lasten kanssa takaisin suomeen ??

Juttele miehen kans jos voisitte kaikki palata yhdessä, kauanko olette olleet maailmalla?



Lapsille ei varmasti olisi hyvästä jos isä jätetään ulkomaille, isästä nyt puhumattakaan. Sinun ja lasten lähtemoinen voisi hyvin maksaa koko liittonne, mies luultavasti etisisi jonkun lohduttajan yksinäisenä ulkomailla.



Lapsille on hieno kokemus jos saavat asua maailmalla, koita kestää ja käykää kotomaassa vähän useammin lomalla.

Ja heillä se toimii ihan ok. Mutta lapset ovat kyllä jo kouluikäisiä, tai vanhempiakin =) Eli riippuu varmaan aika paljon myös lasten iästä, ja siitä oletteko kumpikin samaa mieltä. Jos kumpikin miehesi kanssa olette päätöksen takana, niin mikä estäisi ainakin kokeilemasta?

kiitos vastauksista. lapset tosiaan meilläkin jo kouluiässä, tosin ala-aste vasta menossa. mies ei lähde suomeen töiden takia, tästä on puhuttu moneen kertaan, nyt olen jotenkin kypsynyt ja alkanut ajatella että lähden sitten yksin ja teen jotain oman mielen mukaan, nykyisin täysin miehen mukaan on menty ja taidan olla kypsymässä siihenkin. pelottaa toki että joko mies löytää " uuden" tai miksen minäkin. eikä mulla ole suomessa työpaikkaa tai muutakaan.

Mies on nyt naimisissa " komennusmaalaisen" naisen kanssa ja asuu hänen kanssaan yllätys yllätys Suomessa!!!



Ex-vaimokin onneksi löytänyt jo uuden rakkaan :).



Useita tiedän eikä mikään juttu ole hyvin päättynyt / pettämistä on puolin tai toisin, sitä sitten en tiedä tietääkö puoliso asiasta ja tyytyy tilanteeseen.

Ja ainakin anna lasten oppia vieras kieli ;-)

jotenkin en tunnu pääsevän suomeen kuin kerran vuodessa omien lomien ja lasten lomien ollessa eri aikaan. sinänsä lapset on kyllä jo kielen oppineet kun 7 vuotta jo poissa suomesta, olen kuitenkin yrittänyt elämää rakentaa ja muuta mutta ikävä vaan vaivaa.

Asun itsekin miehen työn vuoksi ulkomailla, tyytyväisenä tilanteeseen tosin :) mutta olen tavannut useita vaimoja, jotka ikävöivät Suomeen eivätkä pidä kohdemaassa asumisesta. Ja mun mielipide kyllä on, ett kannattaa tehdä asialle jotain, vaiikka se ehkä maksaisi avioliiton. Jos ei ole hyvä olla, niin pakolla jääminen voi aiheuttaa todella pahoja mielenterveydellisiä ongelmia :(.



Ulkomailla tukiverkoston puute, kultturierot (niitä löytyy jopa Skandinaviassa asuessa), vieras kieli, jne. muodostaa sellaisen yhtälön jota Suomessa asuvan on vaikea käsittää. Ulkoiset puitteet voi olla vaikka miten hienot, mutta se ei kuitenkaan riitä. Kyllä ihminen ihan muita asioita taritsee järjissään pysymiseen.

Toki jos mies kyllästyy elämään yksin muualla, ja tulee perässä Suomeen!;)



Mutta vaikea kuvitella, että tilanne tyydyttäisi molempia vuosien ajan... Ja jos lapset muuttavat kanssasi Suomeen, niin mies saattaa etsiä " lämpöä" toisen naisen sylistä, sillä on rankka paikka jäädä " yksin" . (Vaikka ei paljon olisikaan kotona, niin hän tietää perheen kuitenkin olevan lähellä, ei kaukana jossain--->Suomessa)



Suoraan sanottuna, ap kannattaisi miettiä myös sitä, mikä todella on syy ettet viihdy siinä maassa missä nyt asutte.



Oletko koskaan edes sopeutunut ko. maahan?



Monet naiset jotka lähtevät miehen perässä ulkomaille, eivät sopeudu koska " jumittavat kotona" , eivätkä löydä YSTÄVIÄ, vaan kaikki tutut ovat todellakin vain tuttuja joita näkee silloin tällöin, mutta jonka kanssa ei voi aidosti jakaa iloja/suruja (esim. naapuri, miehen työkaverin vaimo, lapsen kaverin äiti tmv.)





