Lue keskustelun säännöt.
Lapsen pelkotiloihin suhtautuminen... mitä mieltä?
25.08.2008 |
Minulla on eskarilainen erityislapsi. Pulma on kielellinen. Mutta tämä kielellinen erityisongelma aiheuttaa tällä hyvin mielikuvituksekkaalla lapsella pelko-ongelmaa. Päässä pyörii kaikenlaista mitä ei kuitenkaan saa aina ilmaistua. Pienempänä pelkäsi kaiken maailman mörköjä tms. mutta nyt lähinnä vain pimeää.
Tilanne on parantunut sen verran että uskaltaa esim. yöllä kulkea pimeässä vaikkapa vessaan tai meidän viereen jos pelottaa. Aiemmin huusi vain sängyssä kun ei uskaltanut nousta. Mutta vieläkin lapsi uskaltaa nukahtaa vain satunnaisesti niin ettei aikuinen ole huoneessa. Yleensä joudun istumaan huoneessa niin kauan että lapsi nukahtaa, muuten nukahtaa hirveän levottomasti ja herää hetken päästä painajaisiin. Tai saa pelkokohtauksen ennen nukahtamista ja sitten saa tyynnytellä kauan.
Koen syyllisyyttä siitä, että nukutan vielä tuon ikäistä. Mutta mitä muuta voisin tehdä? Kokemuksia ja vinkkejä? Päivällä pelkoja ei ole.
Kommentit (8)
Antaa lapselle turvallisuuden tunteen ja kaikki saavat nukkua paremmin. Turha siitä on syyllisyyttä tuntea, nukuttaisin omanikin tuon ikäisenä jos tilanne vaatisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotias on vielä pieni, ja jos todella pelkää, nukuta vain.
Minulla on herkkä ja pelokas 8-vuotias, joka ei tosin pelkää pimeää ja nukkuu ihan yksin. Suhtaudun hänen pelkoihinsa siten, että niistä keskustellaan rauhallisesti
ja ajattelen, että vanhemmat ovat sitä varten, että auttavat lasta tämän pelätessä.
Aina kun lapsi voittaa edes hieman pelkoaan, todetaan ääneen, että hienosti meni.
Esim. teidän tapauksessanne voit välillä piipahtaa pois huoneesta ja tulla hetken päästä takaisin ja todeta, että eihän ollutkaan mitään pelättävää, äiti on koko ajan kuulolla ja pärjäsit hienosti.
Tsemppiä!
Kaikki otetaan vastaan, ei tarvitse olla suurta kokemusta aiheesta. =)
Pidä perusturvallisuus korkealla ja nukuta kunnes tilanne laukeaa. Lapsella on niin vilkas mielikuvitus ja kyky tuntea kaikkia tunteita niin voimakkaina, että aikuinen ei pysty enää luutuneilla aivoilla sitä käsittämään.
Että periaatteet on periaatteita muatta jos lapsi todella on hädissään, ei häntä yksin voi jättää...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takuulla jää viimeistään murrosiässä lapsen tahdosta pois. Minusta nukuttaminen on vain kiva ja turvallinen hetki vanhemman läheisyydessä lapselle. En näe mitään syytä, miksi siitä lapsen kannalta pitäisi päästä eroon. Jos se vanhemmasta vie liikaa aikaa, niin voisihan sitä tietysti kokeilla yövaloa ja sitä, että lapsen huoneen ovi on auki ja äiti tai isä näkyvissä oven kautta, vaikka ei huoneessa olisikaan ja siitä sitten vähitellen eteen päin.
Ja satunnaisesti tosiaan onnistuu nukahtamaan niin, että ovi on raollaan ja kuulee meidän äänet. Vessassa palaa valo kaiken yötä. Jotenkin vain tuntuu hurjalta nukuttaa eskarilaista, kun yleensä jo pikkuvauvat jätetään omiin hoteisiinsa nukahtamaan. Itseasiassa tämä lapsi nukahtikin vauvana ihan itse, ongelmat tulivat vasta kun oli niin iso, että mielikuvitus alkoi laukkamaan. On ollut jos jonkinlaista vartijalelua ja taikakalua hänellä elämänsä aikana öitä valvomassa.
Takuulla jää viimeistään murrosiässä lapsen tahdosta pois. Minusta nukuttaminen on vain kiva ja turvallinen hetki vanhemman läheisyydessä lapselle. En näe mitään syytä, miksi siitä lapsen kannalta pitäisi päästä eroon. Jos se vanhemmasta vie liikaa aikaa, niin voisihan sitä tietysti kokeilla yövaloa ja sitä, että lapsen huoneen ovi on auki ja äiti tai isä näkyvissä oven kautta, vaikka ei huoneessa olisikaan ja siitä sitten vähitellen eteen päin.
lapsihan on vasta kuusi vuotta! Nukuta pois vain!
Tämä on taaaas tätä suorituskeskeisyyttä: lapsen pitää osata sitä ja tätä.... Anna lapselle sitä, mitä hän tarvitsee äläkä tee niin kuin "pitää tehdä".