Mitä ajattelette, kun teitä tuijotetaan tai vilkuillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn ihan suoraan että vttuako kyttäät. Yleensä loppuu tuijottelu siihen.

m38

Vastaisin, että sitäpä juuri. Kiva, että sinullakin on sellainen :)

Sen jälkeen tuijottelisit umpeen muurautuneilla silmillä.

m38

Lupaat, vaan, muttet kuitenkaan uskalla :)

Kuin myös

"Vastaisin, että sitäpä juuri. Kiva, että sinullakin on sellainen"

Oikeasti mumisisit jotain että olet pahoillasi ja livahtaisit tiehesi.

Oho! Pojua rupesi oikeasti pelottamaan :D

Hyvä että myönnät pelkosi. Siitä se eheytyminen lähtee. Tai normaalilla ihmisellä lähtisi mutta kaltaisellasi ei. Ihan kiva kuitenkin kun myönnät heikkoutesi.

Sulla tuo lukutaito ei ole vahvuus. Mutta ei se mitään. Onneksi sinulla on vielä vähintään 5 vuotta oppivelvollisuutta jäljellä :)

Luultavasti piti sua kiinnostavan näköisenä tai nättinä tms. :)

Tai saattoihan olla, että näytit tutulta ja hän mietti oletteko tavanneet.

Eli joo, kiinnostavia, komeita ihmisiä sitä tulee vilkuiltua. Älä huoli, oot vaan namu.

Mietin että pitäisköhän tuntea tuo, minulla on äärimmäisen huono muisti mitä tulee ihmisten kasvoihin ja nimiin ja niiden yhdistämiseen. Katson kyllä takaisin jos joku minua selvästi tuijottaa, mutta en jää tuijottamaan takaisin. Oletan, että tervehtii siinä vaiheessa kun saa kontaktin, jos aikoo tervehtiä tai sanoa jotain. Jos ei puhu, niin jatkan matkaani tai hommiani, siinähän tuijottaa.

Jos joku asiakas (olen töissä kaupassa) tuijottelee toistuvasti joka kauppareissulla niin saa myyjien keskuudessa kyllä maineen jonain limaisena hyypiönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua tuijotetaan myös usein. 

Nyt esimerkiksi viimeksi olen saanut joka bussityömatkalla katseita yhdeltä ja samalta mieheltä joka käyttää päivittäin samaa vuoroa. Ei tuollaista oikein voi olla huomaamattakaan.

Kuvittelet vaan. Oikeasti se katselee maisemia. 

Kummasti ne maisemat on aina siellä missä minäkin. Ja kummatkin todella vaihdellaan paikkoja joka kerta ja silti se löytää aina minut.

Sellaista se on, kun elää kuvitelmassa, että on itse maailman napa. 

Juu juu, hauskasti juuri sinä tiedät paremmin mitä tapahtuu vaikket ole paikallakaan :D

Teitä "kaikki aina tuijottaa mua" naisia ei ole kovin vaikea lukea. 

Jep jep, paikalla olemattomat tietävät paremmin kuin paikalla olijat. Näin juuri.

Pöljä! Ei tarvitse olla paikalla tietääkseen, miten nämä hommat menevät. Riittää, että kulkee silmät auki. 

Eli siis tunnustat itsekin että näet jotain, mitä et näe? Ääh. Hankala ihminen.

Voimme sopia niin, jos se sinun oloasi helpottaa. Tiedän itse mitä tiedän ja se riittää minulle. 

No näin juuri nimenomaan! Tiedän toki itsekin mitä tiedän ja se riittää minulle :D

Muista kuitenkin, että tietosi ei tarkoita automaattisesti sitä, että sinua oikeasti tuijotettaisiin. Ainut tapa saada selville, onko tuijotettu vai ei, on kysyä siltä mieheltä. 

Täh? Eikä ole. Kyllä sen tuijottajan voi helpostikin havaita viimeistään nostamalla katseensa hänen silmiinsä ja tuijottamalla takaisin. Näin usein teenkin.

Ap:n pitää treenata katseenkestävyyttä.

Ajattelen, että kuvittelen vaan.

Minulla on vielä jäämiä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja luulen, vieläkin, että herätän jollain tavalla huomiota. Yritän nykyään ajatella, että en herätä huomiota millään tavalla. Ihmiset nyt vaan katsoo mitä sattuu ja joskus katseet kohtaa hetkeksi.

Yksi syy on ilmeinen: mies piti ulkonäöstäsi. Aina itsekin joskus näen niin hyvännäköisen ihmisen, että tekee mieli vilkaista useampaan kertaan, jos se on mahdollista. Tai joka tapauksessa olit hänen mielestään kiinnostava.