Olen epäonnistunut kasvattajana nuori ei pärjää koulussa

No etkä ole. Ei teini-iässä jaksa aina koulu kiinnostaa, myöhemmin ehkä. Koulu voi olla liian vaikea aikuisellekin, jos on tavallinen koulu, eikä Steiner. Nuori on ollut jo liian monta vuotta koulussa ja ehkä kyllästynyt, ahdistunut. Ehkä opettajat eivät osaa opettaa.

No ei oo sun syy. Turhaan itseäsi soimaat.

Itsellä kaksi lasta ja kummankin koulu sujuu hyvin. Vanhempi joutuu näkemään vaivaa, nuorempi tuo kympit kotiin lukemattakin. Itse en ole koskaan patistanut millään lailla panostamaan koulun käyntiin tai kuulustellut edes läksyjä. Ovat tuollaisia tunnollisia oppilaita luonnostaan. Itse en ole koskaan ollut kovin hyvä koulussa ja tuo kyllä valtavasti iloa, että lapsilla koulu sujuu. En ole kuitenkaan ikinä ajatellut että tämä olisi omaa ansiotani.

Mitä muuta se nuori puuhaa?

Minkälaiset teidän välit, perhe, ympäristö on?

Millaisia kavereita hänellä on?

Onko joku mikä vetää häntä nyt puoleensa: musiikki, huumeet, kaverit...?

Ei kai se sinun epäonnistumisesi ole. En ainakaan katso, että oman lapseni hyvä opintomenestys olisi meidän vanhempien ansiota.

Vaan entäpä jos niitä kymppejä ei tuotaisi kotiin?

Ymmärrän minä sen, että ei teiniä koulunkäynti kiinnosta. Mutta kiinnostaisi edes sen verran että pääsisi jatko-opiskelemaan haluamaansa paikkaan.

Mies syyttää mua huonoksi äidiksi kun lapset ei menesty. En kuulema vaadi tarpeeksi. Enkä valvo tarpeeksi että läksyt tehty. Uskon tähän jo itsekkin.

Tästä tulee taas huutoa kaikille. Lapselle ja minulle, miten ollaan huonoja.

Suomessa voi onneksi innostua opiskelusta vielä aikuisenakin, jos lapsena ja nuorena jäi väliin.

Perhetilanne on tosi huono. Isän ja nuoren välit tosi tulehtuneet.

Vanhemmat eroamassa. Koti myynnissä.

Kaverit, tyttökaveri, harrastus, nehän ne houkuttaa enemmän kun opiskelu.

Mulla sama. Sinkku olen ja nuoreni harrastaa kilpatasolla jääkiekkoa. Siihen menee aika j energia. Ei ole voimia minulla patistaa läksyjen kanssa. Koulu menee miten menee. Ystävä tekee läksyt ja tenttaa kokeisiin lapsensa kanssa. On tärkeää että tytär saa kymppejä. Olen tosi kateellinen tästä kun en vaan jaksa haastavaa harrastusta, työtä ja kotityötä ja vielä sitten kouluakin murehtia. Tärkeinhän se olisi..Mutta tuo harrastus nuoresta tärkein ja rakkain.

Mitä oot tehny nuoren koulumotivaation eteen? Etkai vaan uhkaillut, kiristänyt tms räyhännyt, sellaisessa tapauksessa nimittäin syyllisyydentunto on aiheellista

Ei oi pojalla nk lukuoäätä. Oisjo käsistään kätevä, ammattikouluun.

Mä katson lapsiani. Toinen 8v. Arka, kiltti, pohdiskekeva, tottelevainen. Aina saanut olla vähän huolissaan, että miten pärjää ja pitää puolensa. Toinen 6v, täysi vastakohta. Villi, rohkea, röyhkeä, sosiaalinen. Uhmaava jne.

Samat vellit syöneet, samoista geeneistä syntyneet. Jotenkin mä vaan ajattelen, että lapset on sellaisia kuin on. Jos ei mitään päihteitä, väkivaltaa, traumoja niin aika vähän kaikkeen vanhempi voi vaikuttaa. Meidän lapset osoittaa sen.

