Anopin käytös

Olisin onnellinen kun oma anoppi ei tunkisi nokkaansa joka paikkaan

Etäisyyden ottaminen on syy johonkin

Itse en jaksa enää mennä miehen siskon luokse, kun lapsia on vaan pakko tehdä, vaikka kaikki tuntuu olevan niin raskasta. Naama väärinpäin, lapset huutaa, kaikki on niin rankkaa ja kamalaa.. ärsyttää kun ikinä ei voida puhua enää mistään normaalista ja iloisista asioista. Aina vain jatkuvaa valitusta.. ja itselläkin on lapsia, mutta en ikinä tekisi lisää jos kokisin jo nyt elämäni rankkana 🤔 anoppikin lähti ulkomaille lomalle kun heidän kolmas syntyi. Ei varmaan enää jakanut sitä, että hänen pitää olla aina ilmainen lastenhoitaja ja ympäristö on jokapäivä negatiivinen

Kaverilla 4 lasta, en jaksa meininkiä

Meillä anoppi sanoi 4 päivän ikäisestä vauvasta, että "toivottavasti siitä ei tule homppelia!". Tuli parin päivän päästä uudestaan käymään ja tällä kertaa sanoi "kunhan siitä ei tule neitiä". Poika siis kyseessä. Kuka alkaa spekuloimaan vastasyntyneen seksuaalisella suuntautumisella ja mitä väliä sillä edes on??? Kunhan on terve ja onnellinen ihminen. Eikö pysty hyväksymään lapsenlastaan, jos hänestä tulisikin homo? Tuli tosi negatiiviset fiilikset. Anopit näköjään osaavat olla kummallisia ja möläyttelevät mitä sattuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetteletkö ihan tosissasi, että miksi joku ei halua matkustaa/lomailla perheen kanssa, jossa 3 pientä lasta :) Yleensä anopit ja muut mummot on noissa reissuissa vain ja ainoastaan lapsenvahteja. No thanks.

Ei tässä ollut se reissaaminen päällisin asia vaan ihan se, että ei enää kysele kylään / tule meille kylään oma-aloitteisesti. Taas porukka vähän otti väärään asiaan kiinni.

Kolme lasta on ollut meille oikein hyvä määrä ja oma valinta. En valita lasten määrästä, mutta huomaan sen vaikuttavan anopin suhtautumiseen.

On oppinut täältä, että se on kuolemanvakava virhe, että noppi tulee oma-aloitteisesti kylään. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun anopit on täällä haukuttu maan rakoon.

Minä sain anopilta ehkäisyvalistuksen jo toisesta lapsesta. Hän ei ole sormellaankaan ikinä auttanut lasten kanssa, mutta itse on jatkuvasti vailla remontti-, siivous ja keskusteluapua. Jotkut anopit vaan on p askoja.

Vierailija kirjoitti:

Hänhän ilmaisi selkeästi kantansa, että kolme on hänestä liikaa. Syystä tai toisesta ei jaksa uutta pientä. Voit kysyä suoraan häneltä tai tyytyä tilanteeseen.

Täh, eihän kolmas lapsi anopin lapsi ole, eikä hänen sitä tarvitse jaksaa. :D Taas menee mummon ja äidin roolit sekaisin, eikä ole enimmäinen kerta.

Oma anoppi tuhosi suhteen jo heti lapsen synnyttyä. Väitti, ettei multa tule muka maitoa. Aina olisi pitänyt antaa maitoa lisää, vauvalla ei ollut muka muita tarpeita, kuin maito.

Toisena ihon alle meni se, että vauvan synnyttyä anopin mielestä meillä oli ilmeisesti liian sotkuista. Kerran tuli ovelle oma imuri ja siivousaineet mukanaan. Silloin tunsin olevani huono äiti.

