Kolmen lapsen äidit...(pienellä ikäeroilla) vertaistukea??!!

että tosi lujille ottaa jaksaminen näiden pienten ( 1, 2 ja 3v ) kanssa. Joka tapauksessa haluan lapseni hoitaa itse. Minusta kaikkein tärkeintä on saada joka päivä edes vähän omaa aikaa. Aina se ei kyllä onnistu edes joka toinen päivä, tai edes joka viikko. Mutta aina kun mahdollista käyn kävelyllä, ja kävelenkin tosi lujaa. Ihana tunne kun ympärillä ei näy näitä iänikuisia seiniä. Voimia ap:lle ja muillekin!

Minulla on lapset 6, 7 ja 11 vuotta. Nyt tuntuu, että joko se onkin ohi. Muistan aina sen, kun nuorin täytti kolme vuotta. Tuntuu kuin olisin herännyt jostain unesta aivan yllättäen. Selitin itselleni, että se johtui hormoneista, joiden vaikutus lakkasi vasta silloin. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että olen synnyttänyt neljä lasta, mutta yksi lapsi sai elää vain kolme viikkoa.



Nyt kun nuorinkin on eskarissa ja arjen touhua on entiseen verrattuna vähän, tuntuu että kaikki on mennyt niin nopeasti ohi. Meillä vanhin oli aina kotihoidossa, nuoremmat menivät hoitoon, kun vanhempi oli 4v6kk ja nuorempi 3v2kk. Kaikki kesät he ovat olleet kotona ja olen jopa irtisanonut päivähoitopaikan ja hakenut sitten taas uudestaan syksyä varten.

Meidän veijarit ovat 4½v, 3v 9kk.

Meilläkin meno välillä hurjaa. Mies tekee pitkää päivää, nyt ollut 13h töissä..

Me lähdemme aamulla ulos ja olemme kotona vain päikkäri ajan. Sitten taas toimintaa ja menoa. Muuten ei jaksaisi.

Mulla on kyllä 4 lasta eivätkä ole edes pienellä ikäerolla.

Vanhin alotti juuri koulun(täyttää joulukuussa 7v) Kotona riittää touhua noitten pienempien kanssa, mutta oikea asenne auttaa kyllä. Väliaikaistahan tämä on. Lapset kasvaa joka päivä ja toivonmukaan sairastelutkin vähenee(3v 5kk ja 2v infektioastma korvakierteineen) Kuopus on kyllä ollut vielä terve(5kk)

Mies paljon töissä. Tekee n 70h vko. Aina väsynyt kun kotona. Sunnutait juhlaa kun tulee kotiin jo 12 ja käy vain pikasesti illalla töissä(kork 3h)

Välillä tekisi mieli vain nukkua, mutta sitte sitä taas aattelee mikä on tärkeintä minulle ja perheelleni nyt. Siivous on kyllä jäänyt vähälle=) Lattiat vessa ja keittiö on kyllä siisti, mutta hyllyjen päällä asuu pölyä=)

Kyllä sitä jaksaa oikealla asenteella kun lapset ja itse saa olla terveenä.

Tietenkin nyt vähän helpotti kun vanhin meni kouluu. Kerkiävääsiä ja erittäin kekseliäitä nämä pienemmätkin kyllä on.

Eli kolme heitä on ja pienellä ikäerolla! Olen ollut nyt kotona esikoisen syntymästä asti ja päätimme että olen vielä vuoden vaikka kotihoidontuki nyt loppuikin. Sen takia mieheni tekee muutamana iltana lisätöitä, että voisimme mahdollistaa tämän, mutta meidän molempien mielestä lapsella on oikeus olla kotona. Sitäpaitsi haluamme ehdottomasti kasvattaa heidät kotona meidän arvojemme ja näkemystemme mukaisesti - sekä antaa rakkautta ja vapautta enemmän kuin päiväkodissa olisi mahdollista.



Ei tämä aina niin herkkua ole, pakkohan se on myöntää. Joka päivä on tätä samaa, ruoanlaittoa, pyykkäystä ja siivousta. Mutta mm. mummulakäynti, viikonloppureissu, pääsy Citymarkettiin ihan yksin (asumme maalla, huom!) tuovat vaihtelua elämään.



