Avioero olisi kai ratkaisu
Olen elämässäni aivan solmussa, ei parisuhdetta vaikka avioliitossa elänkin, työ jota en enää jaksaisi yhtään, elämä pelkkää arkea ja oravanpyörää, viikonloputkaan ei mitään ihmeempää, samaa shaibaa aina vain. Lomilla ei voi matkustaa, koska kaikki mitä tulee menee vain elämiseen ja eipä tuon miehen kanssa olisi järkeä matlustaakaan syystä jonka mainitsin heti alussa.
Tuntuu kuin olisi mustassa aukossa joka ei päästä otteestaan ja välillä loppuu happi, kokonaan kuristaa, ahdistaa ja on niin helvetin surullinen olo.
Saatanan säälittävä reissulla joka ei uskalla erota ja lähteä, etsiä jotain vuokrakaksiota ja jättää oma koti, kituuttaa siellä sitten yksin, toisaalta se voisi olla paljon onnellisempaa en tiedä.
Mutta kun en osaa, uskalla enkä jaksa.
En tiedä mitä helvettiä tiedä, jatkan varmaan vain tätä kärsimysnäytelmää nimeltä elämä.
Mikä elämä???
Kommentit (14)
I feel you. Tuntuu ihan samalta mutta kun ei jaksa/uskalla edes erota. Ehkäpä se tuo mies löytää jossain välin uuden kun ei sillä minua kohtaan ainakaan enää tunteita ole. Sittenhän se on pakko jaksaa erota.
No voisko sitä suhdetta yrittää elvyttää. Puhukaa menkää terapiaan jne
Avioero on helppo. Se on lomakkeen täyttö, allekirjoitus ja hakemus menemään. Kun ero on laitettu alulle niin jospa alkaa asunnon etsiminen innostaa. Siitä sitten eteen päin ja puolen vuoden kuluttua lopullinen eron haku.
Olen eronnut. Elämä alkoi siitä.
Älä ainakaan lapsia hanki tuohon suhteeseen.
Nyt jatkat itsesäälissä rypemistä.ja
Kokeile pieraista jos sitten vaikka helpottaa.
Monet kerrat yrittänyt puhua tuon jää-pakastinkaapin kanssa. Ei onnistu kun ainoat kommentit on juu tai ei ja toistaa samat asiat mitä sille sanoo. Lapsia meillä on, onneksi ei tosin kovin pieniä enää. En ole siis ap vaan toinen samassa tilanteessa elämän suhteen.
Annas mä arvasin sulla on ikää 30-35vuotta? Tuota kutsutaan ikäkriisiksi. Suosittelen ottamaan
Aikalisän elämästäsi ja miettimään mihin voit itse vaikuttaa. Onko parisuhde kuollut miehen takia vai sinun..
Pystytkö parantamaan itse taloutta
Sulla on kuitenkin edes se jääkaappipakastin. Kaikilla ei oo edes sitä.
Miksi ap kirjoitat vuokra kaksiossa kituuttamisesta? Se vuokrakaksio olisi sinun koti. Itse muutin omakotitalosta kotiin vuokra-asuntoon. On ollut niin hyvä. Ei mörröttävää miestä nurkissa. Mies piti mykkäkoulua, mutta ääneen paheksui tekemisiäni, tiuski ja sai ahdistavan olon.
Käyt töissä, joten miksi sinulla ei olisi varaa kaksiot ta maksaa?
Niin. Sehän siinä on kun on tuo jääkaappipakastin. Arvostan sitä. Hän on hyvä isä lapsilleen, ulkopuolelta katsottuna hyvä aviomies. Ei reissaa, ei hirveästi ryyppää, ei ole väkivaltainen. On ahkera ja siivoaa ja laittaa ruokaa. Mutta tunteeton. Koskaan ei ole mitään lohtua ollut tarjolla mihinkään tilanteeseen, ei halausta edes läheisen kuoleman jälkeen. Tuntuu että oon niin yksin. Ja juu, tiedän, taitaa vaan olla niin ettei hän rakasta minua. Minä rakastin kyllä paljonkin aikanaan mutta en tiedä enää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kirjoitat vuokra kaksiossa kituuttamisesta? Se vuokrakaksio olisi sinun koti. Itse muutin omakotitalosta kotiin vuokra-asuntoon. On ollut niin hyvä. Ei mörröttävää miestä nurkissa. Mies piti mykkäkoulua, mutta ääneen paheksui tekemisiäni, tiuski ja sai ahdistavan olon.
Käyt töissä, joten miksi sinulla ei olisi varaa kaksiot ta maksaa?
Minäkin muutin eron myötä vuokralle, asuin siinä vuoden, säästin ja ostin oman asunnon. Se vuokrakaksio on vain tilapäinen, jos niin päätät. Ei elämä eroon pääty ja jumahda siihen vuokrakaksioon, vaan se on ihan itsestäsi kiinni.
Vauva tai pari voisi saada miehen rakastumaan sinuun taas uudelleen ap!
Ei jaksa, ei uskalla! Ottakaa nyt hyvät naiset elämänne omiin käsiinne ohjailtavaksi ja lopettakaa uhriutuminen!
Tirsk 🤣🤣