Muista myös, että se Suomi mihin palaat, ei todellakaan ole sama paikka mistä lähdit...! Seitsemän vuotta on piiiitkä aika, ja vaikka olisitte lomailleet Suomessa/olisit aktiivisesti yhteydessä kavereihisi Suomessa, niin et tiedä millainen tämä maa on nykyään.



Toki isot asiat ovat ennallaan, mutta paljon on sellaista mikä on " muuttunut" tai on hiukan pihalla asioista. Tarkoitan nyt esim. tv-ohjelmia, näyttelijöitä, kirjailijoita, politiikkoja, muusikkoja ymv. joista ei ole lainkaan perillä kun asuu muutaman vuoden muualla. Ihmisten puheessa usein kuitenkin vilahtelevat, ihan arkipuheessa siis esim; " Mun veli ja sen vaimo on ihan kun Matti ja Mervi" (Tyhmä esimerkki, mutta you get the point, en keksiny parempaa;) Aluksi on ikävää kun on ulkona jutuista.



Samoin tuttujen elämässä ei ole niin läsnä jos yhteys hoitoo sähköpostin tmv. kautta, verrattuna siihen että molemmat asuisivat Suomessa. Yhteisessä illan vietossa huomaakin äkkiä, ettei ole jutuissa niin kovin mukana, sillä omassa tietämyksessä on aukkoja.



Lapsesi taas saattavat kokea Suomessa asumisen ärsyttäväksi, sillä heillä jää kaverit ymv. " vanhaan maahan" . Samoin kaikki muuttuu, isän ikävä tulee ja koti vaihtuu ymv. Joten älä oleta, että lapset innostuvat ajatuksesta, vaikka rakastaisivatkin käydä esim. jouluisin mummolassa...



Huomioi myös itsesi, teetkö töitä nykyisessä maassa? Jos et, niin ehkä ajattelet pääseväsi Suomessa töihin... Se ei välttämättä onnistukkaan niin helposti:(



Mutta pähkinän kuoressa; tuntuu että olet hukassa nykyisessä maassa. Mieti MIKSI niin on. Etkö pidä työpaikastasi, tai ehkä sinulla ei edes ole sellaista mutta tahtoisit? Onko nykyinen asuntonne/asuinalueenne jollakin tapaa ei-mieluinen (eli esim. kerrostalo omakotitalon sijaan)?



Listaa ihan rehellisesti ne asiat paperille, mitkä ovat mielestäsi syyt jotka vetävät sinua takaisin Suomeen. Sitten mieti, ratkeavatko asiat todella Suomeen muuttamisella... Jos teillä esim. on ongelmia parisuhteessa, pakeneminen ei auta, kunnon parisuhde terapia esim. toimivampi ratkaisu. Jos et koe löytäneesi paikkaasi nykyisestä maasta, niin mieti MIKSI ja tee asialle jotain. Jos sinulla taas on jokin hyvä syy (esim. vanha ja sairas äiti Suomessa jota haluat tulla hoitamaan tmv.) niin silloin muutto on ainoa, mikä ratkaisee ongelman.



Mutta muista, että et tule samaan maahan ja samanlaisten ihmisten keskelle, mistä lähdit seitsemän vuotta sitten...! kaikki, niin asiat kun ihiset ovat menneet sen seitsemän vuotta eteenpäin. Kannattaa myös miettiä sitä, että mikäli muu perhe viihtyy tässä nykyisessä maassa, niin ei mene pitkää aikaa (muistaakseni lapsesi olivat ala-asteella?) kun voit jättää heidät huoletta keskenään pidemmiksi aikaa. Eli muutaman vuoden kuluttua voit sopia miehesi kanssa esim. kuukauden jakson, jolloin hän tulee joka ilta kotiin, ja sinä lähdet Suomeen yksinäsi:) Neljäs- ja kuudes luokkalaiset esim. pärjäävät ihan hyvin keskenään muutaman tunnin koulun jälkeen/pääsevät lähtemään keskenään aamuisin kouluun, ja voithan vaikka soittaa/jutella netin kautta heille pävittäin:)

Ap, mitä jos hankkisit uuden harrastuksen tai työn kohdemaasta? Jospa niitä uusia ystäviä löytyisi sitten sitä kautta?

että kyllä oma maa on mansikka ja muu maa mustikka. tälläisiä camboy ja koski juttuja on varmaan paljon. kotia tekis mieli muttei uskalleta lähteä eikä yksinkertaisesti voida. onneksi en sekaantunu ulkolaisiin vaikka vientiä ois ollu nuorella vaalealla suomineidolla...

