Yksinäisyys. Kukaan ei soita tai tekstaa, saati tulee kylään. Tänään ilon aiheutti kioskitäti sanomalla huomenta.

Eipä ota kukaan muu yhteyttä kuin miesystävä. En vain ole ystävystynyt. Vuosikausia olen ollut työelämässäkin, mutta en vain ystävysty. Tiedän olevani pidetty työkaveri kuitenkin.

Et ole ainoa, meitä on varmaan tuhansia. Nuorissakin. Itse olen 29 enkä puhu kenekään kanssa kuin harvoin.

Kelle sinä itse tekstasit ja keneen pidit yhteyttä?

Tiedän tunteen, mulla saattaa mennä välillä muutama viikkokin niin etten puhu mitään. Ainoa asia mitä tulee suusta on tervehdys kaupan kassalla. 

Ovatko muut unohtaneet sinut vai sinä unohtanut muut?

Henkilökohtaisia tekstareita ei tuu ikinä. Kukaan ei koskaan tuu kylään. Joskus joku sukulainen soittaa.

En silti tunne itseäni yhtään yksinäiseksi.  Olen töissä ihmisammatissa, jossa saan yliannoksen sosiaalisuudesta joka päivä.

Ideoita:

Varaa aika seurakunnan diakonilta juttelua varten.

Mene kirjaston tilaisuuteen, esim. runo-, musiikki- ja keskustelutilaisuuksia.

Osallistu kansanopiston kurssille.

Ehkä tutustut uusiin ihmisiin kun olet käynyt jossain jonkin aikaa.