Aika moni lapsi 70-luvulla olisi pitänyt huostaanottaa

Veikkaan, että äiti olisi ryhtynyt hyväksi äidiksi, jos olisi uhkattu ja saanut tukea/neuvoja.

Ei tämän päivän kriteerejä voi verrata 70-lukuun. Kaikki olisi pitänyt ottaa huostaan.

Miksi? Kotiäidit hoiti lapsia, toimeentulotuki ei ollut itsestäänselvyys eikä lapset vertailleet merkkivaatteitaan.

Kun haastateltiin 70-luvulla huostanotettuja, kaikki olisivat mielummin olleet sukulaisen luona tai kotona. Yksi haastateltava ymmärsi, että kotiin ei voinut mennä, koska oli itsepuolustuksena tehnyt jotain isälleen. Laitoksessa kaikista tehtiin raksamiehiä, eikä yksikään sopeutunut yhteiskuntaan. Ota selvää asioista!

Ehkäpä sen aikaisessa systeemissä oli parempi että ei otettu huostaan ilmeisesti kovinkaan herkästi. 70-luvulla olen itse syntynyt.

Tukitoimia oltaisiin tarvittu. Ja neuvontaa.

Inhoan höpö höpö arvostelua, mutta mitä muuta voisi sanoa.

Meidät olisi tänä päivänä huostaanotettu, mutta kasarilla ei.

Silloin elettiin niin eri aikoja, että niitä ei voi suoraan verrata nykypäivän huostaanottokriteereihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Kotiäidit hoiti lapsia, toimeentulotuki ei ollut itsestäänselvyys eikä lapset vertailleet merkkivaatteitaan.

Naisten työssäkäynti oli yleisempää kuin nykyään. Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä sen aikaisessa systeemissä oli parempi että ei otettu huostaan ilmeisesti kovinkaan herkästi. 70-luvulla olen itse syntynyt.

Luotat sitten siihen, että paljon isommilla huostaanottomäärillä yksityisiin laitoksiin tilanne on ehdottoman hyvä, eikä kukaan aikuisena sano, että olisi ollut parempi jättää kotiin tai sijoittaa sukuun? 

Naapurin alle kouluikäinen lapsi heräsi kotonaan yöllä yksin ja lähti polkupyörällä vanhempansa työpaikalle jossa tämä oli töissä yöllä. Eikä työpaikka ollut naapurissa, matkaa oli jonkin verran yksin pyöräillä sivukaupungilla.

Meidät myös.

Vanhemmat ryyppäsi joka viikonloppu ja hyvin usein oltiin sisarusten kanssa keskenään, kun baariin lähtivät. Joka kerta oli tappelu baarireissun jälkeen. Sekin oli erikoista ettei kukaan naapuri ikinä ilmoittanut minnekkään, vaikka mekkala oli varmaan melkoinen. Hysteerisenä siskojen kanssa huudettiin, kun isä hakkasi äitiä.

Inhosin viikonloppuja yli kaiken silloin.

Viikolla sitten elettiin, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Kotiäidit hoiti lapsia, toimeentulotuki ei ollut itsestäänselvyys eikä lapset vertailleet merkkivaatteitaan.

Lähiöt oli yksinhuoltajineen seitkytluvullakin tosi asia.

Ennen työssä olevat äidit meni takaisin töihin kun oli oltu 7 viikkoa kotona vauvan kanssa.

Minulla oli hyvät vanhemmat ja mahtava lapsuus 60-70-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä sen aikaisessa systeemissä oli parempi että ei otettu huostaan ilmeisesti kovinkaan herkästi. 70-luvulla olen itse syntynyt.

Luotat sitten siihen, että paljon isommilla huostaanottomäärillä yksityisiin laitoksiin tilanne on ehdottoman hyvä, eikä kukaan aikuisena sano, että olisi ollut parempi jättää kotiin tai sijoittaa sukuun? 

En minä ole sellaista sanonut. Nykyajan ja 70-luvun välille ei voi vetää mitään yhtäläisyyksiä, se oli ihan erilaista aikaa kuin nykyaika. Toki on sanottava että olen elänyt vain puolet 70-luvusta ja niin pienenä ei tietysti ymmärrä paskaakaan juuri mistään :D

Suurin osa nykyään huostaanotetuista lapsista on teini-ikäisiä, joilla menee sukset ristiin vanhempien kanssa.

70-luvulla he karkasivat omille teilleen tai lähtivät Ruotsiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen työssä olevat äidit meni takaisin töihin kun oli oltu 7 viikkoa kotona vauvan kanssa.

No se oli kyllä paljon ennen 70-lukua.

Minut olisi pitänyt ottaa huostaan 70-luvun alussa. Tuolloin eloni tuntui rohkeasta ja mukavan vapaalta, vaikka myöhemmin tajusin olleeni heitteille jätetty. Tiedän joittenkin ominaisuuksieni johtuvan nimenomaan siitä, että sain kasvaa ja selvitä eteenpäin omin avuin. En ihannoi lastensuojelun toimintatapoja, mutta voi olla, että kiintymyssuhteeni olisi muovautunut erilaiseksi. En ole kuitenkaan jäänyt tuonne 50vuoden taakse, eteenpäin mennyt, vaikka välillä on vastuksia ollut enemmän kuin riittävästi.