Miten olet päässyt eteen päin toivottomalta tuntuvasta tilanteesta? Vertaistukea kaivataan

Oletko ollut elämänvaiheessa tai tilanteessa, joka on tuntunut tavalla tai toisella umpikujalta ja toivottomalta? Miten pääsit eteen päin?

Olen itse taloudellisesti ahtaalla, työllistyminen heikkoa kovasta yrittämisestä huolimatta. Tuntuu, että olen antanut kaikkeni työnhaulle, ja saan vain jonkin pätkän silloin, toisen tällöin. Haluaisin kouluttautua uudelle alalle, mutta en usko, että se on taloudellisesti mahdollista; mulla olisi paikka alalta, joka kiinnostaa, mutta monen vuoden yliopisto-opinnot opintotuella eivät ole yksinkertaisesti mahdolliset taloudellisesti.

Lisäksi olen yksinäinen ja kärsin mielenterveysongelmista, joita parhaani mukaan hoidan, mutta riittävän avun ja tuen saaminen on vaikeaa. Terapiassa käyn, mutta Kelan korvaus loppuu pian, ja sen jälkeen olenkin sitten omillani.

Mistä tätä vyyhtä lähtisi viemään eteen päin? Haluaisin taloudellista vakautta ja edes jollain tavalla siedettävän työn (rimani ei todellakaan ole korkealla), ja ihmissuhteet olisi kans kivoja. Yritän tehdä pieniä asioita, kuten liikkua ja nukkua riittävästi, syödä terveellisesti, pitää kodin siistinä ja viihtyisänä, jutella naapureille yms. Teen todella lyhyellä pätkäsopparilla hyvin vaativaa, pienipalkkaista työtä, joka vie kaikki mehut. Työpäivän jälkeen olen yleensä niin poikki, että en juuri jaksa tehdä mitään kehittävää, joka auttaisi mua pidemmällä aikavälillä pois tästä kuopasta. Aika toivottomalta tämä tuntuu. Hylsyt työhauista ahdistavat, hintojen nousu pelottaa, elämästä puuttuu merkityksellisyyden tuntu.

Oletko sä onnistunut muuttamaan elämääsi parempaan päin? Miten se onnistui? Neuvoja, vertaistukea?