Oletteko olleet tilanteessa, jossa joku lapsi yrittää väkisin olla oman lapsenne kaveri?

En oikein tiedä miten minun tulisi toimia tässä tilanteessa:

Lapseni on kiltti ja rauhallinen hikarityttö, jolla on kaksi samanluonteista parasta kaveria. Viime vuonna, kun olivat 3. luokalla, eräs vuotta vanhempi tyttö jostain syystä kiinnostui heidän seurastaan. Hän alkoi tuppautua heidän seuraansa, ja vaikka lapsi valitti asiasta kotona, olin pitkään vaan että kaikkien kanssa pitää olla ja otatte mukaan leikkeihin.

Sitten jutut alkoivat mennä oudommiksi, myös lapsen kaverit kertoivat, että tämä tyttö määräilee ja kieltää, että joku vanhasta kaverikolmikosta ei saa osallistua leikkeihin. Oli myös juttuja tönimisestä ja keinusta tiputtamiseta ym. Huomasimme myös, että lapselle alkoi tulla puheluita ja viestejä outoihin aikoihin, monta kertaa päivässä ja lähettäjä oli aina tämä tyttö. Viestit olivat ihan asiallisia, että "kysy vanhemmiltasi milloin voin tulla kylään" ym. Lapsi ei suostunut vastaamaan niihin mitään.

Samoihin aikoihin lapsen opettajalta tuli wilmaviesti, että olemmeko tietoisia, että tällä kaverikolmikolla on nyt ollut ongelmia, että välillä oma lapsemme on surullisena yksin jossain, ja välillä sitten taas joku kavereista. Ope ilmeisesti piti tilannetta jonkinlaisena tyttöjen kolmiodraamana, vaikka oman lapseni mukaan siitä ei ollut kyse, vaan tämä vanhempi lapsi kielsi, että aina jonkun kanssa ei saa olla. Kun tytöt leikkivät kolmistaan meillä, välit näyttivät olevan ennallaan.

Vastasin sitten opelle ja kerroin lapsen version tilanteesta, ja että kaverit olivat kertoneet samansuuntaista. Ope selvitteli asiaa sitten sekä muilta vanhemmilta, ja koulussa lapsilta itseltään, ja lopputulos oli että muidenkin kokemus oli sama ja tämä tyttö jostain syystä manipuloi pienempiään. Asiasta keskusteltiin koulussa, ja tilanne rauhoittui. Kolmikko sai taas leikkiä yhdessä ja tämä vanhempi tyttö näytti menettävän kiinnostustaan heihin.

Olin oikeastaan unohtanut koko asian, mutta tänään meillä oli aamulla ennen koulun alkua lapsen arviointikeskustelu opettajan kanssa. Se meni hyvin, ongelmia ei ollut ja kavereiden kanssa kuului sujuvan. Kun olimme miehen kanssa nousemassa autoon koulun edessä vastaan tuli toinen lapsen kavereista ja kerroimme, että oma lapsemmen jo koululla, kun meillä oli arviointikeskustelu. Sitten tämän kaverin perässä kävellyt vieras tyttö tuli luoksemme, ja esittäytyi ja sanoi, että "Olette varmaan kuulleet minusta, olen xxx ja teidän lapsi on sanonut, että haluaisi joskus leikkiä minun kanssani koulun jälkeen ja milloin so sopisi?". Jotenkin menimme miehen kanssa molemmat lukkoon hämmästyksestä. Hän ei sanonut mitään (ei yllättävää sinäsä) ja minä sopersin jotain että "sillä on valitettavasti niin paljon harrastuksia, että ei se kyllä melkein koskaan ehdi". Ja sitten nousimme autoon ja ajoimme pois.

Nyt tuntuu siltä, että olisi tuon voinut hoitaa fiksumminkin. :/ Mutta hämmennyin niin. Miten muut olisitte toimineet?