Miten saada isä mukaan vauvanhoitoon??

esim. olet vaihtanu vaipan ja isi vaihtaa uudestaan.. ehkä pelkää sun reaktiota:)´

tai tekevänsä väärin

joka käydään läpi, kun vauva syntyy. Loppuikäsi käsket miestäsi, jos et halua yksin hoitaa hommia. Ja sitten ihmetellään, miksi naiset motkottaa...

En tosiaan tiedä itsekkään, kuinka miehen saisi mukaan vauvanhoitoon! Ärsyttää, kun mies ei IKINÄ vapaaehtoisesti osallistu, tai tarjoudu tekemään mitään. Pitää jokaikinen kerta erikseen pyytää isukkia vaihtamaan vaippa tai syöttämään, ja aina vaikuttaa että vastenmielistä on tehdä mitään... On se kumma, että oletus on, että äiti hoitaa vauvan, ja isä vaan joskus " auttaa äitiä" !



Tässä pari iltaa sitten mies vielä kehtasi väittää, että osallistuu vauvanhoitoon enemmän kuin miehet keskimäärin! En kyllä usko, vai onko tosiaan näin, kun vaihtaa vaipan n. pari kertaa viikossa, syöttää ehkä kerran viikossa ja vahtii vauvaa juuri ja juuri sen verran, että pääsen suihkuun ja vessaan...



Mies on muuten ollut viihteellä monia kertoja vauvan syntymän jälkeen, matkustellut ja ollut kavereilla yötä, minä olen ollut YHDEN KERRAN tyttöjen kanssa iltaa viettämässä, ja kun tulin kotiin oli edessä vauvan syöttö ja vaippojen vaihto. Ja yöllä piti minun tietenkin nousta vauvaa syöttämään...

Marke76:

Tässä pari iltaa sitten mies vielä kehtasi väittää, että osallistuu vauvanhoitoon enemmän kuin miehet keskimäärin! En kyllä usko, vai onko tosiaan näin, kun vaihtaa vaipan n. pari kertaa viikossa, syöttää ehkä kerran viikossa ja vahtii vauvaa juuri ja juuri sen verran, että pääsen suihkuun ja vessaan...

On sillä miehelläsi kumma käsitys keskimääräisestä miehestä. Meillä isäntä tekee kaikkia hommia siinä missä minäkin, imetystä lukuunottamatta. Mutta meillä mentiinkin parisen kuukautta niin, että isäntä oli kotona minä töissä. Siinä se oma-aloitteisuus kasvaa kummasti.

friidu80:

Kerran olen sanonut asiasta, että voisi olla oma-aloitteisempi, mutta en viitsisi toisten sanoa!!

Heräsi ihmetys, MIKSET viitsi toista kertaa sanoa??? Jos vaihtoehtona olisi se, että hoitaisin vauvan lähes yksin, niin minä kyllä nousisin barrikaadeille vaatimaan tasa-arvoa :-)

Siitä voi tulla riitaa, mutta ainakin on tullut selväksi, että isänkin oletetaan osallistuvan oma-alotteisesti vauvanhoitoon.

Meillä vauva on nyt 9kk, ja aluksi isä ei oikein uskaltanut/osannut hoitaa vauvaa. Kun tarpeeksi monesti asiasta huomautin ja kokemusta tuli lisää, on tilanne nyt todella hyvä.

Pidä siis puolesi!

Sopikaa yhdessä että kuka tekee mitä ja minä päivinä. Jätä miestä myös yksin vauvan kanssa, kun se joutuu vähän itte miettii miten tilanteista selvitään niin ehkä se aloitekyky siitä paranee. Itse pidän kyllä itsestäänselvyytenä että kaikki hommat jaetaan ja kohtelen miestä kuin idioottia jos kuvittelee muuta! Tiukkana vaan!

isä alkoi ottaa oma-aloitteisesti vastuuta vauvan- ja lapsenhoidosta vasta toisen lapsen jälkeen. Toki yhdessä ollaan aina lapset hoidettu, mutta esikoisen kanssa piti aina erikseen pyytää tekemään perusjuttuja. Nyt jo hiukan itsekin osaa ajatella, mitä voisi tehdä :) Luulen, että silloin ekan lapsen kanssa olin itsekin koko ajan neuvomassa ja kyttäämässä vieressä että tekeekö se nyt varmasti oikein, joten ei paljon oma-aloitteisuus siinä kehity. Sitten viime syksynä mies oli työttömänä ja hoiti päivisin kodin ja 4-vuotiaan esikoisen ja taisi oivaltaa yhtä sun toista, sillä kuopuksen sitten synnyttyä viime helmikuussa asiat on hoituneet ihan toiseen malliin kuin aiemmin.



