Lue keskustelun säännöt.
Puolet eroaa ja puolet iseistä katoaa eron jälkeen lasten elämästä!!!
16.05.2008 |
Puolet isistä hylkää lapsensa avioeron jälkeen. Tämä karu tosiasia tee monen yksinhuoltajan arjesta vielä tänäkin päivänä raskaan. Huolehtiminen lapsista ja kodista yksin on sekä henkisesti että fyysisesti uuvuttavaa.
Olen miettinyt lapsia, mutta tilastojen valossa, enpä sittenkään taida. En luota mieheeni niin paljon. Hän tykkää juosta harrastuksissa, kavereiden kanssa ja matkustaa.
En tiedä onko hän riittävän sitoutunut minuun, saatikka lapsiimme jos niitä tulisi. Hän voisi periaatteessa tehdä lapsia, mutta ei missään nimessä ole oikeasti kiinnostunut esim. muiden lapsista.
Surullista.
Kommentit (3)
>En tiedä onko hän riittävän sitoutunut minuun, saatikka lapsiimme jos niitä tulisi.
Niin, eli kannattaa jutella asia auki, ihan oikeilla sanoilla. Lapsia ei kannata tehdä, jos molemmat vanhemmat eivät ole siihen henkisesti sitoutuneita (ellei sitten tieten tahtoen halua hankkia lapsia yksin). Ja sitoutuminen on taas minusta ihan vaan tahdon asia.
Minulla miehenä kesti vaimoa kauemmin kerätä uskallusta lapsentekoon. Mutta sitten ryhdyin siihen sillä asenteella, että kaikki muuttuu - jos joku ei muutu, niin voi sitten siitä nauttia. Eipä ole mitään tullut sitten "yllätyksenä". Tosin lähipiirissä oli jo ollut pieniä lapsia, joten lapsiperheen arki oli tuttua.
>Huolehtiminen lapsista ja kodista yksin on sekä henkisesti että fyysisesti uuvuttavaa.
Jep, en kadehdi yksinhuoltajien asemaa ollenkaan. Kaksinkin pikkulapsiperheen elämä on välillä aika uuvuttavaa, mutta siinä voi kuitenkin ajatella sitä yhteisenä elämänprojektina. Siksi haluankin pitää vaimostani kiinni.
- Mies 31, lapset 4 ja 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etukäteen et voi varmistaa etkä tietää millainen isä mies olisi tai edes millainen äiti itse tulet olemaan. Puhumalla voi saada asioihin tuntumaa mutta varmuutta ei. Toiset kasvavat ja kypsyvät vanhemmuuden myötä, toiset eivät. Etukäteen ei voi varmaksi tietää.
ja syyllistetään äitejä että he eivät anna isien tavata lapisaan. Tosiasia kuitenkin on, että huomattavasti yleisempää on että isä ei välitä pätkääkään lapsestaan. Miksei näitä isiä koskaan syyllistetä velvollisuuksien laiminlyönnistä? Ei vaan aina paasataan isien oikeuksista, ei koskaan velvollisuuksista!