Tuleeks teille äidit koskaan pahamieli kun olette karjuneet ja tiuskineet lapsillenne?

kerropa meille tai siis minulle kuinka toimit ollessasi kotona päivät pitkät ja sinulla on 4 lasta , joista koko ajan joku kinastelee ja jne. tekee miten selvität asiat vuodesta toiseen koskaan korottamatta ääntäsi? haluaisin tavata sinut

Huusin ja karjuin 3-vuotiaalle ja inhoan itseäni käytökseni vuoksi.

Minulle tulee aina paha mieli, kun loukkaan lapsiani. Tuollainen käytös on loukkaavaa.



Onneksi sitä ei tapahdu liian usein. Lapsillani on toivoa, ja minulla myös.

mietin miten voin karjahtaa ihanille lapsilleni ja että olen ihan hirviö äiti. Siis kauhee morkkis.

Ja se huono omatunto kestää ja kestää...

Mutta olen vain tavallinen ihminen, joka joskus väsyy ainaiseen narinaan/tappeluun/umakohtauksiin.

Onneksi en enää huuda niin usein ja jos joskus huudan, pyydän lapselta anteeksi.

Tulee ja pyydän anteeksi.

mä jaksan lapsia hyvin, kun pinnaan kaikesta muusta: lapset syö luvattoman paljon eineksiä, en siivoa (käy siivooja) ja mies osallistuu kotitöihin todella tasa-arvoisesti. Ts. mulla kestää hermot, kun jousta ei kiristetä liikaa ja olen perusrauhallinen.:) Olemme kyllä molemmat töissäkin. Voisin kuvitella olevani aika kiukkupussi, jos joutuisin tekemään kaiken yksin kotona ja laittamaan ruokaa koko illan.

Silloin lapsikin ymmärtää ja oppiia asioita, usein pyytää itsekin anteeksi tekemisiään. Tosin on nyt keksinyt, että kun huudan niin tulee sanomaan, että " äiti, pyydä anteeksi" - mutta oikeassahan se silloinkin on!

et on itsestään selvää, et äidit karjuu lapsilleen. kaikki ei ole tollasia kusipäitä. hankkikaa itellenne omaa aikaa, ni jaksatte olla karjumatta, kusipäät.