Eli parhaana opettajana toimii elämänkokemus ja jospa se meidän isäkin olisi hiukan aikuistunutkin tässä vuosien varrella ja vastuunotto ei olisi ihan vieras sana ;-)

esikoisen kohdalla isä alkoi etääntyä vauvasta noin 2kk kohdalla ja selvästi hommat jäi täysin minun kontolleni...kunnes päätin, ettei tää näin saa menna. Kysyin mieheltä, että ' haluatko, että oma lapsesi alkaa vierastaa sua?' ja kappas, sain kinttuihin vipinää. Juteltiin siis siitä, että jos isä ei tee lapsen kanssa nitä päivittäisiä rutiineja, lapsi oppii vain äidin tavan hoitaa ja käsitellä ja kohta isä ei enää kelpaakaan. Moni vauva vierastaa omaa isäänsä. Luulisin sen tuntuvan jokaisesta isästä melko kurjalle. Ja siis näin tapahtuu, jos isä ei osallistu vauvan hoitoon. Nehän ovat niitä parhaita hetkiä jutustella, lörpötellä, kutitella, lauleskella jne.

On myös isän kannalta parempi, että alusta saakka hoitaa vauvaa, jotta saa itsevarmuutta ja luottaa siihen, että pärjää, vaikkei äiti olisikaan paikalla. Tästä kannattaa muistuttaa.



Näillä psykologisilla aseilla sain mieheni osallistumaan ja sovittiin mm. että kylvetys on sen ja pojan välinen juttu ja vain isä kylvettää- siitä tulikin sitten poikien jokailtianen oma hetki ja molemmat nauttivat selvästi tilanteesta. Isän ja pojan suhde syveni ja kiintyi ja ovatkin olleet todella läheisiä lähes koko ajan sitä alkua lukuunottamatta.



Miehillä passiivisuus on lähinnä pelkoa siitä, ettei osaa, satuttaa vauvaa, pudottaa vauvan, vauva alkaa itkeä jne. Sen yli kun pääsee, alkaa isäkin nauttia vauvan kanssa touhuumisesta.



Äidin pitäisi sitten muistaa olla huomauttelematta ja kyselemättä (laitoitko sukkahousut/onko vaippa tarpeeksi kireällä/miksi sä noin teit jne)



sitruska ja muksut 4,5kk/2,5v

Että täysimetyksen aikana vauva on ollut enemmän " mun vauva" ja myöhemmin sitten yhteinen. Toki täysimetysaikaankin isä on juuri ottanut röyhtäytykselle ja vaihtanut pyydettäessä aina vaippaa ja vaatteita ja muutenkin auttanut, hakenut rättiä ja maidonkerääjä ja pitänyt vauvaa sylissä jne. Mutta ns. oma-aloitteisuus on alkanut vasta sitten, kun isä on voinut tehdä itse enemmän. Minusta tämä on ihan ok. Eipä isä täysimetetylle vauvalle juuri voi muuta tehdä kuin vaippaa vaihtaa ja röyhtäyttää... Ja äiti sen imetyksen aikana tietää, että pitääkö välillä röyhtäyttää ja kun on päivät vauvan kanssa kotona niin muutenkin tietää vauvan vaipanvaihtorytmit jne. Aika hankalaa isän olisi töistä kotiuduttuaan tietää, että milloin on vaippa vaihdettu.



Pikku hiljaa sitten isäkin oppii vauvan tavoille ja ottaa osaa enemmän. Ja äidin kannattaa silloin pysyä kaukana ja antaa isin tehdä kaikki omalla tavallaan :)

Totesin kylmästi että mitään vauvaahan ei tule jos ei lähdetä siitä tosiasiasta (onneksi en silloin tiennyt kuinka ihana vauva on, en olisi niin kylmä kyennyt olemaan...), että ainoa asia jota mies ei kykene tekemään on imettäminen. " Et mieti ite haluatko muksun vai ei, voidaan kyllä olla ilmankin jos ei onnistu."



No, mieshän halusi.



Ja on kyllä ollut sanansa väärti tai oikeastaan vähän parempikin.



Tietää kaikki kikat, konstit ja keinot sekä ottaa itsenäisesti asioista selvää ja miettii yhdessä minun kanssani mitä kulloinkin kannattaa tehdä.



On todella helpottavaa kun ei yksin tarvitse tietää kaikkea ja aina on saatavilla toisen, juuri meidän lapsesta mahdollisimman paljon tietävän aikuisen itsenäinen mielipide. Plus tietty että voi täysin rauhallisin mielin jättää lapsen miehen hoitoon.



Että ei todellakaan ole mikään " apuäiti" tms. epämääräinen hönniäinen, vaan ihan oikea, lapsen hoitovastuun äidin kanssa täysin jakava mies joka ajattelee itse.

