Muita, ketkä toivoneet lapset isommalla ikäerolla ihan tarkoituksella?
Meillä kolme lasta. Ikäerot esikoisen ja toisen välillä 4 vuotta ja toisen ja kolmannen välillä 4,5 vuotta. Ja ollaan ihan tietoisesti haluttu näin. Tämä aiheuttaa aina kummastusta. Että miksi teillä on niin isot ikäerot, onko ollut vaikea tulla raskaaksi jne. kysymyksiä. (on yksi keskenmeno kyllä ollut, että kuopus oli tervetullut puolivuotta aikaisemmin, mutta se raskaus meni kesken).
Mietin vain, että miksi se " perinteinen" kahden vuoden ikäero on jotenkin ainoa oikea vaihtoehto? Mihin se ajatus liittyy, että näin olisi?
Meillä ainakin lapset tulee keskenään hyvin toimeen ja yhteistäkin puuhaa löytyy kivasti ikäerosta huolimatta. Jokaisen vauva-ajasta on voinut nauttia ja ollaan jaksettu valvomiset ym hyvin.
Että ihan hyvä vaihtoehto tämäkin!
Kommentit (21)
En osaa nimetä yhtään sisarusparia tai -katrasta omasta lapsuudesta, joilla tuo 4 tai enemmänkin ikävuosia välissä, olisi toiminut. On nimenomaan tuota isoveli/sisko - pikkusisko/veli -asetelmaa vielä aikuisenakin. Eikä varmasti olla aikuisena läheisiä, vaikka lapsena olisikin siltä näyttänyt.
Omiin sisaruksiin on juuri tuo 2v suuntaansa. Vielä kotona asuessa oltiin ihan erottamattomia. Nyt aikuisena pitkien välimatkojen 200-400 km takia on välit haalenneet, mutta voisivat kyllä palautua huomattavasti, jos pääsisimme lähemmäksi toisiamme asumaan.
Omalla kohdallani ja kavereiden kohdalla olen huomannut, että lasten jotka on syntyneet 1-3 vuoden ikäserolla on enemmän kilpailuasetelmaa ja mustasukkaisuutta kun silloin kun ikäeroa on enemmän. Selkeä isoveli-pikkuveli asetelma on parempi, koska silloin vanhempi lapsi ei koe nuorempaa uhkana omalle huomion saamiselleen ja voi jopa tykätä " huolehtia" nuoremmastaan. Kun eri ikäiset lapset tykkäävät usein vähän eri jutuista (esim. leluista) niistä ei tulee niin paljon kinaakaan, eikä tosien tarvitse aina saada just samaa kuin toisen.
Ei se välien haaleneminen ole välimatkasta eikä ikäerosta kiinni :).
Mulla kolme sisarusta, itse vanhin. Lämpimät välit kaikkiin, vaikka välimatkaa 1500 km (joo tuhatviisisataa). Ja sitä paremmat suhteet minulla on sisaruksiini, mitä isompi ikäero on Sama kuvio oli jo lapsuudessa. Sen 2-vuotta nuoremman kanssa lähinnä tapeltiin...
Ja ap:lle. Mä olen myös ajatellut tuota isompaa ikäeroa. Esikko on nyt vuoden ja tiedän, että toinen tehdään jossain vaiheessa, mutta jotenkin tuntuu, että ei ihan vielä... Haluan antaa tällekin lapselle aikaa. Ihan niin paljon kuin hän sitä haluaa ja tarvitsee. Jahka on vähän isompi, niin omat kaverit, kerhot jne. tulevat kuvioihin on sitten paremmin aikaa taas uudelle vauvalle :). Ei musta lapsia pitäisi ensisijaisesti toisilleen kavereiksi tehdä. Eikö ne enemmän äidin ja isän iloksi ole. Ja jos vanhemmat sisarukset tuntevat (kuten kolmosen tapauksesa) olevansa vastuussa suuressa määrin nuoremmistaan, niin ei siinä silloin ikäerosta pidä syytä hakea vaan vanhemmista...
kaksi vanhinta lasta on tyttöjä ja heillä on verinen kilpailu ja mustasukkaisuus käynnissä jatkuvasti, en usko että tulevat koskaan olemaan mitenkään läheisiä.
toisaalta isokin ikäero ei aiheuta välttämättä huonoja välejä
lasten välille.
Välien toimivuuteen vaikuttavat lasten luonne-erot sekä vähäsen
myös sukupuoli. Sisko ja veli eivät ehkä ole yhtä läheisiä kuin
siskokset ja veljekset, koska mielenkiinnon kohteet eroavat
toisistaan jo melko pieninä.
