Jos se satuttaa että joku on ilkeä, niin tarkoittaako se että on huono itsetunto?

Jos ylpeys loukkaantuu, eikö se ole merkki ylpeydestä (itsetunnosta). Huonolla itsetunnolla varustettuhan ottaisi tuon kiitoksella vastaan.

On ihan normaalia, että ilkeys loukkaa. Ei ole normaalia haluta olla ilkeä.

Ei välttämättä, joskus ihan pelkkä oikeudentuntoisuus saa tuntemaan ettei jollain tietyillä mulkerolla ole oikeastaan minkäänlaista oikeutta edes olla elossa.

Kyllä, jossain määrin. Jos pystyy ottamaan laajemman näkökulman, niin se auttaa. Ilkeys on pikkumaista, vaikka osuisi totuuteen.

Kertoo että olet normaali. 

Normaali ihminen loukkaantuu kun toinen loukkaa. 

On myös normaalia päästä siitä yli, juuri hyvän itsetunnon takia. Että osaa ottaa asiaan etäisyyttä.

Vika on aina sanojassa.

Joskus menee kuppi nurin, eikä silloin jaksa valita sanojaan, ja niitten kohde voi tuntea sellaisen ilkeilynä. Loukkaavaa se on, eikä huonoa itsetuntoa. Mutta jos pystyisi kuuntelemaan mikä sai tunteen purkauksen aikaan? Itse kilahdin viimeksi siitä, että asia, jota on opeteltu kohta vuosi, ei ole kirkastunut vieläkään. On neuvottu kymmenet kerrat, tehty edellä, yhdessä ja valvottuna, muttei vaan suju. Enää en jaksanut lähteä lukemaan täydellisiä ohjeita, kun nyt olisi jo aika osata ja ymmärtää itse.

Ei tarkoita. On normaalia, että ilkeys satuttaa.

Mutta jos siihen omaan sattumiseensa ja toisen ilkeyteen jää jumiin, ja antaa sen muuttaa omaa persoonaansa, tavoitteitansa, toiveitansa ja tekemisiänsä eikä pysty olemaan välittämättä (ja tarvittaessa tekemään, mitä välittämättä jättäminen vaatii, eli esim lopettamaan tämän ilkeän ihmissuhteen), SE ON kyllä kertoo huonosta itsetunnosta ja toddennäköisesti myös huonontaa sitä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Joskus menee kuppi nurin, eikä silloin jaksa valita sanojaan, ja niitten kohde voi tuntea sellaisen ilkeilynä. Loukkaavaa se on, eikä huonoa itsetuntoa. Mutta jos pystyisi kuuntelemaan mikä sai tunteen purkauksen aikaan? Itse kilahdin viimeksi siitä, että asia, jota on opeteltu kohta vuosi, ei ole kirkastunut vieläkään. On neuvottu kymmenet kerrat, tehty edellä, yhdessä ja valvottuna, muttei vaan suju. Enää en jaksanut lähteä lukemaan täydellisiä ohjeita, kun nyt olisi jo aika osata ja ymmärtää itse.

Ei tuo nyt ole vielä erityistä ilkeilyä nähnytkään. Kunnon ilkeily on luonteeltaan tahallista alistamista ja kyykyttämistä, mitätöimistä.