin minä, mutta olen jo katkeroitunut
T.2
Vierailija kirjoitti:
Itse taas pelkään pian, että en enää osaa tai pysty ihastumaan kehenkään. Kun on liian monta kertaa saanut havaita, että ihastuminen on ollut vain omaa unelmaa ja fantaisaa, eikä toinen tunne tai koe mitään kiinnostusta jatkaa kuin korkeintaan kaverina, jonka useimmat sanohan koska onhan se toki fiskumpaa kuin sanoa vain hyvästi ja näkemiin. En enää jaksa sitä jatkuvaa pettymystä. Tietekään yhtään kenelläkään ei ole mitään velvollisuuta tai pakkoa ihastua saati rakastua juuri minuun. Surkealta tämä tuntuu, ehkä enitsen siksi, että itsestäni on tullut jo niin tunnoton, että en tiedosta, että mitä teen väärin ja miksi niin usein tuntuu sille, että moni löytää ja kohtaa itselleen rakkaan niin vaivattoman oloisesti. Koputtaa puuta; onneksi olen välttynyt katkeroitumasta.
No mutta just tätähän se onkin, kun sitä ihastuu jopa johonkin myyjäänkin ihan vain siksi, että se vain puhuu ja on mukava. Eli siis hoitaa ihan vain työnsä.
Eikä näistä nyt todellakaan voi mitään kenellekään sanoa eli esim se myyjä saa tietenkin jatkaa elämäänsä ihan täysin tietämättä siitä, että se pelkkä tavallinen asiakaskohtaaminen oli jollekin asiakkaalle niin maat mullistava huomionosoitus että se herätti ihastumisen tunteen.
Eikä tällaista olisi aikoinaan voinut edes todeksi, että niin vaan sitä joku päivä huomaa ihastuvansa käytännössä keneen vaan joka huomioi olemassaolon. Ja siis tuo huomio on ainoastaan ihan tavallinen asiakaskohtaaminen, ei muuta.
Liian pitkään yksinoleminen ei näemmä todellakaan ole hyväksi ja vaikuttaa aiheuttavan kaikenlaista ei-toivottua tuntemusta. Hieman pelottavaakin.
Ihastut kaikkiin...komeisiin miehiin joita muutkin naiset haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Ennen näitä kutsuttiin nymfomaaneiksi
Eivätkö sellaiset harrasta seksiä koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen näitä kutsuttiin nymfomaaneiksi
Nykyisin epävakaalla persoonallisuushäiriöllä varustetuksi libidovetoiseksi liskoaivoksi. Jäänyt hyvin pitkälti elukkatasolle henkisesti.
Hyvin kiteytetty.
T. Eri.
Sama, johtuu varmasti siitä kun on ollut vuosikausia ilman suhdetta. Samoin luulen heti että olen saanut uuden ystävän jos joku vähänkin ystävällisesti puhuu minulle. Myöskään ystäviä ei ole ollut vuosikymmeniin kuin se yksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihastut kaikkiin...komeisiin miehiin joita muutkin naiset haluavat.
Ei se ulkonäöstä ole kiinni vaan ystävällisestä, mukavasta ja asiallisesta käytöksestä. Se saa heräämään epätoivotun(kin) ihastumisen tunteen. Ja epätoivotun siis siksi, että se tunne on täydellisen yksipuolinen eikä toinen oikeasti ole millään tavoin edes osoittanut olevansa kiinnostunut.
Ja järki sen tajuaakin, mutta jokin (sydän?) ei.
Ihan samoin voi käydä vaikka jonkun näyttelijän roolihahmon kohdalla, että sitä pitääkin ykskaks aivan vastustamattoman ihanana ja hyvänä tyyppinä ihan sen roolihahmon vuorosanojen, olemuksen ja käytöksen takia. Ja siis vaikka aiemmin ei ole voinut oikein edes sietää samaa näyttelijää sen aiemman roolihahmon luonteen vuoksi.
Sillä ihmisen käytöksellä ja olemuksella on aivan hurjan iso merkitys. Paaaaaljon suurempi kuin ulkonäöllä.
Juu. Eikä kukaan ihastu minuun 😭😭😭
N47