Eli tuohon, että jos sovitaan, että joku homma kuuluu isälle, niin hän sen hoitaa... Meillä isän täytyy pakosta ainakin osallistua kylvetykseen (nostella ja pidellä vauvaa), sillä selkäni on niin huonona, että en voi yksin vauvan kanssa huonossa asennossa kyyköttää. No, tämä on johtanut siihen, että välillä vauva kylpee KERRAN kahdessa viikossa, koska isillä ei muka ole aikaa (tai ennemmin kiinnostusta...) häntä kylvettää, tai edes auttaa kylvetyksessä! Minulla on tosi paha mieli asiasta, sillä on kamalaa ajatella, että vauva joutuu olemaan ilman pesua niin pitkään. Lappupesuja toki teen itse päivittäin. Eli meillä ei ainakaan auta, että isä tietää mikä asia on hänen vastuullaan ja tietää senkin etten kertakaikkiaan pysty yksin kylvettämään!

Jos isä on arka hoitamaan lasta, saa hän varmuutta, kun muistaa aina kehua, miten hyvin isi hoitaa jonkun homman. Meillä esim. kylpy on ollut alusta pitäen isin homma ja äiti ei ole kylvettänyt yhtä ainutta kertaa, koska " isi osaa sen niin hyvin" . Kiinteiden ruokien aloitus oli myös heti isin juttu, kun se sujui hyvin ja sotkua tuli paljon vähemmän kuin äidin syöttäessä.



Oman kullan kehuminen auttaa muutenkin parisuhteessa. Mies tietää, että on tärkeä ja rakastettu. Olen tietysti onnekas, kun mies on todella innokas lapsen hoitaja ja vain imetys on mun juttu. Kaikkeen muuhun hän osallistuu aktiivisesti. Toki joskus pitää kertoa, mikä on aikataulu, kun hän tulee töistä jne.



Koita jaksaa ja sano ihmeessä toisenkin ja kolmannenkin kerran.

ja huomata, ettei kannata isää herättää yöllä lämmittelemään lypsettyjä maitoa vain siksi, että " isänkin on osallistuttava syöttämiseen" . Isät pääsevät usein lapsensa kanssa parempiin kontakteihin vähän isompana, mutta toki vaipanvaihdon luulisi sujuvan isältä kuin isältä.

Meillä isän ja tyttären suhde on erittäin hyvä ja lämmin -esim. hoitajaksi öin ja päivin on kelvannut kumpi vain - mutta totuus on se, että itse varmasti olen enemmän noita rutiinijuttuja hoitanut ensimmäisen vuoden aikana.

Isällä on oma tapansa olla isä: jos vauva leikkii tyytyväisenä lattialla ja mies tietokoneella, se on sitten se heidän juttunsa. Äidin ja vauvan juttu voi olla sitten se, että äiti konttaa siellä lattialla lapsen kanssa.

Isälle tosiaan kannattaa antaa tilaa olla isä. Se ei toteudu, jos äiti kyylää niskan takana ja vaatii vaihtamaan vaipan toisella tavalla.

Lähde itse käymään iltaisin yksi kaupassa jne. muutaman tunnin ajaksi, niin että isän on pakko ottaa vastuuta & tehdä päätöksiä.



Myös vuorottelu esim. iltakylvyssä & puurossa tuntuu sujuvan. Eli joka toinen päivä isä kylvettää & antaa puuron ja joka toinen äiti.



Meillä isä alkoi toimimaan hieman itsenäisemmin vasta joskus 4kk paikkeilla, kun soseet tuli kuvioihin (ei huolinut vaavi pulloa), aika luonnollista, koska silloin isäkin vasta pystyi vastaamaan vauvan nälkään jne. vauvaa tyydyttävästi.

Eli just sitä että isä saa myös olla kahdestaan vauvan kanssa! Äiti lähtee " tuulettumaan" vaikka ihan vaan ostoksilla käymään eikä turhaan höösää että " muista tehdä sitä" ja " laita sitten nämä" vaan antaa sen isän yksin pohtia ja miettiä. Myöskin kotona ollessa ei koko ajan ole seläntakan vahtimassa, että " tee noin" ja " älä tee noin, vaan näin"

Kyllä siinä takuulla kaikki isät perääntyvät ja tuntevat itsensä huonoksi isäksi! Ja sitten saavat äidit ihmetellä miksei mies osallistu! =)



Myöskin se että päivässä on selkeät rutiinit. Meillä on alusta asti pidetty tosi selkeitä rutiineja ja se auttaa arkea paljon! mieskin tietää, että ahaa kello on 11 vauvalla on ruoka aika ja ahaa kello on 13.00 pian mennään päiväunille..=) Tämä ei tietenkään päde ihan pienien vauvojen kanssa kun mitään rutiinia ei päivässä ole, mutta esim se että aina syötön jälkeen vaihdetaan vaippa voisi olla hyvä...



