Onko kerran pettäjä aina pettäjä?

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ovat pettäneet ja niitä jotka eivät vielä ole pettäneet. Ikinä et voi tietää varmaksi etteikö ihminen oikeanlaisessa tilanteessa päätyisi pettämään, et edes itsestäsi.

Miehille ei riitä koskaan yksi suhde. Biologinen totuus.

Miksi sitä pitäisi kieltää?

Sanoisin, että on. Se on syvällä oleva, moraaliinkin liittyvä toimintatapa, johon helposti ajautuu aina uudelleen. Ihan vahingossakin, vaikka olisi vakaasti päättänyt olla pettämättä.

Ja kun katsoo ympärille, niin tuntemani ihmiset usein joko ovat ennemmin tai myöhemmin pettäjiä tai eivät ole koskaan. En taida tuntea yhtään kerran pettänyttä.

Ei. Petin kerran, en ikinä tekisi toiste. Siitä ei tullut kuin pahaa oloa ja katumus jota en koskaan saa pois.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että on. Se on syvällä oleva, moraaliinkin liittyvä toimintatapa, johon helposti ajautuu aina uudelleen. Ihan vahingossakin, vaikka olisi vakaasti päättänyt olla pettämättä.

Ja kun katsoo ympärille, niin tuntemani ihmiset usein joko ovat ennemmin tai myöhemmin pettäjiä tai eivät ole koskaan. En taida tuntea yhtään kerran pettänyttä.

Aika harva niillä mitenkään leveilee, joten saatatpa hyvinkin tuntea. Itsekin olen kerran pettänyt, mutta yhtä hyvää ystävää lukuunottamatta kukaan ei sitä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että on. Se on syvällä oleva, moraaliinkin liittyvä toimintatapa, johon helposti ajautuu aina uudelleen. Ihan vahingossakin, vaikka olisi vakaasti päättänyt olla pettämättä.

Ja kun katsoo ympärille, niin tuntemani ihmiset usein joko ovat ennemmin tai myöhemmin pettäjiä tai eivät ole koskaan. En taida tuntea yhtään kerran pettänyttä.

Moraalilla ei ole mitään tekemistä sillä, että ihminen ei ole yksiavioinen.

Naiset kyllä yrittää kahlita.

Ongelma ei ole se, että jotkut harrastavat seksiä useiden ihmisten kanssa (tässähän yleensä tarkoitetaan ja syyllistetään vain miehiä, vaikka naiset nykyisin ovat yhtä ahkeria) vaan asenteet ja mallit, jotka ovat suoraan patriarkaatilta ja papistolta.

Aiemmin naiset olivat miesten omaisuuttaa (ja näin vieläkin joissakin kulttuureissa, kuten meilläkin oikeistopopulistipiireissä) halutaan ajatella. Nykyään nämä mallit palvelevat usein myös naisia, jotka haluavat kontrolloida miesten seksuaalisuutta. Onneksi miehet yhä harvemmin suostuvat tähän!

Eletään jonkinlaista siirtymää kohti aidosti avoimia suhteita standardina ja tietty joidenkin heikompien yksilöiden on vaikea hyväksyä kokemuksiaan markkina-arvonsa asettumisesta realistisiin mittoihin.

Jo koko valittu termistö "uskottomuus" ja "pettäminen" kuvastavat hyvin asioita, palvelee juuri syyllistämistä. Usein myös ensimmäisten kivien innokkaimmat heittäjät ovat niitä, joiden innostus seksiin ja löheisyyteen katoaa nopeasti suhteissa ja he sitten uhriutuvat "seksi on vain seksiä, suhteessa on paljon muutakin". :D

Aikoinaan vaimo vaihtoi lennosta entisen parisuhteensa minuun, kun biologinen kello tikitti niin kovaa ( en edes tiennyt hänen parisuhde viritelmistään kuin vasta jälkeenpäin.

Nyt reilun parinkymmenen vuoden jälkeen, kun lapset lähtivät omilleen, niin alkoi taas joku kello tikittää ja sinne meni ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. 

Siitä onko tässä välissä ollut jotain sutinaa ei ole varmaa tietoa. Jotkut tapahtumat kyllä ovat ruvenneet näin jälkeenpäin mietityttämään.

Pettäminen on hyvin yleistä. Kaunis nainen saa miehen kuin miehen pettämään. Prostituoidun luona käyntikin on pettämistä, siitä ei vaan jää koskaan kiinni. Luetteko lehtiä, varatut perheenisät käy niillä ja kotona onni jatkuu.

Yhdellä tyypillä pettäminen ei enää onnistunut, kun sairaus vaikeutti kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että on. Se on syvällä oleva, moraaliinkin liittyvä toimintatapa, johon helposti ajautuu aina uudelleen. Ihan vahingossakin, vaikka olisi vakaasti päättänyt olla pettämättä.

Ja kun katsoo ympärille, niin tuntemani ihmiset usein joko ovat ennemmin tai myöhemmin pettäjiä tai eivät ole koskaan. En taida tuntea yhtään kerran pettänyttä.

Moraalilla ei ole mitään tekemistä sillä, että ihminen ei ole yksiavioinen.

Naiset kyllä yrittää kahlita.

Ei nainenkaan olisi yksiavioinen jos olisi vapaa päättämään. Miehet kahlitsee.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mielestäni todella paljon siitä mitkä syyt johtivat pettämiseen, onko itsereflektiotaitoinen ja katuuko ylipäätään tekoaan. Joskus ihminen pettää huonossa suhteessa ns. kostoksi takaisin. Siitä voi oppia eikä toista virhettään jatkossa. Sitten on erikseen ns. elämäntapapettäjät jotka eivät koko asiaa edes pohdi, saati sitten kärsi tunnontuskia.