Missä lapsen isä on?

Vierailija kirjoitti:

Ei oi pojalla nk lukuoäätä. Oisjo käsistään kätevä, ammattikouluun.

🤣😂🤣😂🤣 kirjoitusvirheitä😂

Vierailija kirjoitti:

Vaan entäpä jos niitä kymppejä ei tuotaisi kotiin?

Ymmärrän minä sen, että ei teiniä koulunkäynti kiinnosta. Mutta kiinnostaisi edes sen verran että pääsisi jatko-opiskelemaan haluamaansa paikkaan.

Mies syyttää mua huonoksi äidiksi kun lapset ei menesty. En kuulema vaadi tarpeeksi. Enkä valvo tarpeeksi että läksyt tehty. Uskon tähän jo itsekkin.

Tästä tulee taas huutoa kaikille. Lapselle ja minulle, miten ollaan huonoja.

Sanot sitä huonoksi isäksi, vanhemmuus on kahden kauppa.

Vierailija kirjoitti:

Vaan entäpä jos niitä kymppejä ei tuotaisi kotiin?

Ymmärrän minä sen, että ei teiniä koulunkäynti kiinnosta. Mutta kiinnostaisi edes sen verran että pääsisi jatko-opiskelemaan haluamaansa paikkaan.

Mies syyttää mua huonoksi äidiksi kun lapset ei menesty. En kuulema vaadi tarpeeksi. Enkä valvo tarpeeksi että läksyt tehty. Uskon tähän jo itsekkin.

Tästä tulee taas huutoa kaikille. Lapselle ja minulle, miten ollaan huonoja.

Et ole epäonnistunut. Itsekin olen samoin joskus miettinyt. Tosin mieheni ei ole koskaan syyllistänyt minua eikä itseään.

Olisiko nyt syynä miehesi käytös. Lapsi pärjää kyllä jos on pärjätäkseen.

Ei koulukäynti ole sinun tehtävä. Nuori huolehtii itse ja sulle ei kuulu puuttua enää nuoren kouluun. Itselle hallaa tekee jos ei osallistu. Lopeta curling-vanhemmuus.

Onko kyseessä j ä n n ä

Minkä ikäinen lapsi?

Onko aikaisemmin pärjännyt koulussa hyvin/keskitasoisesti/rimaahipoen, jos nyt tuli eka nelkku?

Onko lapsi masentunut? Onko oppimisvaikeuksia?

Minkälaista palautetta koulusta on tullut? Onko lapsi laiska vai eikö ymmärrä asioita? Häiritseekö tunneilla vai eikö tee yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vaan entäpä jos niitä kymppejä ei tuotaisi kotiin?

Ymmärrän minä sen, että ei teiniä koulunkäynti kiinnosta. Mutta kiinnostaisi edes sen verran että pääsisi jatko-opiskelemaan haluamaansa paikkaan.

Mies syyttää mua huonoksi äidiksi kun lapset ei menesty. En kuulema vaadi tarpeeksi. Enkä valvo tarpeeksi että läksyt tehty. Uskon tähän jo itsekkin.

Tästä tulee taas huutoa kaikille. Lapselle ja minulle, miten ollaan huonoja.

Te ette ole huonoja, olette varmasti molemmat hyviä ja rakastavia vanhempia, uskokaa itseenne ja arvostakaa omaa vanhemmuutta vaikka joskus vaikeaa onkin. Lasten koulunkäynti on vain joskus melkoista aaltoliikettä. Toki jos jotain erityisongelmia on niin niihin pitää tarttua heti.

M53

Vierailija kirjoitti:

Mitä oot tehny nuoren koulumotivaation eteen? Etkai vaan uhkaillut, kiristänyt tms räyhännyt, sellaisessa tapauksessa nimittäin syyllisyydentunto on aiheellista

Tätä en kyllä ymmärrä. Meillä ainakaan ei teini tekisi mitään jos sitä ei uhkailisi, kiristäisi ja lahjoisi. Noilla opeilla on sentään selvinnyt jo lukion toisen luokan loppupuolelle.