Sukupuolittuneita termejä kuorolaulussa

Ylen Kulttuuri-Ykkösessä puhuttiin nimityksistä kuorolaulussa. Miehet ja naiset -nimityksiä ei tietenkään voi kuoronjohtaja enää käyttää puhutellessaan kuorolaisia, vaan viittaa stemmoihin: altot, sopraanot, tenorit, bassot.

Tämä on vielä ok, mutta aika outoa oli, että lämmittelyharjoituksissa ei voi ottaa enää "isäntämiehen asentoa", vaan otetaan "maatalousyrittäjän asento". (Kyseinen kuoronjohtaja oli googlettanut, mitä tarkoittaa isäntämies.)

Isäntämiehen asento on se asento, jossa ukot on saunan lauteilla, jalat tukevasti harallaan, käsivarret kyynärpäitä myöten tukee reisiin, pää suuntautuu alas päin.

Mikä voisi olla maatalousyrittäjän asento? Etukumarassa kädet koholla valmiina iskeytymään näppikseen (tekemään Eu:lle raporttia)? :)

Ohjelmassa myös väitettiin, että olisi paljon parempi sanoa: "Näin kadulla henkilön, jolla oli vihreä hattu." kuin "Näin kadulla naisen, jolla oli vihreä hattu."

Maatalousyrittäjä, henkilö...kielestä halutaan tehdä niin neutraalia, että se on paperinkuivaa eikä taatusti herätä minkäänlaisia mielikuvia.

Millaisia mielikuvia teissä herättää "vihreähattuinen henkilö"? Minun täytyy sanoa, että en pysty luomaan siitä mielikuvaa, "henkilö" ei synnytä kuvaa (siis mielikuvaa) ihmisen aivoissa, koska emme pysty kuvittelemaan sukupuoletonta ihmistä.

"Vihreähattuinen nainen" taas, mieleni on sekunnissa luonut erilaisia mielikuvia hänestä: kihara punertava tukka, vihreä takki, hame. Vähän 50-lukulainen.

Jokaisella on tietenkin oma mielikuvansa. Miksi tämä ihmisaivojen luontainen luova toiminta halutaan kieltää ja tukahduttaa kehittelemällä kuolleita käsitteitä kuten henkilö, joka varmaan alkuaan on juridinen käsite.