Onko oikein?
Lapsi riehuu ja rikkoo jotain. Äiti suuttuu rikotusta tavarasta, ja toruu lasta. Isä rientää paikalle sättimään äitiä lapsen nähden siitä, että tärkeintä on ettei lapselle käynyt mitään ja että nythän äiti opettaa lapselle että tavara on tärkeämpi kuin lapsi.
Mieheni tekee tällaista, eikä anna minun hoitaa tilannetta loppuun lapsen kanssa. Minusta tämä on väärin ja saa minut raivon valtaan. Kumpi meistä on se hullu??!
Kommentit (25)
Ei kumpikaan eli molemmat teistä ovat vähän eksyksissä. En enään muista miksi tuota lelujen rikomista tietyussä iässä kerrotaan, mutta poikalapsilla normaalia kehitysvaiheena. Ja tilanteesta päätellen sinulla on ei-suomalainen mies.
Neanderthalensis kirjoitti:
Ei kumpikaan eli molemmat teistä ovat vähän eksyksissä. En enään muista miksi tuota lelujen rikomista tietyussä iässä kerrotaan, mutta poikalapsilla normaalia kehitysvaiheena. Ja tilanteesta päätellen sinulla on ei-suomalainen mies.
Lapsi siis hyppi sohvalla, mikä on meillä kielletty ja törmäsi hyppiessään esineeseen joka sitten rikkoutui.. Ap
Mielestäni sinä toimit oikein, ja vaikka mies olisikin eri mieltä, niin voi siitä kahdestaan keskustella kanssasi eikä alkaa lapsen edessä. Tekee hallaa myös lapselle näin.
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Ei kumpikaan eli molemmat teistä ovat vähän eksyksissä. En enään muista miksi tuota lelujen rikomista tietyussä iässä kerrotaan, mutta poikalapsilla normaalia kehitysvaiheena. Ja tilanteesta päätellen sinulla on ei-suomalainen mies.
Lapsi siis hyppi sohvalla, mikä on meillä kielletty ja törmäsi hyppiessään esineeseen joka sitten rikkoutui.. Ap
Kumpikin on oikeessa. Mies on oikeessa siinä, että tärkeintä on lapsi ja sinä siinä, että sohvalla ei saa hyppiä. Eli kannattaa kuunnella sitä miestä, sillä se on se empaattinen lähtökohta.
Tuon jälkeen kun mies tulee minua sättimään, niin lapsi sanoo hänelle "isi, vie äiti pois", asettuu siis ikään kuin miehen puolelle. Minusta on kamalaa että lapsi kokee tarvetta tehdä näin. Ap
Miehesi on oikeassa jos kyseessä on pikkulapsi. "Negatiivisuutesi" pahentaa silloin lapsen riehumista ja hajottamista. Sanotaan "ei" ja otetaan esine pois "katsos nyt se meni rikki", etsitään muuta käsiin joka kestää. Ennaltaehkäistään pitämällä hajoavat esineet poissa lapsen ulottuvilta. Hankitaan kestäviä leluja ja ohjataan liikkumiseen siten ettei tarvitse "riehua" tai kai jotkut lapset leikkivät siten. Koti pitää tehdä pikkulapsen kestäväksi. -Silti voi ohjata lasta oikeaan käytökseen jos on ihan mahdoton. Pikkulapsi ei muista asioita vielä hyvin. Jos lapsi on iso, voi selittää miksi ei saa riehuessa hajottaa, auktoriteettiasema. Raivo ei ole hyvä tie, sehän ei ole edes nyt auttanut mitään. Aikuisen pitää usein auttaa lasta, kunnes osaa, on iso.
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Ei kumpikaan eli molemmat teistä ovat vähän eksyksissä. En enään muista miksi tuota lelujen rikomista tietyussä iässä kerrotaan, mutta poikalapsilla normaalia kehitysvaiheena. Ja tilanteesta päätellen sinulla on ei-suomalainen mies.
Lapsi siis hyppi sohvalla, mikä on meillä kielletty ja törmäsi hyppiessään esineeseen joka sitten rikkoutui.. Ap
Keksi joku paikka missä saa liikkua ja hyppiä. Miksi on esineitä joihin voi iskeytyä. Lattialle pehmuketta? Kypärä päähän jos tippuu.
