Mikä suomalainen biisi n. 70-luvulta? Kevät ja nuori rakastunut pari. Omenapuut kukkivat ja tyttö imuroi... Lopussa tyttö kuolee.

Vierailija kirjoitti:

HÄN

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain

Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain

Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä vaali niin

Hän sisään juoksi tohkeissaan melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin

Hän oli keiju, mikä lie

Joskus sanoin totta vie sinut suuhun syön

Toi kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla koko yön

Kun tv: tä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin niin muistan sen

Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan itki hän joskus hieman häpeillen

On aivan kuin uneen

Nyt taas palaisin

Muiston kuin unohtuneen

Taas saan jostakin

Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin, sen piilon vei

Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen, se toimi ei

Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin, kuin maailman loppu ois

Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kevään ootetun, hän kuihtui pois

On aivan kuin uneen

Nyt taas palaisin

Muiston kuin unohtuneen

Taas saan jostakin

Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun ja heräsin

Niin huomasin et yksinään oli joutunut hän lähtemään pois jonnekin

Ja niin kuin tyhjän näyttämön, hän jätti taa tän yksiön, nyt hiljaisen

Ja nytkun vuosi siitä on saa puukin jälleen kukinnon kuin muistaen

Katsohan on tuolla puu se kukkii joka kesäkuu mun pihallain

Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain

Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä vaali niin

Hän sisään juoksi tohkeissaan melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin

Todella surullinen laulu vuodelta 1968, muistan tämän lapsuudesta.

Vaimoni muistoksi 2021.

Eini kesä ja yö?

Vierailija kirjoitti:

Mihin se kuoli. Aina jäin pohtimaan. Ihan hirveän surulliset sanat. 

Syöpä tuli ensimmäisenä mieleen.

Kun kerran löytyi itkemästä, oli varmaan saanut kuulla esim kasvaimesta/sairaudesta.

Ja kun seuraavaan kevääseen mennessä oli jo kuihtunut pois, niin ei mikään pitkäaikaissairaus voinut olla.

Vierailija kirjoitti:

HÄN

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain

Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain

Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä vaali niin

Hän sisään juoksi tohkeissaan melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin

Hän oli keiju, mikä lie

Joskus sanoin totta vie sinut suuhun syön

Toi kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla koko yön

Kun tv: tä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin niin muistan sen

Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan itki hän joskus hieman häpeillen

On aivan kuin uneen

Nyt taas palaisin

Muiston kuin unohtuneen

Taas saan jostakin

Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin, sen piilon vei

Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen, se toimi ei

Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin, kuin maailman loppu ois

Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kevään ootetun, hän kuihtui pois

On aivan kuin uneen

Nyt taas palaisin

Muiston kuin unohtuneen

Taas saan jostakin

Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun ja heräsin

Niin huomasin et yksinään oli joutunut hän lähtemään pois jonnekin

Ja niin kuin tyhjän näyttämön, hän jätti taa tän yksiön, nyt hiljaisen

Ja nytkun vuosi siitä on saa puukin jälleen kukinnon kuin muistaen

Katsohan on tuolla puu se kukkii joka kesäkuu mun pihallain

Hän istutti sen aikanaan, nauroin hänen taimeaan, oksa vain

Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä vaali niin

Hän sisään juoksi tohkeissaan melkein kaatui juostessaan, nauroi kyyneliin

Todella surullinen laulu vuodelta 1968, muistan tämän lapsuudesta.

Kuulin tämän laulun joskus parikymppisenä radiosta. Taisi olla Pekka Saurin Yölinjalla, jossa se soitettiin. Surullinen laulu. Myös tosi "visuaalinen" sanoitus eli synnyttää paljon mielikuvia: kukkiva puu, koiranpentu, toukokuun aamu, ensilumi jne.

Kuolema on kiva juttu. Siitä saa lauluja!