Itselläni on kaksi siskoa: toinen reilusti alle 2 vuoden ja toinen
melkein 10 vuoden ikäerolla. Molempien kanssa minulla on hyvät
ja lämpimät välit, enkä osaa näin aikuisena edes ajatella että
kumpi siskoistani olisi minulle tärkeämpi.
Toki ihan pienenä lapsena leikin enemmän parin vuoden ikäerolla
olevan siskon kanssa. Toisaalta 10 vuotta nuorempi sisko on
ollut minulla lapsenvahtina, apuna, tukena ja turvana - ja päinvastoin,
olen itse voinut avittaa siskoani, kun hän on ollut köyhä opiskelija
ja minä jo työelämässä.
Sisarusten väleihin vaikuttaa myös paljon se, että kuinka vanhemmat
lapsiaan kohtelevat. Jos vanhemmat eivät ole tasapuolisia, niin
silloin lasten välille tulee helposti kateutta ja riitoja!
Vierailija:
Ei musta lapsia pitäisi ensisijaisesti toisilleen kavereiksi tehdä. Eikö ne enemmän äidin ja isän iloksi ole. Ja jos vanhemmat sisarukset tuntevat (kuten kolmosen tapauksesa) olevansa vastuussa suuressa määrin nuoremmistaan, niin ei siinä silloin ikäerosta pidä syytä hakea vaan vanhemmista...
Tosi hyvin on mennyt. Pieni on isomman maskotti ja iso on pienemmän idoli : )
Kukaan ei ole ihmetellyt.
1. ja 2. tytön välillä ikäeroa 5 v. 2. ja 3. lapsen välillä vuosi.
Tytöt leikkivät keskenään, tai omien kavereidensa kanssa. Poika leikkii omien kavereidensa kanssa (ei mahdu tyttöjen leikkeihin). Kaikilla tosi kova kilpailu vanhempien huomiosta.
paremmin aikaa taas uudelle vauvalle :). Ei musta lapsia pitäisi ensisijaisesti toisilleen kavereiksi tehdä. ...
[/quote]
3 lapsi ihan näinä päivinä....
En pidä ikäeroa NIIN kauhean suurena. Isommat lapset odottavat taaperoa TOSI innoissaan, ja uskon että minullakin on enemmän aikaa äitiyslomalla SEKÄ isommille lapsille että vauvalle. (no jaa tietysti jos vauva on tosi vaativa niin tilanne voi olla toinen...)
Minulla ikäeroa pikkuveljeeni 11 vuotta ja olemme tosi läheisiä.
ja mahtavasti toimii. Tuttavapiirissä paljon lapsia pienillä ikäeroilla ja sitten ihmettelevät kun äiti on aivan poikki ja lapset ovat toistensa kurkussa kiinni. Itse olen kaksonen ja tappelimme siskoni kanssa jatkuvasti ja molemmilla oli pääasiassa omat kaverit.
Isolla ikäerolla kaikki vauvat ovat saaneet olla pitkään pieniä ja saaneet tarvitsemansa huomion. ilman isompien mahdotonta mustasukkaisuutta ja nyt pienimmäinen ihailee vanhinta valtavasti.
Uskon että jos ikäeroa on enemmän, vanhemmilla on ehkä motivaatiota hankkia enemmän uusia (tai käytettynä hankittuja) juttuja nuoremmalle. Vanhemmat jaksavat ehkä innostua myös nuoremman asioista uudelleen, kun nistä vanhemman lapsen asioista on kulunut enemmän aikaa...olen isomman ikäeron kannalla siis.
minun mielestäni. Minulla on 10 vuotta nuorempi pikkuveli ja välit on tosi läheiset ja lämpimät. Kun pikkuveli syntyi, olin todella ylpeä isosisko ja osallistuin mielelläni hänen hoitoonsa, enkä ollut yhtään mustasukkainen. Mieheni sisko on häntä 7 vuotta nuorempi ja välit häneenkin ovat tosi läheiset (olemme mm. toistemme lasten kummeja).
Oma lapseni on nyt 3 vuotias, enkä missään nimessä edes harkitsisi pienempää ikäeroa kuin 5 vuotta. Tuttava/perhe/kaveripiirissämme ei ole yhtään rohkaisevaa esimerkkiä pienemmästä ikäerosta. Lapsia
ei mielestäni pidä tehdä ensisijaisesti toiselle lapselle sisarukseksi.
Mut millon se loppujen lopuksi on se " hyvä aika" . Jotenkin tuntuu, et esikoinen jää sit vähemmälle huomiolle?
