Lue keskustelun säännöt.
Aina lopulta kaikki hylkäävät ja jäät yksin
26.01.2023 |
Onko minut tuomittu yksinäisyyteen syntymässä?
Ensin koulussa, aina lukioon asti sain osakseni päivittäistä kiusaamista, tytöt ja pojat kiusasivat.
Rakkauselämäni on suuri vitsi! Nyt olen 36, viisi viimeistä vuotta yksin ja näihin vuosiin sisältyi kolme hetken tapailua, kunnes minut vaihdettiin toiseen. Seurustelu suhteet pystyn laskemaan yhden käden sormilla ja pisin suhde kesti melkein kaksi vuotta, itse olin näissä jättäjä, mutta minua petettiin tai oltiin väkivaltaisia.
Kaverisuhteet kuolevat aina, kun ystävä alkaa seurustelemaan, alkavat puolisoineen viettämään aikaa muiden pariskuntien kanssa. Minua on viimeksi kolme vuotta sitten pyydetty ystävän juhliin.
Muutenkin ihmiset usein peruuttavat tapaamisia tai yhdessä alustavasti sovittu reissu, he yhtäkkiä menevätkin jonkun toisen kaverinsa kanssa.
Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi ylijäämä-ihmiseksi.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin
Olen kyllä katsonut, tiedän olevani hyvin erilainen kuin valtaväestö, oudoksi kehuttu. Ilkeä en kuitenkaan ole.
Ihmiset haluavat samanlaista seuraa kun itsekin ovat. Jos on jotenkin outo tippuu porukasta.
On myös meitä jotka pysyttelevät tietoisesti porukoitten ulkopuolella.
Ei se vika sinussa ole. Jotkut ihmiset Suomessa vain ovat tuollaisia ja heidän arki/perhe/kaveri vie. Uskon että oikeassa seurassa kaikki toimii vähän paremmin.
Niin tuttua, mä luulen että nykyään ihmiset vaan ovat niin pinnallisia, oikeaa ystävyyttä ei enää tunnneta, ystäviä ollaan niin kauan kuin toisesta ihmisestä jotain itse hyödytään.