Miksi Suomessa hyvä koulumenestys on pilkkaamisen aihe?

Juurihan täälläkin haukutaan

Väitöskirjatutkijoita

.

Kateus

.

Samalla väitetään että ÄO testit ei muka mittaa älykkyyttä.

.

Katsos älykkäitä on aina vähemmistö ja tyhmiä harmittaa. Haukkumalla yritetään korjata omaa alemmuuden tunnetta. Mutta koska se ei auta, ei haukkuminen lopu.

.

Voit joko olla luuseri ja saada ystäviä

Tai olla menestynyt ja saada vihollisia

Mutta onko se nykyään enää noin. Tuttavani lapsi on mallinkaunis bosslady lukiolainen joka todellakin suorittaa ja on kunnianhimoiset suunnitelmat tulevaisuudelle. Ja hän on siis sellainen suosittu tyttö eikä mikään hiljainen hissukka.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko se nykyään enää noin. Tuttavani lapsi on mallinkaunis bosslady lukiolainen joka todellakin suorittaa ja on kunnianhimoiset suunnitelmat tulevaisuudelle. Ja hän on siis sellainen suosittu tyttö eikä mikään hiljainen hissukka.

Ysiluokalla tai lukiossa koulumenestys muuttuu arvostetummaksi, mutta miten nuorempien lasten asenteita voisi parantaa? Koulussa menestymisen ja oppimisen pitäisi olla iloinen asia.

Vain tietyissä luuseripiireissä, joiden mielipiteillä ei muutenkaan ole yhtään mitään merkitystä.

Sitähän esiintyy tällä palstallakin, ei täällä saa yhtään mainita vaikkapa lapsensa koulumenestyksestä, lukiovalinnoista tai yhtään mistään vastaavasta ja jos niin tekee niin hyeenalauma toisia äitejä (oikeasti, äitejä suurin osa mitä oletettavammin) on kimpussa.

Kateus on hirveä tauti ja kai siinä sitten eskaloituu joitain omia "epäonnistumisen" tunteita äitinä vaikkei olisi syytäkään, en tiedä.

Suomessa myös näyttävää tai erikoista pukeutumista haukutaan... sen sijaan resupekkalook on aina in.

.

Minä ammun koulussa hikipinkoa kuminauhalla korvaan tunnilla. Nauratti kun korva muuttui punaiseksi.

En jaksa uskoa että tuo nykyään enää noin on. Meillä pojat ovat  menestyneet aina  hyvin koulussa ja ovat olleet silti suosittuja kaveripiirissä ja ulkoiselta olemukseltaankin ovat ihan kivan näköisiä. Väitän myös  että eivät ole   joutuneet kiusatuksi opintomenestyksensä vuoksi mutta toki asutaan alueella jossa suurinosa ikätovereista on korkeasti koulutettujen vanhempien jälkeläisiä ja kodeissa arvostetaan hyvää koulumenestystä. Molemmat pojat ovat nyt jo jatkopinnoissa.

Toivottavasti asenteet ovat muuttuneet tai muuttumassa. Minä olin lapsena hyvä koulussa ilman sen kummemmin ponnistelematta. Opin ja omaksun asioita edelleen hyvin helposti.

Yläasteella pikkupaikkakunnalla minua nimiteltiin mm. perseennuolijaksi ja muilla yhtä alentavilla ilmaisuilla. Pari luuseri-poikaa dominoi koko koulua eivätkä opettajat silloin puuttuneet menoon mitenkään.

Lukiossa ei ollut kuin muutama kaveri, ei yhtään ystävää. Yliopistossakaan en oikein saanut kavereita, koska tunne omasta kelpaamattomuudesta oli niin kova. Olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi.

Vasta työelämässä aloin menestyä todella. Nyt takana on 25 vuotta nousujohteista uraa eikä taloudellista pakkoa työntekoon enää ole. Lapseni olen kasvattanut aikuisiksi ja kokenut vanhemmuuden ilot. Olen kerännyt noin miljoonan euron omaisuuden.

Ainoastaan parisuhdepuolella en ole onnistunut. Minun on hankala luottaa ihmisiin ja siihen, että minua rakastettaisiin oikeasti. Sellainen suhde on toki vielä haaveissa.

N50

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa että tuo nykyään enää noin on. Meillä pojat ovat  menestyneet aina  hyvin koulussa ja ovat olleet silti suosittuja kaveripiirissä ja ulkoiselta olemukseltaankin ovat ihan kivan näköisiä. Väitän myös  että eivät ole   joutuneet kiusatuksi opintomenestyksensä vuoksi mutta toki asutaan alueella jossa suurinosa ikätovereista on korkeasti koulutettujen vanhempien jälkeläisiä ja kodeissa arvostetaan hyvää koulumenestystä. Molemmat pojat ovat nyt jo jatkopinnoissa.

Niin, eli lapsenne olivat etuoikeutettuja päästessään ns. paremman alueen kouluun. Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla sellainen ei ole mahdollista.

Ei suomessa saa menestyä, tai olla kaunis tai muuta vastaavaa.

M8nä olin kotikunnan huonommassa koulussa ja kuuntelin päivittäistä nörtti ja hikke nimittelyä. Väkivallan uhka oli aistittavissa vaikka mitään ei tapahtunut, luulen että siksi kun en alistunut kiusatuksi ja pelkäämään vaan esitin etten välitä yhtään. Olen pitänyt hu9lta että lapseni ovat hyvässä koulussa jossa luokalla on muitakin älykkäitä lapsia. Tosin ehkä muuallakaan ei enää ole tätä asennetta, toivon niin mutta en ollut valmis ottamaan riskiä että lapseni joutuisivat kokemaan samaa.

Tasapäistämisen varjopuolia.

Minusta tuo on sukupolvikysymys. Omassa nuoruudessa oli vielä noin, mutta tuntuu että nykynuoriso arvostaa koulumenestystä ja koulutusta ihan eri tavalla. Toki koulujen ja alueiden välillä voi olla eroa siinä, miten asiaan suhtaudutaan.

Duunarikulttuuria. Fanitetaan jotain tempparisontaa ja jääkiekkoa ja vihataan oikeasti hyödyllisiä asioista, mihin omat rahkeet eivät riitä. Esimerkiksi Japanissa kulttuuri on täysin päinvastainen ja menee jopa liiallisuuksiin siinä mielessä, että koulumenestyksestä stressataan. 

Kyllä hyvillä alueilla & kouluissa arvostetaan menestyjiä. Siinä Ylen koulukoneessa on muutakin kiinnostavaa tietoa kuin S2-lasten määrä.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän esiintyy tällä palstallakin, ei täällä saa yhtään mainita vaikkapa lapsensa koulumenestyksestä, lukiovalinnoista tai yhtään mistään vastaavasta ja jos niin tekee niin hyeenalauma toisia äitejä (oikeasti, äitejä suurin osa mitä oletettavammin) on kimpussa.

Kateus on hirveä tauti ja kai siinä sitten eskaloituu joitain omia "epäonnistumisen" tunteita äitinä vaikkei olisi syytäkään, en tiedä.

Näinpä, olen sen täällä kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vain tietyissä luuseripiireissä, joiden mielipiteillä ei muutenkaan ole yhtään mitään merkitystä.

S2 piireissä on noin.