Meillä lapset pienellä ikäerolla ja osasynnä mm. se, että haluamme hoitaa lapset kotona 3-vuotiaaksi asti. Kun lapset on tehty pienellä ikäerolla, ei joudu olemaan poissa työelämästä yhtä kauan.
nyt meillä lapset 2,5v ja 10.5v ja kotona olen kun pienempi on 3 tai tarpeen mukaan kauemminkin (jos hoitopaikka ei järjesty).
Ja mun mielestä lasten väleihin keskenään vaikuttaa kyllä ihan älyttömän paljon sekin, miten vanhemmat lapsia yhteen ohjaa, miten tasapuolisesti kohtelee ja millaisia kokemuksia lapsille yhdessäolosta ja toimimisesta antaa.
Ihan jo omasta lapsuudestani muistan, kuinka meille oli vanhemmat antaneet selvät säännöt esimerkiksi tappelemiseen. Ei saanut repiä tukasta, ei sylkeä, purra tms. inhottavia temppuja. Muutenkin meitä opetettiin kunnioittamaan toinen toisiamme. Toisin oli joissain kavereiden perheissä. lapset tappeli keskenään todella raa´asti. EI ihme että lapsuusmuistot sisaruksesta ovat niin huonoja, ettei aikuisenakaan huvita olla väleissä.
Itselläni on tällainen pätkäura. Siinä on se hyvä puoli, ettei
kerralla ole niin kauaa pois, joten pysyy jotenkin mukana
työkuvioissa. Max poissaoloaika on kerrallaan vain tuo 3 v.,
tosin itselläni vielä vähän vähemmän.
Ehkä kolmannella kerralla voisin tosin olla jo 3:kin vuotta
kotona yhtä jaksoisesti. :)
Vierailija:
Meillä lapset pienellä ikäerolla ja osasynnä mm. se, että haluamme hoitaa lapset kotona 3-vuotiaaksi asti. Kun lapset on tehty pienellä ikäerolla, ei joudu olemaan poissa työelämästä yhtä kauan.
tehtailleet pienokaisia pienillä ikäeroilla ja ne naiset ovat ihan hajalla! Unet vähissä, yksikään lauman (3kpl) lapsista ei saa kunnolla huomiota kun äiti ärisee vain kun ehtii, kaikki päivät ovat heillä samanlaisia kun miehet ovat viikonloputkin töissä ym.. en ihmettele.
Meille on toitotettu sitä että hankkikaa nyt äkkiä niitä kavereita esikoisellenne. Mikä kiire hankkia taistelukaveri? Nämä pienet tappelevat äidin huomiosta ja vihaavat toisiaan ihan kauheasti! Sitä touhua on kamala seurata vierestä.
Meillä on yksi lapsi, arki on mukavaa ja rauhallista. Kotona ollaan rauhassa ja voidaan lähteä ihan melkein mihin vain jos tulee jotain mieleen. Yhden kanssa kun on helpompaa kuin lauman kanssa esim museoissa ja näyttelyissä.
Kyllä me toinenkin lapsi halutaan, sitten joskus. Ei ole mikään vääryys nautiskella rauhallisesta elosta.
minulla on kokemusta isommasta ikäerosta. Siskoni ja minun ikäero on 4,5 vuotta. Tunsin, että sisko oli enemmän hoidettava kuin vertaistani=ikäistäni seuraa oleva. Tunsin olevani kovasti vastuussa pienemmästäni ja välillä hänen seuransa ärsytti. Nyt aikuisena suhde hyvä. Halusin siis uuden kuvion omaan perheeseeni, enkä kertaalleen jo elettyä.
Olen jo 34v, joten jos haluan useita lapsia on parempi yrittää saada pian.
Pikkulapsivaihe ei kestä niin kauaa näin, tällöin jää enemmän vuosia työelämässä. Saatan hoitaa lapsiani ehkä 3 vuotiaiksi kotona, katsotaan, aika näyttää miltä tuntuu. Työ käy nyt harrastuksesta. Mies hoitaa silloin.
Aika ei käy pitkäksi. Kahden kanssa kotona ei meillä raskaampaa kuin yhden. Leikkivät jo hyvin yhdessä 1 ja 3 vuotiaina. Minua ei kiinnostaisikaan viedä esikoista muskareihin, jumppiin jne. Mennään mieluummin aikuisten suosimiin paikkoihin ja lapset oppivat olemalla niissä mukana. Muskarit, askartelut ym järjestän itse kotona. Luotan äiti taitoihini. 3v aloitti tavallisen kerhon pari kertaa viikossa ilman äitiä. Saa näin ystäviä ja leikkiseuraa. Kolmas lapsi on saanut luvan tulla.