Ei näistä aina ota selvää. Elätte sellaista elämää , jota anoppi ei olisi halunnut

Äitinä voin kertoa. Kun aikuinen lapseni odotti kolmatta lastaan.Kiiti mulle riitti.Olin itse salinut olla käytetävissä 24h.Jaksoin siis 8v. yht.2 mun lapsen kanssa. Raja tuli kolmanteen.Olin siis huono äiti huono anoppi.Kun sanoin kolmea en jaksa.Kaikkea ei ihminen jaksa yksin .Kun ei vaaria apuna eli puolisia.Vain minut tulot.Ostin aina esim. väärä pilttiä tai vaipaa.Tuttelia,kun olisi pitänyt olla seper tai mikä nimi oli?Rahani vaan ei rittänyt. Joten kysenalaistan aina kun täällä  yksipuolisestikirjotetan huono,äiti,anoppi,mummo,mummi, ukki,vaari jne.Lantilla on aina kasipuolta.Otakaa itse vastu elämästänne ja lapsistanne.älkä aina etsikö muista syitä? Miksi anopit ,mummot,ukit  eivät vain  saa viettää laatuaikaa lastenlasten kanssa .Vaan vaditaan olemaan yleistalouskone?

Sanon näin neljän lapsen mummona, että kun ikää tulee niin ei enää jaksa ihan pieniä lapsia- eikä sitä meteliä. Olen kyllä sanonut että rakastan hiljaisuutta ja yksinoloa,eikä siitä pidä loukkaantua. Kyllä minä lapsia mielelläni hoidan silloin kun jaksan, mutta mielummin sitten kun ovat taapero iässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta voidaan kokea sellaisena, että  "järjestys" vielä säilyy. Kolmannen kanssa mennään sieltä mistä voidaan ja kontrollin annetaan mennä. Enkä tarkoita että se olisi huonompi, vaan erilainen.

Toisen ihmisen asioista ei voi koskaan tietää. Ne eivät välttämättä liity teihin ihmisinä mitenkään tai teidän tapoihin toimia, vaan nimenomaan hänen aiempiin kokemuksiin lapsilukumäärästä omassa elämässään.

 

Tai sitten asia ei liity lapsiin mitenkään. Tuo anopin kommentti kolmoseen nyt oli tökerö, mutta ei mitenkään välttämättä liity siihen, että hän ei nyt hyöri koko ajan jaloissa juuri sillä tavalla ja frekvenssillä, mikä ap:ta miellyttäisi.

Katsokaas kun sillä anopillakin on sellainen Ihme Juttu, mitä sanotan Omaksi Elämäksi. Siinäkin tapahtuu asioita. Sillä voi olla ihan oikeasti mielekkäämpää tekemistä kuin reissata ap:n perheen kanssa. Tai sitten on sattunut jotain, että jaksaminen on vähentynyt.

Minullakin väheni yhteydenpito radikaalisti sisareeni juuri, kun hänen toinen lapsensa syntyi. Jos sisko olisi kuin ap, se luulisi etten hyväksi kaksilapsisia perheitä. Koska siskoni on täysjärkinen, hän ymmärtää että koska samaan syssyyn sairastuin kroonisesti, en jaksa enää tavata niin usein.

Lyhyesti: Kaikki ei ap johdu sinusta. Ota pää pois persiistä ja elä omaa elämääsi, antaen anopin elää omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta voidaan kokea sellaisena, että  "järjestys" vielä säilyy. Kolmannen kanssa mennään sieltä mistä voidaan ja kontrollin annetaan mennä. Enkä tarkoita että se olisi huonompi, vaan erilainen.

Toisen ihmisen asioista ei voi koskaan tietää. Ne eivät välttämättä liity teihin ihmisinä mitenkään tai teidän tapoihin toimia, vaan nimenomaan hänen aiempiin kokemuksiin lapsilukumäärästä omassa elämässään.

 

Tai sitten asia ei liity lapsiin mitenkään. Tuo anopin kommentti kolmoseen nyt oli tökerö, mutta ei mitenkään välttämättä liity siihen, että hän ei nyt hyöri koko ajan jaloissa juuri sillä tavalla ja frekvenssillä, mikä ap:ta miellyttäisi.

Katsokaas kun sillä anopillakin on sellainen Ihme Juttu, mitä sanotan Omaksi Elämäksi. Siinäkin tapahtuu asioita. Sillä voi olla ihan oikeasti mielekkäämpää tekemistä kuin reissata ap:n perheen kanssa. Tai sitten on sattunut jotain, että jaksaminen on vähentynyt.

