Kuinka kellekään täysjärkiselle ihmiselle voi tulla mieleen mennä junaradalle istumaan?!
Kommentit (8)
Jos eiole älliä, harkintaa, kiinnostusta kyynnella valistusta ja noudattaa ohjeita, on vaarassa karsiutua maailmasta. Jokaista vaaranpaikkaa ei ole mahdollista eristää tai poistaa. Jotain jää väistämättä ihmisen omallekin vastuulle.
itse asuin lapsuuteni ja teinivuodet junaradan vieressä eikä tullut mieleenkään mennä sinne istuskelemaan. Päiväsaikaan oikaisin kyllä kauppaan radan yli, mutta rata oli siitä kohdalta suora ja sitä näki pitkälle molempiin suuntiin. Silti oli aina pieni paniikki persuksissa kun loikkasin radan yli. En tajua näitä ihmisiä, joka kävelevät radalla tai ISTUVAT kiskoilla. Haloo!
varsinkin humalatila sumentaa tuoniäkäisen pään totaalisesti
luulis tajuavan nostaa takapuoli ylös kun kisko alkaa täristä.
Kuuluuhan se junan ääni ja valot pitäis näkyä, vaikka sumua onkin. Siis miten ei voi ehtiä pois, ottaa muutamia askeleita?
Ei sillä, etteikö joku kuolema olisi tarpeellinen jne. Kun itse on äiti, en voi kuin kuvitella vanhempien tuskaa ja kysymyksiä MIKSI.
ap (joka asuu aika lähellä tapahtumapaikkaa)
olen todistanut vastaavan tapauksen, jossa nuori pariskunta ajoi rekan alle. Todistin, koska ajoin omaa autoani vähän maykan päässä heidän takanaan ja näin koko tilanteen. Myöhemmin kuulin, että olivat jossain isommassa seurassa jutelleet moisesta mahdollisuudesta. Todella kamala tapaus, varsinkin kun tyttö ei kuollutkaan heti vaan kärsi apua odotellessa ja kuoli ambulanssissa.
Paikka tosin ei ollut mikään vilkasliikenteinen pääkaupunkiseutu, mutta kuitenkin.
Omaa päätäni voisin epäillä, mutten ystäväni.
Sitä vaan kuvittelee kuulevansa ja ehtivänsä.