Lapsi on eskarilainen, ei niin kovin pieni enää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Keksi joku paikka missä saa liikkua ja hyppiä. Miksi on esineitä joihin voi iskeytyä. Lattialle pehmuketta? Kypärä päähän jos tippuu.
Meillä on jumppapaikka erikseen, jossa on puolapuut, voimistelurenkaat, jne....
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jumppapaikka erikseen, jossa on puolapuut, voimistelurenkaat, jne....
Huone siis jossa nuo on.. Ap
Tuo lapsen riehuminen ei (minun mielestäni) tässä ole se varsinainen ongelma, vaan se että mieheni tulee siihen väliin sättimään minua, kun hoidan tilannetta lapsen kanssa parhaaksi näkemälläni tavalla. Ap
Miehesi siis kasvattaa "pask*ks vaan kaikki mikä ei oo omaa" ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Ei kumpikaan eli molemmat teistä ovat vähän eksyksissä. En enään muista miksi tuota lelujen rikomista tietyussä iässä kerrotaan, mutta poikalapsilla normaalia kehitysvaiheena. Ja tilanteesta päätellen sinulla on ei-suomalainen mies.
Lapsi siis hyppi sohvalla, mikä on meillä kielletty ja törmäsi hyppiessään esineeseen joka sitten rikkoutui.. Ap
Kumpikin on oikeessa. Mies on oikeessa siinä, että tärkeintä on lapsi ja sinä siinä, että sohvalla ei saa hyppiä. Eli kannattaa kuunnella sitä miestä, sillä se on se empaattinen lähtökohta.
Tässä vaan empaattisella lähtökohdalla ei kasvateta empaattista ihmistä, jos hänelle ei opeta tekojen seurauksia ja muiden huomioon ottamista.
Minusta mieheni kasvattaa lapsen siihen, että äidillä ei ole oikeutta hermostua tai näyttää tunteita. Eikö kiukustuminen / harmitus ole melko normaali ensireaktio, kun jotain menee rikki? Ei sen tarvitse olla maailman loppu, en vaan pääse sitä edes sanomaan kun mies tulee jo haukkumaan minua siihen tilanteeseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta mieheni kasvattaa lapsen siihen, että äidillä ei ole oikeutta hermostua tai näyttää tunteita. Eikö kiukustuminen / harmitus ole melko normaali ensireaktio, kun jotain menee rikki? Ei sen tarvitse olla maailman loppu, en vaan pääse sitä edes sanomaan kun mies tulee jo haukkumaan minua siihen tilanteeseen. Ap
Joo, ja lapsesi oppii hyvää vauhtia perässä. Jättäisin koko p askaperheen.
Älä tuhlaa turhaa elämääsi kahden narsistin palvelemiseen, kasvattakoon palliensa hedelmät itse
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Ei kumpikaan eli molemmat teistä ovat vähän eksyksissä. En enään muista miksi tuota lelujen rikomista tietyussä iässä kerrotaan, mutta poikalapsilla normaalia kehitysvaiheena. Ja tilanteesta päätellen sinulla on ei-suomalainen mies.
Lapsi siis hyppi sohvalla, mikä on meillä kielletty ja törmäsi hyppiessään esineeseen joka sitten rikkoutui.. Ap
Superrr normaalia. Myös teidän osalta. Ilmeisesti purat vain tuntojasi tänne joka on ok?
Olette kumpikin väärässä. Sinä suuttumalla ja mies sättimällä. Ette selvästi osaa kommunikoida ollenkaan keskenänne ettekä ymmärrä lastenkasvatuksesta mitään.
Seuraavalla kerralla osaat toimia toisin eli lapsi riehuu, jotain menee rikki, sinä toteat, että kas, se hajosi. Et ota muuten mitenkään kantaa asiaan etkä etenkään ryhdy siivoamaan sotkuja, toivottavasti lasinpalasia. Miehelle toteat, että lapsi on tärkeämpi kuin tavara. Ja jos lapsi satuttaa itsensä, niin pahoittele asiaa ja sano, että isi lohduttaa.
Sitten kaikki kolme odotatte rauhassa, kenen pinna ensimmäisenä palaa eli kuka siivoaa. Et ainakaan sinä, koska silloin tavara nousee lapsen edelle.
?