Minullakin väheni yhteydenpito radikaalisti sisareeni juuri, kun hänen toinen lapsensa syntyi. Jos sisko olisi kuin ap, se luulisi etten hyväksi kaksilapsisia perheitä. Koska siskoni on täysjärkinen, hän ymmärtää että koska samaan syssyyn sairastuin kroonisesti, en jaksa enää tavata niin usein.

Lyhyesti: Kaikki ei ap johdu sinusta. Ota pää pois persiistä ja elä omaa elämääsi, antaen anopin elää omaansa.

Tämä on muuten hyvä kommentti, sopii kaikkiin ihmissuhteisiin. Itse ainakin noudatan sitä linjaa, että jos jonkun ihmisen käytös muuttuu, mutta se ei suoraan sano minun tehneen mitään väärää, oletan että syy on sen omissa asioissa.

Koska näin enimmäkseen maailmassa on. Miettikää nyt omaa elämäänne, jos yhteydenpito on johonkuhun vähentynyt, kuinka usein kyse on ihan vaan omista asioista, ja kuinka usein siitä toisesta ihmisestä? Niinpä.

Täytyy sanoa, että miehet on tässä suhteessa ihmissuhteissaan taitavampia. Ei ne oleta, että on joku sääntö, miten usein jonkin kaverin tai sukulaisen kanssa pitää olla yhteydessä, tai muuten on jotain vialla. Ne ovat yhteydessä kun on asiaa. Joskus kolmen päivän välein, joskus kolmen vuoden. Kukaan ei kuvittele loukkaantumisia ja homma toimii.

Naisten kanssa tuntuu välillä että pitäisi toimia kuin kellopeli tai muuten alkaa kauheat salaliittoteoriat.

Ei ap ole pitänyt anoppia lastenhoitajana

Eiköhän se ole tullut jokaiselle anopille selväksi (ainakin jos tätä palstaa on vähääkään lukenut) ettei häntä tosiaankaan kutsuttaisi yhdellekään lomareissulle mukaan ellei olisi oma lehmä ojassa. Yleensä tarvitaan a. Lapsenvahtia b. Sponsoria tai c. Molempia. Nykyään pidetään itsestäänselvänä, että isovanhempien pitäisi olla 24/7 perheen käytettävissä milloin mihinkin. Ei se mene niin. Olemme jo omat lapsemme hoitaneet. Rakastan lapsiani, mutta ihanaa kun muuttivat omilleen. Rakastan rauhaa ja vapautta. Hoidan kyllä lapsenlapsiani jos niitä joskus sienaantuu, mutta elämääni en heille pyhitä.

Mun serkku sanoi spontaanisti, kun kerroin neljännestä lapsesta: "Voi kauheeta, onneks olkoon!" Sitten naurettiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain anopilta ehkäisyvalistuksen jo toisesta lapsesta. Hän ei ole sormellaankaan ikinä auttanut lasten kanssa, mutta itse on jatkuvasti vailla remontti-, siivous ja keskusteluapua. Jotkut anopit vaan on p askoja.

Meidän toinen lapsi oli kolmeviikkoinen, kun anoppi paukautti apen synttärikahveilla koko suvun kuullen, että olkaa nyt sitten varovaisia ettei heti tule kolmatta.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain anopilta ehkäisyvalistuksen jo toisesta lapsesta. Hän ei ole sormellaankaan ikinä auttanut lasten kanssa, mutta itse on jatkuvasti vailla remontti-, siivous ja keskusteluapua. Jotkut anopit vaan on p askoja.

Itsekin olen anoppi ja en uskalla auttaa missään koska miniä on liian määräileväinen. Ja toisaalta loukkaantuu milloin mistäkin.

Parempi pysyä hänestä kauempana niin ei tule valitusta ja sanomista jos vien vääränlaista leipää tuliaiseksi.

Voiko kyse olla sukupuolesta? Onko kaksi vanhempaa tyttöjä ja kolmas poika tai toisin päin ja anoppi on pettynyt. Minun anoppini ilmoitti aikoinaan meidän vasta seurustellessamme, että ensimmäisen lapsenlapsen PITÄÄ sitten olla tyttö. Nyt 30 vuotta myöhemmin hänellä on kolme poikaa poikiensa lapsina, eikä ainuttakaan tyttöä. On onneksi sopeutunut, vaikka pettymys kai jokaisen syntymä on aikoinaan ollut.