Jees. Voi oppia että pistää sen huonon suhteen jatkossa salamana poikki kun ensimmäinen huono kohtelu tapahtuu. Silti se virhe ei minun kohdallani ollut pettäminen, vaan se että en potkaissut ukkoa pihalle asap.

Jos lähdetään liikkeelle siitä filosofisesta ajatuksesta, että parisuhteessa ihmistä ei voi omistaa, niin en näe mitään järjellistä syytä olla pettämättä, jos on immoralisti, ja libido käy ylikierroksilla. 

Tietenkin jos lähdetään rationaalisesti liikkeelle siitä ajatuksesta, että ihminen on parisuhteessa jotain omaisuutta, jonka voi omistaa, niin pettäminen on tällöin irrationaalista toimintaa, eikä sille täten löydy mitään kunnon argumenttia. 

Onneksi olen sinkku nykyään, niin ei tarvitse miettiä tällaisia asioita tarkemmin. 

Ensin pitää määritellä suhteen rajat, mikä on pettämistä. Jonkun mielestä flirttikin on pettämistä, toinen suhtautuu seksiinkin suurpiirteisesti. Kyllä pettäjä voi "parantua". Kun suhteessa kumpikin uskaltaa avoimesti kertoa, mitä haluaa ja asioista voi keskustella ja juttuja toteuttaa yhdessä ihan huumorilla ellei muuten, ei pettäminen enää houkuttele samalla tavalla - jos ihmisellä nyt yleensä ottaen on moraalista kompassia. Useimmilla kaiketi on joku raja siinä, miten pitkälle toisen vedättämistä kehtaa viedä.

Välillä tämä pettämiskeskustelu tuntuu kauhean lapselliselta. Ne asiat kasvaa, joihin keskityt.

Vierailija kirjoitti:

Virheistä on mahdollisuus myös oppia. Viisaat oppivat toisten tekemistä virheistä.

Voihan olla, että ei tee enää sitä virhettä, mistä jäi viimeksi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Pettäjä pettää aina, viis syistä, joita ei edes tarvita.

Minua petettiin. Ei ollut ongelmia, ei pahoja riitoja, seksi oli hyvää paljon rakkautta. Silti mies petti ja vieläpä rumemman ja Hu o remman kanssa.

Tossahan vastasit itsellesi. Sai paremmat kyydit, kun sillä ei ollut mitään estoja. Sai kerrankin toteuttaa ällöttävimissä pornoleffoissa tehdyt jutut.

Tietysti pettäjä on aina pettäjä. Ei sitä tekemättömäksi saa. Joku voi toki tapansa parantaa, mutta kyllä siitä tietynlainen leima jää. Vähän niinkuin rikolliset. Jos joku on teininä varastanut kaupasta korillisen kaljaa ja elänyt sen jälkeen nuhteetonta elämää toistakymmentä vuotta, on helpompi uskoa, että hän on parantanut tapansa kuin 10v ammattirikollisuran tehnyt, mutta kyllä se vähän silti on sellainen juttu, että viitsiikö tuota pyytää kastelemaan kukat ja antaa avaimet taloon ulkomaanmatkan ajaksi...

Jos on pettänyt toisen kerran, pettää myös kolmannen ja neljännen, jne.

Itse petin yhtä nuoruuden heilaa. Sen jälkeen on ollut kolme vakavaa suhdetta joissa en ole pettänyt. Toki joillekin se on tapa, mutta ei aina mitenkään absoluuttisesti.

Juuri tuollaista se on ja on nähty sekä kehnoksi todistettu.

Pettäjyyteen intiimisti kytkeytyy sanonta "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa."

Ne ihmiset eivät enää kykene kiintymään, sitoutumaan, olemaan lojaali ja pidättäytyä periaatteissa. Kynnys on matala ja impulssit sitäkin kovemmat kun on doupannut ja treenannut aivonsa jalkohaaran huumeilla/hormooneilla.

Sen näkee jo siitä kuinka nopeasti ja yleisempiä avioerot ovat mitä enemmän kumppaneita vaimoilla on ollut sitä ennen.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, onko pettäjä aina pettäjä, no ei tietenkään, mutta se on poikkeus johon ei kannata yhtään luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan vaimo vaihtoi lennosta entisen parisuhteensa minuun, kun biologinen kello tikitti niin kovaa ( en edes tiennyt hänen parisuhde viritelmistään kuin vasta jälkeenpäin.

Nyt reilun parinkymmenen vuoden jälkeen, kun lapset lähtivät omilleen, niin alkoi taas joku kello tikittää ja sinne meni ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. 

Siitä onko tässä välissä ollut jotain sutinaa ei ole varmaa tietoa. Jotkut tapahtumat kyllä ovat ruvenneet näin jälkeenpäin mietityttämään.

Juuri tuollaista se on ja on nähty sekä kehnoksi todistettu.

Pettäjyyteen intiimisti kytkeytyy sanonta "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa."

Ne ihmiset eivät enää kykene kiintymään, sitoutumaan, olemaan lojaali ja pidättäytyä periaatteissa. Kynnys on matala ja impulssit sitäkin kovemmat kun on doupannut ja treenannut aivonsa jalkohaaran huumeilla/hormooneilla.

Sen näkee jo siitä kuinka nopeasti ja yleisempiä avioerot ovat mitä enemmän kumppaneita vaimoilla on ollut sitä ennen.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, onko pettäjä aina pettäjä, no ei tietenkään, mutta se on poikkeus johon ei kannata yhtään luottaa.