Katsotaan sitten vuoden päästä että menenkö jo töihin vai jatkanko vielä kotona. Toisaalta kiehtoisi tehdä vielä yksi lapsi, mutta toisaalta olemme jo päässeet vauvavaiheen ohi toisten kohdalla joten jaksaisikohan sitä vielä yhden vauvan kasvattaa? Olen FM, mutta opiskelemani alan parissa tuskin voin työskennellä, kun en ole tehnyt mitään sen hyväksi näiden vuosien aikana. Työpaikkaa ei ole odottamassa, enkä oikein tiedä mitä haluaisin tehdäkään. Mutta onneksi on vielä aikaa miettiä tuota asiaa.



Olen sitä mieltä, että lapsella on oikeus vanhempiinsa ja kotiisa, eikä hänen paras paikkansa ole päiväkodissa. Itse olen lapseni halunnut ja itse heidät myös hoidan.

Kun tulee paha mieli joittenkin jeesustelusta että "itse lapseni hoidan kun oon ne synnyttänykki".. Ihan tosi! Ja onko jonkun lapsen sitten parempi hoidossa, tai tahallaanko laittaa lapsensa paskaan paikkaan jos hoitoon tarttee lapsi saada???

Olen lapset minäkin synnyttäny ja lapset on silti ollu myös hoidossa! Ihan ollu kelpo paikka.



Itsellä kolmas lapsi VASTA mahassa. Esikoinen täytti just 4 ja pienempi kohta 3. Haaveissa olis neljäs nopsaan uudestaan kolmannen jälkeen jos vaan saadaan tärppi.



Minusta on ihanaa kun on pieniä lapsia joita hyysätä. Hoitoon laitettiin lapset pariksi vuodeksi koska just tää kolmas oli haaveissa parin vuoden jälkeen, sitten neljäs. Enkä halua olla kotona vuosikausia.



Töihin menin varovasti varvastellen, valmiina jäädä kotiin jos lapset ei tykkää hoidossa. Musta on todella törkeää että hoitopaikkoja arvostellaan jos ei ole omaa kokemusta mitä se on kun vuoden ikänen on sielä.

Lapsen paras paikka voi olla kodin lisäksi muuallakin jossa on hyvä olla!



Ainakin itse voin käsi sydämellä sanoa että omat lapset on ollu oikeassa paikassa kodin ulkopuolellaKIN. Se ei ole minulta pois jos lapset viihtyy muualla. Ehkä joku näkee hoitopaikan kilpailuna kodille mutta en minä. Se ei ole myöskään meidän kohdalla ole ollu mikään säilytyspaikka lapsille, olisin jäänyt kotiin jos noin olisin kokenut.



Innolla olen jäämässä kotiin taas 3 vuodeksi, ellei vähän päälle. Riippuu vähän miten neljäs lapsi saadaan (jos saadaan). Saan ensimmäisen kaksikon kouluun -ja taas nuorin aika varhaseen hoitoa testaamaan??



Musta on outoa että työelämää ei voisi yhteensovittaa vaikka olisi pieniä lapsia. Menee teidän miehetkin töihin vaikka isyyslomaa on vaan hetki vauvan syntymän jälkeen. Silti pidätte varmaan miehiänne hyvinä vanhempianne. Itse ainakin pidän omaa ukkoani, miksi itse olisin yhtään huonompi jos menen töihin ja lapsi menee hoitoon?



Pitkä paasaus! Sori siitä. Ottaa vaan nää pirun raskaushormonit koppaan. Hyi minä!



Odotan malttamattomana sitä "tyyyyyyylsääääää" arkea: pyykkiä, ruokien tekoa, vaippoja, siivousta.. AH! Siis niitä samoja mitä nytkin.

Ei ole kiire aamulla töihin, ei tartte juosta kauppoja kiireessä ennenkö lapsilla iltarutiinit alkaa..

9 tuntia enempi päivässä aikaa pyörittää karusellia. :D