Olen mielessäni tehnyt päätöksen, etten pitkitä koirani elämää jos se sairastuu pahemmin
Meillä on kolmevuotias saksanpaimenkoira. Sen piti olla hyvältä kasvattajalta jolle ykkösasiana oli palauttaa rotu vanhoille juurilleen. Valitettavasti meidän yksilö on menossa pian kuvauksiin, sillä sen selkärakenne ei ole minusta terve.
Olen tehnyt mielessäni päätöksen, että koirani ei tarvitse elää elämänsä loppuvuosia kivuissa. En ole yhtään sen puolella, että puoleksi halvantuneet koirat elää kävelylaitteiden kanssa, tai koira ei saa kunnolla henkeä, mutta se pidetään elossa ihmisten takia.
Olen huomannut, että olen aika yksin tämän mielipiteen kanssa. Tai ainakin äänekkäimmät koiranomistajat ovat pro life-ihmisiä, joiden mielestä olen psykopaatti koska ajattelen, että en halua oman rakkaan lemmikkini elämän olevan pillereitä ja lyhyitä lenkkejä.
Tuo tyyppi tuossa rakastaa pitkiä lenkkejä. Se juoksee aivan täysillä pitkin maita ja mantuja, ja menee hajujen perässä kilometri tolkulla. Ja sekö olisi sille hyvää elämää, jossa kävellään 500m postilaatikolle ja takaisin, ja sitten jo tassuihin ja selkään sattuu?
Kommentit (3)
Jos on toimivat kipulääkkeet, niin voi saada hyvälaatuista lisäaikaa. Saksanpaimenkoirien selkäänhän on jalostuksella aiheutettu rakennevamma. Luustovaurio.
Itselläni ei ole sakemannia juuri siksi, että selät pilattiin. Eipä auttanut eri rotuisen ottaminen, koska tällekin tuli vanhemmiten selkävaiva. Popsii särkylääkkeitä niin kauan kuin vatsa kestää. Tosin nuorella ja riehakkalla voi olla, että ei toimi. En kannata minkään halvaantuneen elossa pitämistä, mutta jos särkylääkkeillä pärjäilee, niin sitten voi mennä sen aikaa niillä kun toimii. Jos ei toimi, niin parempi päästää pois.
Ehkä nyt kannattaa miettiä asiaa sitten, jos oikeasti sieltä rakenteesta löytyy jotain todella vaikeaa. Elämänlaatu on kokonaisuus ja kipulääkkeilläkin voi elää ihan hyvää elämää. Itse olen lopettanut yhden koiran nuorena luustosairauden vuoksi, eikä kukaan ole päätöstäni arvostellut, päinvastoin.