Ja sitten vaan patistamaan miestä mukaan hoitamaan!!! Siitä se itseluottamus kasvaa!!! =)

Sama juttu täälläkin. Tekee kahta työtä, eli on monesti viikonloppuisinkin poissa vähintään työpäivän (8h) verran, yleensä pidempään. Sitten kun on kotona, niin pitäis kuulemma saada olla vaan ja tehdä omia hommia. " Täytyyhän joskus olla vapaatakin" Millonkas se mun vapaa sitten on???

Lasten- ja kodinhoito on kuulemma mun työ.

Olenkin kysynyt siltä että kukas ne hommat sitten hoitaa jos minä menen töihin? Se on sitten kuulemma ihan eri juttu.

Pitäiskös heittää hanskat tiskiin kun kello lyö 16.00. Kuunnellaan sitten yhdessä kun lapset huutaa ja ollaan vapaalla!?

Meillä myöskään ei mies tee mitään pyytämättä/käskemättä, eikä aina silloinkaan.

Lapsemme on pian 7kk, isä on kylvettänyt kerran ja jos pyytää vaippaa vaihtaan, niin vastaus on, käyn ensin tupakalla ja siinä vaiheessa menen jo itse!

Jos lapsella kakat housuissa ja sanon että voisit mennä vaihtaan vaippaa..niin aina löytyy kaikennäköisiä tekösyitä ja selityksiä joten silloinkin menen itse koska en siedä sitä että lapsella tahallaan pidetään kakkoja housuissa.

Syöttänyt on 3 kertaa ja lapsi syönyt kiinteitä 1,5 kk.

Nukuttanut ei ole koskaan, vaikka olen pyytänyt sata ja tuhat kertaa, miehellä täytyy saada olla joskus omaakin aikaa!!! Mutta minulla sitä ei näköjään tarvii olla!

Olispa hauska kun itelläni olisi joskus jokin ihan pakollinen meno juuri silloin kun tulee nukkuma-aika..täälä varmaan oltais hereillä vielä aamullakin.

Jos menen laittaan esim.pyykkiä kuivaan ja käsken miehen sillä välin vahtia lastamme..niiin kun tulen takaisin täälä lapsi itsekseen leikkii lattialla ja isä istuu naama kiinni tietokoneen ruudussa.

Ja meillä ei auttanut tuo että sanoin: lapsi alkaa vierastaan isäänsä, sanoi vaan ettei pidä paikkaansa, voi kun alkaiski vierastaa niin saisin kyllä kaikille sanoa että siinä on todellakin isä lapsellemme!!!

Itse kuvittelin että kun yhdessä lapsi hommataan niin yhdessä se myös kasvatetaan. Olo tuntuu muuten ihan täysin yksinhuoltajalta, paitsi että ruoka menot onkin yllättäen kahdelle aikuiselle!!

Että näin meillä

Samalla tavalla kuin ei voi sanoa, että kaikki naiset olisi samanlaisia.



Meillä mies on synnytyksestä (tai oikeastaan jo raskaudesta, vaikka ei silloin vielä ihan tajunnut koko asiaa) saakka ollut aktiivisesti mukana vauvan hoidossa ihan käskemättä, tai välillä joudun kyllä pyytämään, mutta en pidä sitä ongelmana. Synnytyslaitoksella mies otti hoitohommat haltuun, kun itse olin verenhukan takia ihan kanttuvei. On itsestään selvää, että se on molempien homma, vaikka toki hoidan vauvaa enemmän kun imetän ja olen päivät kotona.



JOS miestä on vaikea saada osallistumaan, edellisissä viesteissä on mielestäni ollut hyviä neuvoja - meillä esim. kylvettäminen on sovittu isän hommaksi, jos hän vain on paikalla; jos hän on vaikka töissä kylpyiltana, tietty minä kylvetän.



Samoin olen lähtenyt muutaman kerran ihan alussa kotoa esim. hammaslääkäriin tai ihav shoppaamaankin, ja mies on selvästi alkanut arvostaa enemmän panostani, kun on huomannut, miten raskasta jo muutama tunti kärttyisen vauvan kanssa voi olla.



Ja olen myös päästänyt miestä tuulettumaan (kiltisti kysyy lupaa ennen kuin menee), koska täysimetyksen takia en itse nyt vaan voi oikein lähteä, ja toisaalta aion vedota näihin myönnytyksiin joskus myöhemmin, kun lapsi on isompi ja oma menojalka alkaa vipattaa...



Tsemppiä miehen koulutukseen! Se ainakin on positiivista, että mies edes PYYDETTÄESSÄ hoitaa vauvaa!