Sitä on niin helppo huokailla, kuinka Suomessa se ja se oli paremmin (niinkuin moni asia onkin) ja autuaasti unohtaa kaikki Suomen huonot puolet...



Helposti sitä muistelee aurinkoisia kesäpäiviä, ja vaikkapa lumisen joulun tunnelmaa... Mutta sitten kun istuu juhannuksena sateen vuoksi sammuneen ja savuttavan kokon äärellä, kylmä grillimakkara kädessä, niin kummasti sitä näkee taas sen toisen maan vaalean punaisten lasien läpi;)



Ja itse uskon, että esim. Suomen ilmasto masentaa monia ihmisiä. Helmi-maaliskuun hohtavat hanget ovat jotain uskomattoman kaunista, mutta kukapa ei mielummin vaihtaisi räntäsateessa kastuvien, kengissä palelevien varpaidensa " kotimaaksi" jotakin aurinkoista ja lämmistä paikkaa, missä saa lämmittää varpaitaan kuumassa rantahiekassa... :)



Mutta olipa sitä missä maassa tahansa, kannattaa aina koittaa nähdä kyseisen paikan valoisat puolet, ei vain niitä negatiivisia!!! Sillä jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa, kannattaa kiinnittää enemmän huomiota hyviin kun pahoihin juttuihin:) Ja todellakin, muistaa se että aika kultaa muistot...;)



9

Ajattele kuinka kurjaa se olisi isälle!!! Puhumattakaan kuinka kallista olisi lähteä suomeen. Mistä saisit huonekalut? Muutto? asunto? ei se mitään halpaa ole kahta asuntoa pitää/kahta kotia. Ei varmaan kannataisi miehen jäädä toiseen maahan vaikka tienaakin hyvin? Sinuna keskittyisin tän hetkiseen tilanteeseen. Mikä maassa mättää? kävereiden puute? oman ajan puute? Palkkaa hoitoapua. Ota babysitteri muutaman kerran viikossa ja ehkä vaikka illalla kanssa. Saat omaa aikaa ja voit tavata muita ihmisiä. Älä jää kotiin istumaan. Hae töihin?Harrasta. Keski-euroopassa on helppo saada mm siivousapua. Neuvon hankkimaan oman elämän niin alkaa varmasti arki sujumaan missä vain. Olen nähnyt tämän monilla tutuilla täällä keski-euroopassa, heti kun on töitä tai opiskeluja niin puheet palaamisesta unohtuu....

tänne ja katella ja kuulostella. Minusta tuo ei kuitenkaan kuulosta järkevältä ratkaisulta, te olette perhe kuitenkin. Kyllä siinä voi lopullinen ero tulla ja harvoin tälläset etäsuhteet toimii, ikävä kyllä.

Meidän tutussa perheessä mies käy Suomessa parin kuukauden välein viikon verran. Ja vaimo hoitaa kahta lasta kotona Suomessa käytännössä yksinhuoltajana. (Ja jotenkin ihmeellisesti ne sai tolla tahdilla ne lapsetkin tehtyä.)



Itse olen kyllä kieltämättä näiden tuttujen kohdalla ihmetellyt, että miksi perhe ei matkaa miehen mukana ulkomaille. Mutta jokainen perhehän tekee itse omat valintansa, joten mikäpä minä olen sitä ihmettelemään. Muistaakseni aiheesta oli joskus puhettakin, ja rouva taisi tuumia, että mitä he siellä tekisivät, helpompi heidän on Suomessa löytää ne omat harrastukset ja touhut, ja kaikki tutut ovat täällä.



Että voi se toimia noinkin.

läheltä seurannut muutamien " etä-avioliittoa" ja ennusmerkit eivät ole hyvät:( Joskus toki on hyviä syitä asua erillään (esim. molempien uran vuoksi, lapsen/lasten koulun tmv.) ja tämä toimiikin yleensä hyvin, jos kyse on lyhyestä ajan jaksosta, vaikkapa vuodesta tai kahdesta.



Mutta nämä suhteet, joissa yleensä juuri isä katoaa maailmalle, (eli käytännössä asuu kokonaan eri maassa missä vaimo ja lapset) ja perhe on yhdessä vain kesälomalla ja esim. jouluisin, ovat yleensä tuhoon tuomittuja.



Ja kukapa sitä tahtoisi asua erillään vaimostaan ja lapsistaan? Eri asia jos heitä näkee esim. joka viikolpoppu tmv. mutta on pitkä aika olla perheestä kokonaan erossa esim. kuusi kuukautta putkeen. Työpaikkansa voi jokainen valita, ja yleensä ulkomaan komennuksille voi ottaa perheen mukaan...

up

up