Ystävänpäivää odotellessa: ihanat ja varsinkin kamalat ystävät

Ystävänpäivän kunniaksi ennakkoon tarinoita ystävyydestä.

Itse vertaistueksi kaipaan varsinkin kammottavia kokemuksia. Mutta toki kaikenlaisia saa lisätä.

Myös neuvot ystävyyden vaivihkaa hitaasti lopettamisesta antaa hyviä vinkkejä miten päästä eroon toksisesta ystävyyssuhteesta.

Aloitan kokemuksella samalla.

Rakas ihana tärkein ystäväni, aurinkoni ja tähteni vuosikymmeniä.
Harmi että lapsuudessa vaatteeni piti haukkua ja rahani käyttää aina oletusarvoisesti yhteisesti. Onni, että poikaystäväni ei yrityksistäsi huolimatta liukastunutkaan heti allesi oltuani viikon ulkomailla. Harmi toki että tämä onnistui kuitenkin sitten myöhemmin, kahdesti... Kuten myös kaveeraaminen myöhemmin, aiemmin tuntemattoman naisen kanssa seuraavan miesystäväni petettyä minua hänen kanssaan. Showtyyppinen kaveeraaminen kesti vain tietysti sen aikaa kun pettämisasia oli tuore. Uskomatonta minkälaisella manipuloinnilla sait käännettyä mustan valkoiseksi myös yhteiselle ystäväpiirillemme. Käsittämättömiä hetkiä ystäväpiirin ja tuttujen kanssa yleisillä paikoilla nolattuna ja häpäistynä ja täysin haukuttuna vaikkapa esim siitä jos halasin väärää kaveria. Valtavasti peruttuja tapaamisia. Ohareita, petettyjä lupauksia lapsuudesta aikuisuuteen. Päiväkirjan lukemisia. Ehdotuksia jotka ei olleetkaan totta. Vastaamattomia viestejä tai puheluita silloin kun oli aiemmin yhteiseksi sovittu meno. Pyytämistä paikkoihin ja katoamalla saavuttuani -"lähdinkin jo" viestiä tulee seuraavana päivänä. Voimakasta itsekkyydestä syyllistämistä pienestäkin oman rajan asettamisesta. Seurapyyntöjä ennakkoon vain tapauksissa joissa hänen sanomansa mukaan "jos ei ole muuta mukavampaa tekemistä" "ja jos on ni en sitten tuu". Keskiyön puheluita kylään "nyt heti", kykenemättömyyttä sopia aitoja tapaamisaikoja lainkaan ennakkoon, yllätyskahvitteluja vain juorujen keräämistarkoituksessa... ym ym

Tälläinen oli läheisriippuvaisen paras ystävä, bestis4e, rakkain ihminen ikinä, jonka eteen olisi hakenut kuun taivaalta. Niin rakas ja niin kamala. Sydän särkyi niin monesti ja yhä edelleen yli parikymppisenä rakastan, ja vihaan enkä tiedä mitä teen. Ensin päätän etten vastaa ja aina hän sulattaa sydämeni uudelleen ja uudelleen ja kohta pääsen taas takaisin kehään kärsimään ja jatkamaan sarjaa alusta.

Hyvää tulevaa ystävänpäivää ja jaksamista varsinkin toksisia hyvin ahdistavia ystävyyssuhteita omaaville